pelkoja...

Tää on niin ihana keskustelupalsta! :Heartred kaikki saa kertoa mitä tahansa, huolehtia, murehtia, kysyä, ihmetellä. Ja AINA löytyy vastaus, lohdutus ja positiivisuus. Ei oo ihan sama asenne monella muulla palstalla missä ristiinnaulitaan vähäisimmästäkin epävarmuudesta. Mä luulen että tää yksin jo kertoo siitä millaisia äitejä me tullaan oleen ja millä asenteella ja arvoilla kasvatetaan omat lapsemme. Arvostan. Suuresti.
 
Hei mä oon samaa mieltä! Että ärsyttää semmoset kaikkitietävät ja kaikenosaavat päsmärit, joitten päällimmäinen tarkoitus tuntuu olevan muitten lyttääminen! Täällä en oo törmännyt semmoseen, sopivasti tuntuu jokainen tietävän jostain jotain :) ja välillä taas ei mistään mitään... :wink
Itelle tulee välillä semmonen olo, että ei kai joku luule minun olevan semmonen neuvoja, kun aina mainitsen että neljättä odotan... Mutta siis kun sitä aikaa on edellisestä kulunut niin kauan, niin ei tässä aleta experttiä esittämään :grin Omassa lähipiirissä on pari tämmöistä äitiä ja kappas kummaa...en ole treffannut kumpaakaan koko raskauden aikana :oops: Ei vaan tee mieli kun tietää mitä ohjeistamista se tulee olemaan. Täällä on tosiaan rento ilmapiiri!
 
Happy minusta on hyvä vaan, että jollakulla on kokemusta jo valmiiksi, niin me noviisit voidaan kysellä!

Ja mulle ainakin saa ihan suoraan sanoa, jos rupeen liikaa jostain pätemään, niin kauhean viisas ja nerokas kun aina välillä olen :wink
 
Minusta tuntuu, että oon unohtanut kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät asiat, mutta muistankin ne sitten kun konkreettisesti kohdalle sattuu :) Lisäksi se on hyvä, kun täällä on mammoja kellä raskaus jopa 3-4 viikkoo mua eellä niin heidän postauksista juontuu mitä itelläkin on mahdollisesti eessä :wink
 
Äääääh oi miksi menen lukemaan,jos jollain on kuollu vauva.. Taas kuin järkyttävän uutisen kun yhdellä pariskunnalla oli vauva kuollu kohtuun n. 2 viikkoo ennen laskettuu aikaa,sitä sanottiin kohtukuolemaksi ja nyt sit kun luin niin pelkään omasta puolestabi et mitä jos.. Kumminki mitä luin tosta,että napanuorassa tai jossain on tullu tukos tai jotain muuta vastaavaa,mutta miten nyt osaan rauhottua jos neidin liikkeitä ei tunnu :/ Onneks tähä mennessä kaikki menny hyvin ja kaikki on ollu hyvin,mut silti pelottaa et mitä jos..
 
Tiada, voi ei... etpä ois lukenu! Mä näin kans tossa vau.fi:n etusivulla linkin johonkin kohtukuolemajuttuun (liekö sama sit?), mut päätin etten semmosia lue, ku saan kuitenkin hepulin. Ärsyttävintä, että siinä on otsikossa vielä just sama rv plussineen ku mulla tänään... Inhottavaa! o_O
 
Mä luin samanlaisin juttuja joku viikko sitten ja ihan samat pelot ja huolet tuli. Parempi ettei lue noita juttuja ja pitää terveen järjen päässä.
 
Joo juurikin se sama juttu ja nyt tämä pariskunta on kokenut sen ja alko itteeki ihan pelottaa,mutta kyllä noissa on pakko olla mennä joku pieleen! Ei se niin vaa voi kuolla sinne.. No tästä lapsesta on ainaki sanottu että tosi aktiivinen ja joulukuussa oli napanuoran virtaukset hyvät yms..
 
Mä oon ekan kerran elämässäni ikinä ollut hermoheikko stressierkin sijaan takki auki, toki rakenneultra jännitti ja nyt vaven koko huolestutti ensiksi ennenkuin ymmärsin panna jalat maahan. Mä siis aikaisemmin olin sellainen että maalasin ensin kaiken mikä voi mennä pieleen ja sitten laadin suunnitelmia miten siitä tilanteesta selviää jne. Noh needless to say että olihan se kauhea tapa suhtautua asioihin, semminkin kun niihin ei välttämättä voi vaikuttaa.

Kieltäydyn tietoisesti pelkäämästä vauvan kuolemaa tai muuta kauheaa tapahtumaa, toki jännitän synnytystä, äitiyttä ja lapsen kanssa elämistä mutta en märehdi asioita etukäteen vaan vasta sitten kun oikeasti on aihetta.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on lähipiirissä muutama kohtukuolema tapaus ja viellä lasketun ajan kieppeillä tullu, niin kyllä nyt jännittää jo toi synnytyksen lähestyminen :sad001
Ja sitten on muutama kätkytkuolema tapauskin, nii oon varmaan ensimmäisen puoli vuotta taas ihan vauhkona täällä.
Kyllä oli niin paljon helpompaa noitten kolmen ensimmäisen kanssa, kun tullu nää edes mieleen...
 
Tuolta tammikuisista huutelen. Mulla toi kohtukuolema pelko oli ekassa raskaudessa tosi paha. Suunnittelin kaiken et miten kerrotaan ja kelle kun se tapahtuu jne :sad001 sit tokassa ei ollu sitä niin pahana ku synnytyspelko vei kaiken energian. Sit täs välis mun parhaan ystävän vauva kuoli kohtuun rv 38 ja nyt oon sit tän raskauden taas pelänny ja pelänny.. Miten sitä saisikin nyt ittensä rauhottumaan :Heartred
 
Ja tästä pelosta on vaikea puhua ääneen kun Ihmiset yleensä ahdistuu tälläsien aiheiden käsittelystä vaikka mulla ainakin puhuminen auttaa parhaiten.
 
Sama täällä. Muutamalle ystävälle yrittäny puhua siitä, nii jotenkin tuntuu et se on vaan kielletty puheenaihe. Tai toinen on sitten lohduttelu et onhan mulla jo kolme lasta, et se vaan on tarkotettu niin. Toisaalta ehkä toi synnytyspelkokin saattaa osittain nyt johtua tosta. Onneks tiistaina on pelkopolille aika, jos siellä sais vaikka sitten tukee tähän.
 
Mä päätin kans heti etten lue sitä juttua mikä tuolla etusivulla oli, kuitenkin alkaisin pelkäämään entistä enemmän kaikkea :sad001 koita Tiada unohtaa tuo, vaikka vaikeaa se varmaan onkin! Yritetään keskittyä positiivisiin asioihin! :flower:Heartpink
 
Munkin piti saada lähete pelkopolille,mut empä mä enää kerkeä sinne.. Tottahan se on et sen on tarkotus mennä niin jos on mennäkseen ei sitä pysty estämään millään..
 
Mulla oli aikasemmin semmonen tunne ettei vauvalla oo kaikki hyvin en tiiä mistä se tuli,mut nyt se tunne on hävinny johonkin ehkä ihan hyvä vaan ja parempi ku ei ajattelis koko asiaa,mutta luulen että tuleva synnytyskin jännittää omalta osalta :/ Keskitytään positiivisiin asioihin !:)
 
Muokattu viimeksi:
Mulle on tullu ihan hölmö pelko. Toi vauveli ku on tooooooosi kova hikottelija niin nyt oon ruvennu pelkäämään että poika synnytyksen tiimmellyksessä kakkaa siihen lapsiveteen ja nykäsee sit sitäki vettä väärään kurkkuun ja saa jonkuu infektion... :eek:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top