Snuzzle, ompa ikävä kuulla, että joudut kuuntelemaan moisia "rauhoittelukeinoja". Komppaan Sannista, jos hän todella on ystäväsi kaiketi voit kertoa, kuinka hänen puheet ruokkivat ennestään jo olemassaolevia pelkoja. Tietysti se on aina helpompi toisen sanoa, et puhukaa vaan. Mut älä missään nimessä itseäsi syytä siitä, että asioista ressaat ja etukäteen murehit. Sehän on täysin normaalia. Äitinä olo on vaan semmonen homma, että sitä ressaamista riittää siitä asti, kun lapsi saa alkunsa. Eikä se mihinkään katoa, huolenaiheet vaan vaihtuu ajan myötä.
Mun mielestä se on ihan normaalia murehtia ja miettiä mitä kaikkea voi tapahtua. Sehän on vain sitä väistämätöntä kasvua kohti tulevaa. Itseasiassa terveen lapsen saaminen on suorastaan ihme, kun niin moni asia voi mennä vikaan. Kuitenkin niitä ihmeitä sattuu jatkuvasti ja täysin terveitä lapsia putkahtelee maailmaan tuon tuosta. Prosentuaalinen osuus sille, että jokin menee vikaan on häviävän pieni. Niin luonto on tietysti kaiken suunnitellut. Kuitenkin niitä kauhukuvia maalaillaan niin paljon, että se olisi kovinkin yleistä. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Menee asiat miten menee. Raskaana ollessa ei voi vaikuttaa siihen, minkälainen perimä on hänellä joka sisällä kasvaa.
Kauhukertomukset raskauksista ja synnytyksistä ovat pelkkää provosointia. Se, että jotain menee vikaan on todella harvinaista, vaikkakin toki mahdollisuus siihen on olemassa. Pelkääminen ja murehtiminen ei kuitenkaan asiaa muuta. Mutta kuitenkin siihen sortuvat varmasti lähestulkoon kaikki raskaana olevat.
Kyllä mua ainakin hirvittää monikin asia, yöllä valvoo ja miettii vaikka tietää, ettei se hyödytä. Ihminen on ihminen ja lehmä märehtiväinen, minkäs teet.