Pelkoja, huolia, murheita?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voimia LR6. Toivotaan, että toinen pysyy kyydissä syyskuulle saakka.
 
LR6 pahoittelut toisen pikkuisen menetyksestä! Parasta toivon toiselle loppuun asti <3 Jääkö toinen menehtynyt sitten masuun kuitenkin loppuun asti?
 
Kiitos <3

Anell, Jää, mutta käytännössähän se joko hajoaa ja imeytyy jonnekin tai se vuotaa pois.
 
LR6 pahoittelut sinne, olipa kurjia uutisia :( Toiselle pienelle nyt erityisen paljon onnea matkaan! :)
 
Surua ja toivoa samassa paketissa.. voimia LR6 ja toiselle pienelle turvallista kasvukautta <3
 
Pahoittelut LR6. :( Yhdeltä tuttavaltani vastikään leikattiin alaselästä pois oma kohtuun kuolleen kaksoissisaren jäänne, siis likemmäs 30-vuotiaana. En tiedä oliko se aina ollut tiedossa, että oli siellä vai huomattiinko se siinä vaiheessa.
 
Ihan varmaan vaikuttaa lapsettomuus kaveriisi ja hän yrittää selvästi piilopeloitella sinua. Mua pelottaa kertoa parhaalle kaverille, koska hän on nyt alkanut vihaamaan lapsia pitkän lapsettomuuden takia. Itseasiassa mua pelottaa eniten, että ei synny tervettä lasta. Yks kaveri teki keväällä keskeytyksen, koska todettiin np-ultrassa downiksi. Toisen kaverin lapsi kärsi synnytyksessä hapenpuutteesta ja on nyt cp-vammainen. Kolmas synnytyksen jälkeen ei voinu kunnolla istua yli puoleen vuoteen, kun oli revennyt persreikään saakka. Noi on yksiä syitä, miksi haluaisin sektion. Kuinka muutama tapaus voikin vaikuttaa itseen noin voimakkaasti.
 
Voi ei LR6 :/ Mulla alkoi tosiaan myös esikoisen odotus kaksosraskautena, joista toinen vuoti pois rv 6-8 välisenä aikana, mutta tuo meidän neiti pysyi kuitenkin hienosti kyydissä ja vauvamme saimme! :) Toivon, että teillä menee nyt samoin, vaikka toki toisen menetys on surullinen asia silti. Tsemppiä!
 
Tsemppiä LR6!! Peukut on täälläkin pystyssä että toinen pysyy matkassa!

Snuzzle: veikkaan kanssa että sitä omaa lapsettomuuttaan kaveris purkaa, vähän ikävällä tavalla. Mä itse asiassa jouduin itestäni huomaamaan tm:n jälkeen että katkeroidun tosi pahasti. Ei ne jotka halus lapsia häirinnyt, mutta kun yks tuttu kertoi odottavansa ja jonka LA ois ollu samoihin aikoihin kun mulla ellei ois ollu tm, niin silloin mulla kans nousi pintaan aivan kauheita asioita joita oisin sille halunnu sanoa. Onneks en sanonut. Hän ei siis halunnut tai edes yrittänyt lasta. Mutta edelleenkin se asia selvästi vaivaa mua. Varmaan vaivaa siihen asti kunnes saan oman syliini. Tollanen peloittelu ei vaan auta sua yhtään :( Jos lohduttaa niin kun kerroin omalle kaverilleni, hänen toiveensa oli etten puhuisi koko ajan vain raskaudestani...
 
Snuzzle onpa kurja tyyli kaverilla! Mitä jos sanoisit sille ihan hienovaraisesti, että et halua keskustella aiheesta noin negatiiviseen sävyyn? Sanot suoraan, että huolia on muutenkin tässä tilassa riittämiin? Voihan se olla, että hänellä ei vaan ole tilannetajua asian suhteen, mutta kun kerroit että hänellä ei nyt ole mahdollisuutta lasta saada, niin voi olla puhdasta katkeruuttakin... Mä kannatan suoraa puhetta tuossa tilanteessa.
 
Snuzzle, ompa ikävä kuulla, että joudut kuuntelemaan moisia "rauhoittelukeinoja". Komppaan Sannista, jos hän todella on ystäväsi kaiketi voit kertoa, kuinka hänen puheet ruokkivat ennestään jo olemassaolevia pelkoja. Tietysti se on aina helpompi toisen sanoa, et puhukaa vaan. Mut älä missään nimessä itseäsi syytä siitä, että asioista ressaat ja etukäteen murehit. Sehän on täysin normaalia. Äitinä olo on vaan semmonen homma, että sitä ressaamista riittää siitä asti, kun lapsi saa alkunsa. Eikä se mihinkään katoa, huolenaiheet vaan vaihtuu ajan myötä.

Mun mielestä se on ihan normaalia murehtia ja miettiä mitä kaikkea voi tapahtua. Sehän on vain sitä väistämätöntä kasvua kohti tulevaa. Itseasiassa terveen lapsen saaminen on suorastaan ihme, kun niin moni asia voi mennä vikaan. Kuitenkin niitä ihmeitä sattuu jatkuvasti ja täysin terveitä lapsia putkahtelee maailmaan tuon tuosta. Prosentuaalinen osuus sille, että jokin menee vikaan on häviävän pieni. Niin luonto on tietysti kaiken suunnitellut. Kuitenkin niitä kauhukuvia maalaillaan niin paljon, että se olisi kovinkin yleistä. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Menee asiat miten menee. Raskaana ollessa ei voi vaikuttaa siihen, minkälainen perimä on hänellä joka sisällä kasvaa.

Kauhukertomukset raskauksista ja synnytyksistä ovat pelkkää provosointia. Se, että jotain menee vikaan on todella harvinaista, vaikkakin toki mahdollisuus siihen on olemassa. Pelkääminen ja murehtiminen ei kuitenkaan asiaa muuta. Mutta kuitenkin siihen sortuvat varmasti lähestulkoon kaikki raskaana olevat.

Kyllä mua ainakin hirvittää monikin asia, yöllä valvoo ja miettii vaikka tietää, ettei se hyödytä. Ihminen on ihminen ja lehmä märehtiväinen, minkäs teet.
 
Pahoittelut ja paljon voimia LR6! Tuhat kiloa vauvasukkaliimaa mukana olevalle ihmeelle! :Heartpink

Snuzzle: Tosi inhottavaa, tiedän mistä puhut ja se lisää vaan entisestään murhetta ja huolta! Minä kerroin raskaudesta
äidilleni. Oli todella iloinen ja tiedän hänen toivovan parasta. Äiti kokenut aikoinaan kymmenkunta ar keskenmenoa ja niistä sitten jaksaa muistuttaa ja jarruttelee kun yritän kuitenkin tästä iloita. Tiedänhän itsekkin kaikki riskit. Kertaalleen nyt hermostuin hormoonihöyryissäni ja ilmoitin, että tarinoinnin täytyy muuttua koska en kestä jatkuvaa muistuttelua keskenmenoista. Äidin asenne muuttui ja on nyt yrittänyt tsempata vaikka tiedän, että häntä pelottaa yhtä paljon ellei enemmänkin kuin mua. :Heartpink
Auttaiskohan sua jos pystyisit kaverille kauniisti vihjaamaan, ettei ole jatkuvasti mukava kuulla vain negatiivisia kertomuksia?
 
Mulle tuli nyt mieleen yks mun "kaveri" jonka voisin kuvitella käyttäytyvän just noin niinkuin snuzzlen ystävä. Ja nyt muuten päätin, et se saa kuulla uutiset viimeisten joukossa, huomaa sit kun huomaa. On ollut mulle muutenkin sellainen kaveri viimeaikoina, että pitää yhteyttä vain silloin kun tarvitsee apua johonkin...

Tosi kurjaa, että joku edes sanoo ääneen, että on epäreilua kun olet raskaana, kyllä se onni kuuluu meille kaikille ihan yhtä lailla. Ei ole raskaana olevan ystävän vika tai syy, jos joku ei sitä lasta saakaan toivotulla aikataululla :( Toki ymmärrän, että lapsettomuus satuttaa ja siihen kun lykätään ystävän vauvauutiset, niin mielensä pahoittaa varmasti. Mut ääneen ei pitäis tollasta sanoa todellakaan. Saati pelotella miten kaikki voikaan mennä mönkään...
 
Puhut asiaa Sannis! Mua jäi silloin harmittamaan kun en ollut kertonut omalle tutulleni tm:stä, tiesi kyllä että yritetään. Nähdään silleen aika harvoin, että kun kuulin hänen raskaudestaan niin en oikein voinut pamauttaa päälle, että mulle kävikin näin. En halunnut vielä hänen iloaan, joten tyydyin vaan onnittelemaan ja käymään omassa päässäni läpi sitä prosessia. Se on ihan oma ongelmani jos mulla on vaikeaa päästä yli tm:stä enkä sillä todellakaan haluaisi muiden raskausonnea pilata!
 
Takaisin
Top