Pelkoja, huolia, murheita?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tiedättekö toverit, että toi helpottaa uskomattoman paljon, ettei muutkaan kärsi niistä pahoista oireista :shy: Antaa vähän uskoa, että kaikki voikin olla ihan hyvin tuolla masussa... :rolleyes:
Liekö jostain leffoista tullu se päähänpinttymä, et raskaana nyt vaan kuuluu olla ihan kamalassa kuosissa 24/7 :wacky:
 
Juu ja tuossa parin kk päästä on kaikkia oireita ja vaivoja kasvavan masun kans, että ollaan ihan tukalissa olotiloissa ja ikävöidään niitä alkuraskauden vähäoireisia aikoja. ;) Mullaki tosiaan viime raskaudessa oli ekalla kolmanneksella tuo oireettomuuden tuska, mut sit puolivälissä alkoi supistelut ja vaikeat olot. Muuttuvan kehon hyväksyminenkin oli yllättävän kova paikka. Pari viimeistä viikkoa sit olin taas oikein hyvä vointinen vaikka sitä aikaausein kuvaillaan tukalimmaksi. Että näin ne jokaisen raskaudet on yksilöllisiä. :)
 
Mä en jaksa näitä vuotoja. Taas tulee verta ja niin paljon kerralla, ettei side ehdi edes imeä tarpeeksi nopeasti. Kohta laitan esikoisen vaipan housuihin. :D Valittelin pari päivää etovaa oloa, mutta oli se loppujen lopuksi paljon mukavampi kuin tämä vuoto.
 
Tiedän niin ton verenvuoto inhotuksen. Silloin edellisessä raskaudessa kun vuosin, niin pahimmissa tapauksissa jouduin tunkee useamman siteen ja silti tuli läpi..onneks niillä lääkkeillä sairaalassa se vuoto aina tyrehtyi suht nopeasti.
 
Sannis, luulin jo et etominen tuli sulle multa takas ;) Mulla se oli yhen päivän ja siihen jäi. Tissikipu ainut oire ja sekin vaihtelee tosi paljo. Koitan vaan ajatella, että jahka pääsen ultrattavaksi, niin sitten selviää. Jos tämä etenee, niin oireita tiedän saavani ihan yli omien tarpeiden sitten myöhemmässä vaiheessa. Teen nyt niitä juttuja mitä vielä voin.

Väkisinkin epäusko hiipii alitajuntaan, kun lasta on niin kauan odotettu. Kahdeksan vuotta ilman ehkäisyä ja nyt raskaana. On vaan niin vaikea käsittää tätä, kun oireita ei juurikaan ole...
 
Helmi äsken mulle tulikin taas hetkellinen kuvotus n. tunnin ajaksi, et kiitos vaan. Laitan paluupostia ehkä piankin! :wink
Mulla onkin menny muuten ohi, et teillä on noin hurjan pitkä aika jo odoteltu tärppiä! Wau!! Varmasti ihan erityisen hieno juttu, en voi yhtään samaistua kun meillä tärppäsi yk1 (kemiallinen/varhainen km) ja tämä raskaus heti seuraavasta kierrosta. Etuoikeutettu olo. Kahdeksan vuotta on pitkä aika, aivan ihanaa et sieltä pieni tuloillaan on! :)
 
Joo kiitos vaan, oottelen täälä sitte. Viikonloppuna mulla vois olla aikaa kärsiä pahoinvoinnista, että jos sulle passaa, niin paa sillon tulemaan:sick006

Juu onhan se pitkä aika. Kaikki ei mee aina niin ku suunnittelee. Ensimmäisen ja toisen välissä yritettiin yli kolme vuotta. Ja kolmannen syntymän jälkeen sitte noita vuosia kulu useempi. Syystäkin olen kyllästynyt sanontoihin lasten hankkimisesta tai tekemisestä! Niitä kun ei noin vaan tehä, niitä saahaan... Nooh tämä saaminen tuli sitten vähä jälkitoimituksessa, oltiin jo päätetty, ettei enää lapsia näin vanhoina ja jumalattoman isolla ikäerolla. Mutta kuinkas sitten kävikään... Alkujärkytys oli aivan kamala, mutta ajatukseen on jo nyt täysin tottunu. Jos tää ny etenee. Mut sen tiiän, että tämä on mun viimenen mahollisuus. Enää mulla ei oo voimia yrittämiseen. Niin monta vuotta vuoden perään on saanu pettyä. Kai ny tähän hintaan sitte menee se etova olo ja jumalaton närästys:wtf: Mut mää haluun myös sen hehkeyden ja vähä äkkiä

Semmosta se elämä on, yllätyksiä, pettymyksiä, mahalaskuja ja uudelleen ylösnousemista täynnä...

Sori tilitys! Takana melkeen 12-tuntinen täys paska työpäivä:banghead:
 
Hih, jokos isosisarukset tietää uutisen? Siellä tulee olemaan varmaan innokkaita (ja hyödyllisiä :P )apureita vauvanhoitoon sit! Aika hieno palkinto vuosien jälkeen, tuota asiaa tulet muistelemaan varmaan vielä kiikkustuolissa. :)

No, tähtään viikonlopuks sulle sitä etomista. Ei tartte sit enää palauttaa. :wink Eiköhän näillä vähemmilläkin oireilla vauva tule jos on tullakseen :wink Mulla on nyt joku mielialojen vaihtelu -kausi. Itkua ja naurua ja kaikkee siltä väliltä vuorotellen o_O En välttämättä haluu enää siihen tunneskaalaan oksentamista :P
 
Kaikista aikaisimmista raskauksista olen kertonut melkein heti, kun olen saanut tietää. Silloin on ollut aina jotenkin niin varma olo, ei epäilyksen häivääkään etteikö kaikki menis suunnitellusti. Tämä on ollut kaikkea muuta, kuin varmaa oloa. Kerrotaan lapsille aikaisintaan ekan ultran jälkeen. En missään nimessä halua elätellä heille mitään turhia toiveita, sillä tiedän ellei tämä onnistu, on turha edes haaveilla uudesta raskaudesta.

En kestäis sitä lasten surua, jos ensin ilmotettais,että saatte pikkusisaruksen ja myöhemmin että ei sittekään. Tosin tiedän, että mitä vain voi sattua matkan varrella, mutta varmistellaan nyt vielä... Ja juu auttavia käsipareja varmasti tulee löytymään, mutta myös haasteita... Vanhin lapsi urheilee SM-tasolla ja se nielee aika paljon minun aikaani. Mutta ehdottomasti haluan hänen tukenaan olla. Onneks ens kesän SM-kisat sattuu olemaan tänä vuonna tässä lähellä ja elokuun puolivälissä, joten sielä ennättää hyvin käydä ennen synnärille lähtöä ;)
 
Aamulla yritin junassa tänne, mutta jostain syystä ei päässyt kirjautumaan sisään junan wlanissa :(.

Todella pitkä työpäivä vihdoin takana eikä huomennakaan kovin helpolla tule pääsemään...

Onneksi on voinut hellittää jo vähän stressistä sillä tänään on vuoto jo lähes kokonaan loppunut! Tänään oli myös lievää huonoa oloa (jota ei eilen paljoa ollut) vaikka kokonaisvaltaista krapula olotilaa ei enää ollutkaan. Joten taas vaihteeksi jaksaa uskoa, että kaikki on varmaan hyvin :).
 
Helpottavaa lukea toisistakin vähäoireisista odottajista. Täällä kun raskausoireina suurentuneet ja kipeät rinnat, lisääntynyt pissahätä ja kahvi ei maistu. Ei pahoinvointia tai väsymystä, jota jotenkin odotin. Pitäisi vain olla tyytyväinen tilanteesta. Vaikka kaikki on sujunut tähän asti hyvin niin en osaa olla luottavaisin mielin, että kaikki sujuu hyvin. Osasyynsä asiaan on varmasti sillä, että raskaus sai alkunsa lapsettomuushoidoilla, joten tätä lasta on kyllä odotettu.
Huolettomia odotuspäiviä kaikille!
 
Muokattu viimeksi:
Itsellekin hiipii välillä ajatus että onkohan kaikki hyvin kun ei ole oireita paljoa, mut ei ole kipuja eikä vuotoja niin kyllä se sydän vielä kai siellä sykkii :)
 
Itsellä edellinen keskenmeno saa välillä ajatuksen ettei kaikki ole hyvin :/ Mut 3 viikkoa ultraan, tai soitan tänään ajan :)
 
Meillä toisen pienen matka oli päättynyt rv 8+ eikä sykettä enää löytynyt. :( Nyt vain toivotaan, että saadaan toinen syliin saakka.
 
Voi ei LR6, pahoittelut ja voimia sinne teille :Heartred Toivotaan että toinen pieni pitää nyt lujasti kiinni pesästään :)
 
Voi ei LR6, toivotaan, että toinen pikkuinen jaksaa loppuun saakka <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top