Pelko siitä, että lapsi tukehtuu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Henrica
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
H

Henrica

Vieras
Minulla on 1v 2kk vanha lapsi ja en uskaltaisi millään syöttää hänelle muuta kuin sileitä soseita. Välillä on maisteltu paloiteltuna kotiruokia ja yleensä ruokailun jälkeen oon ihan lamaantunut pelosta. Nytkin äsken söi itse niitä niin, että vei ruokaa itse suuhun ja pari kertaa yski ja ruokaa tuli pois suusta. Mua niin ahdistaa tuollaiset hetket!

Tää pelko on alkanut pahentua silloin kun muutama kuukausi sitten söi maissi naksua ja alkoi kakomaan sitä ja lopulta oksensi.

Pelkään aivan kauheasti sitä, että ruokaa juuttuu henkitorveen ja että lapsi tukehtuu siihen. Osaan ensiapuohjeet tuollaiseen tilanteeseen.

Toivoisin vertaistukea tähän asiaan! Haluan että lapseni voi syödä ruokansa ilman että vieressä istuu paniikissa oleva äiti...
 
Harvoin lapset ruokaan tukehtuu, jos liian iso pala menee kurkkuun niin sillähän se sieltä pois tuleekin miten teilläkin on käynyt: lapsi yskii sen palan pois. On aika voimakas se oksennusrefleksi kuitenkin. Toki eri asia jos syöttää kovaa porkkanaa tai muuta vastaavaa. Mut koita vähän höllätä sitä pelkoa, pehmeää ruokaa jossa on pieniä paloja voi ihan huoletta syödä. Sylkikin sitä ruokaa vielä pehmentää.
 
hei Henrica, et ole yksin pelkosi kanssa.
minuakin hirvitti siinä vaiheessa kun aloin tarjoamaan pojalleni karheampaa ruokaa sileiden soseiden ohella. hän kun on sellainen ahmatti joidenkin ruokien suhteen, ja oli ehtinyt tottua siihen että ruoka on sileää, joten yritti niellä kaiken samantien,

tein itse hänelle soseet, joten niitä oli helppo alkaa karhentamaan jättämällä sauvasekoitin pois ja siirtymällä haarukalla muussaamiseen. esimerkiksi bataatti, kesäkurpitsa ja kukkakaali ovat niin pehmeitä kunnolla kypsäksi höyrytettyinä, että sinne voi jättää huoletta selkeitä palojakin sekaan. hedelmistä avokado, reilusti kypsäksi pehmenneet banaani ja päärynä olivat helppoa harjoitteluruokaa. koko perheen yhteisistä sapuskoista kostea lasagne menee helposti pieneksi lusikalla, ja jos keittoja tykkää tehdä, niin ne voi soseuttaa kuin puolihuolimattomasti, jättää pieniä sattumia sekaan.

muistelisin että sormiruokailemaan opetellessa on parempi jos lapsi nimenomaan itse vie ruokaa suuhunsa, kuin että sitä hänelle sinne laitetaan. netistä löytyy ihan hyvin tietoa tuosta sormiruokailusta. vaikka lapsi olisikin hotkija, hän oppii ajan myötä hienontamaan ruokaa hampaillaan, kun sitä hänelle tarjotaan, yökkäily vähenee sen myötä jahka hän osaa ohjata ruokaa paremmin suussaan. myös puheen kehittymisen kannalta on tärkeää että suun motoriikka saa harjoituista. tässä oli minun omakohtaisia kokemuksia, toivottavasti näistä oli jotain hyötyä. neuvolasta saa varmasti hyviä vinkkejä tähänkin

niin ja minä olen itse huomannut että noissa maissinaksuissa on paljonkin eroa. laatupakarin maissinaksut ovat pehmeämpiä kuin muiden merkkien, ja sulavat suuhun helpommin
 
Lapsella on kakomisrefleksi aluksi tosi edessä suussa, ja kakoo helposti ruokaa mikä ei ole lähelläkään nielua. Sekin on ominaisuus joka kehittyy kun lapsi kasvaa, ja joillakin lapsilla refleksi on herkempi kuin toisilla. Mahdollista on myös että kun itse hermostut vieressä, lapsikin vaistoaa että tilanteessa on jotain pelottavaa vaikkei kyse ole mistään huolestuttavasta? Suosittelen myös sormiruokailua, niin lapsi saa omassa tahdissa tutustua erilaisiin ja erituntuisiin ruokiin :)
 
Meillä sormiruoka-ahmatti tunkee suuhunsa välillä sellaisia määriä ruokaa että kakoo liiat ulos. Kertaakaan ei ole henkeen vetänyt yhtään mitään ( vaikka on muun muassa yrittänyt niellä puutapin ja sellaisen huonekalujen alle laitettavan pehmotassun ). Syö myös ihan raakaa kurkkua ja porkkanasta tehtyjä tikkuja.
 
Meillä poika 1v3kk on jo useamman kuukauden syönyt esim. raakaa porkkanaa ja kurkkua, ruisleipää ja ihan tavallista kotiruokaa. Toki isommat lihapalat ym. paloitellaan pienemmiksi, mutta esim. makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta syö itse lusikalla ja käsin ilman minkäänlaista pilkkomista. Välillä, jos tulee liian iso pala, kakoo hetken, ja jatkaa syömistä.

Kannattaa varmasti mahdollisimman pian aloittaa karkeuttamaan ruokaa. On jo ihan puheen kehityksenkin kannalta tärkeää, että lapsi saa tehdä töitä suullaan. Alkuun voi antaa vaikka keitettyjä kasviksia, makaronia, riisiä, banaania, päärynää tai pehmeää leipää pieninä paloina. Sitten, kun näiden syöminen alkaa sujua, niin vähitellen taas karkeampaa ja isompia paloja.
 
Tästä ei nyt välttämättä enää ole kovin kummoinen apu mutta josko toisille. Aloin pojalle antamaan karkeampaa sormiruokaa jo 8 kuisena ja vuoden iässä pystyi jauhamaan etuhampaillaan kaikenlaista pieneksi, söi sujuvasti samaa ruokaa kuin me kunhan vain silppusi kuutioiksi. Tämän takia makumaailmaakin päästiin nopeasti laajentamaan ja nykyään syö monipuolisesti kaikenlaista mitä eteen annetaan.
Ja kyllä kakoi alkuun välillä mutta kun luottaa että osaa toimia oikein jos jotain sattuu, lapsikin luottaa enemmän itseensä ja yrittää parhaansa.
 
Takaisin
Top