kultasiipi
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla on täysin samankaltaiset fiilikset, koska syksyllä sain keskenmenon 11+1. Silloin jotenkin oli jo kova luotto raskauteen kun oli ”jo niin pitkällä”, ja nyt tietty pelottaa sitä enemmän mitä lähemmäs tuo päivä tulee. Yritän miettiä, että todennäköisyys toiselle keskenmenolle on tosi pieni ja nauttia raskaudesta, mutta eihän se kokonaan auta.
Pelkään, etten kestäisi henkisesti toista keskenmenoa ja tämä raskaus on ollut myös fyysisesti kaikkein rankin, ja ajatus siitä, että pitäisi aloittaa kaikki taas alusta hirvittää. Jaksaisinko vielä yrittää? Ja samalla tiedän, että ollaan päästy kuitenkin tosi helpolla eikö pitäisi murehtia tällaisia kun kaikki on ainakin vielä hyvin.
Ihana kun on tämä paikka jakaa tunteita, kun tietää että muut painivat samanlaisten ajatusten kanssa. Toivotaan kovasti, että saadaan kaikki lapset syliin asti loppuvuonna.
Itsekin yritän ajatella, että yhden keskenmenon jälkeen onnistunut raskaus on hyvinkin mahdollista ja todennäköistä. Silti sitä miettii, että mitä jos käy taas niin ja kuinka ihmeessä siitä selviäisi.
Itselläni myös tuo henkinen puoli mietittyttää eniten. Syksyn keskenmeno otti tietysti todella koville. Yritystä oli sen jälkeen puoli vuotta, kunnes tämä raskaus sai alkunsa. Puoli vuotta on tietysti lyhyt aika, mutta kyllä ne oli pitkiä kuukausia minulle ja se pettymys oli valtava joka kuukausi kun menkat alkoivat kuukausi toisensa jälkeen..
Onneksi tosiaan tänne voi purkaa tuntojaan ja kun tietää, että muillakin samoja ajatuksia, tietää ettei ole ihan yksin. Nyt toivon vain parasta meille kaikille.