Pelko keskenmenosta
- Ketjun aloittaja Mimosa_
- Aloituspäivämäärä
Olin unohtanut kuinka pelottavaa ja epävarmaa tää alkuraskauden aika on 
Tuntuu että oireita ei oikein ole ollenkaan, ja tietysti sitä sit heti miettii että onko kaikki hyvin...
Pakko varmaan hakea tänään taas raskaustesti ja katsoa onko viivat vahvistuneet jos saisi siitä mielenrauhaa.
Toki eihän sekään ole mikään tae, mutta ehkä se vähän rauhoittaisi tätä oloa
Onks muilla samoja fiiliksiä?
Tuntuu että oireita ei oikein ole ollenkaan, ja tietysti sitä sit heti miettii että onko kaikki hyvin...
Pakko varmaan hakea tänään taas raskaustesti ja katsoa onko viivat vahvistuneet jos saisi siitä mielenrauhaa.
Toki eihän sekään ole mikään tae, mutta ehkä se vähän rauhoittaisi tätä oloa
Onks muilla samoja fiiliksiä?
Kyllä pelottaa, tein kaapista vikan liuskatestin aamulla, testi viiva huomattavasti tummempi kun toinen viiva. Mutta ei tätä testitkään pelasta tätä pelkoa. En oo vielä soittanut neuvolaan, kun pelottaa että menee kesken kuitenkin ennen sitä aikaa. Nyt menossa jotain 5+1 - 5+3 väliltä.
Onks muut soitellu jo neuvolaan?
Onks muut soitellu jo neuvolaan?
Toissapäivänä soitin
Huomenna kaksi viikkoa ensimmäisestä plussasta. Ajan sain vasta 22.7. eli silloin viikkoja jo 8+2
Kerkeää varhaisultrassa käyä ennen ekaa neuvolaa
Esikoisen kohalla ei osannu stressata, nyt kun on jo vähän kokemusta asioista niin fiilis eriOlin unohtanut kuinka pelottavaa ja epävarmaa tää alkuraskauden aika on
Tuntuu että oireita ei oikein ole ollenkaan, ja tietysti sitä sit heti miettii että onko kaikki hyvin...
Pakko varmaan hakea tänään taas raskaustesti ja katsoa onko viivat vahvistuneet jos saisi siitä mielenrauhaa.
Toki eihän sekään ole mikään tae, mutta ehkä se vähän rauhoittaisi tätä oloa
Onks muilla samoja fiiliksiä?
Oon yrittäny ajatella että jos jotain sattuu käymään niin kaikella on tarkoitusTähän vielä lisäyksenä, esikoisesta tehtiin tasan se yksi testi ja nyt tullu tehtyä ainaki kymmenenOlin unohtanut kuinka pelottavaa ja epävarmaa tää alkuraskauden aika on
Tuntuu että oireita ei oikein ole ollenkaan, ja tietysti sitä sit heti miettii että onko kaikki hyvin...
Pakko varmaan hakea tänään taas raskaustesti ja katsoa onko viivat vahvistuneet jos saisi siitä mielenrauhaa.
Toki eihän sekään ole mikään tae, mutta ehkä se vähän rauhoittaisi tätä oloa
Onks muilla samoja fiiliksiä?
Keväällä ennen keskenmenoa ehin soittaa jo neuvolaan, niin se aika ois ollu tyyliin viikolla 10, mietin miten ehtii ees saada ajan siihen ultraan, joten ei varmaan kiire tuonkaan takiaToissapäivänä soitin
En tiiä oisko myöhästä soittaa vasta varhaisultran jälkeen? Miulla tuli eilen kaks viikkoa ekasta plussasta.
Mulla on taustalla useita km ja tämäkin raskaus on saanut alkunsa ivf hoidolla kun muut menetelmät eivät ole tuoneet vastetta. Olen nyt tehny testejä tasaisin väliajoin ja varmistanut, että viivat näkyvät vielä. Mitään vuotoja ei ole tässä raskaudessa ollut. Oireita on hiukan, mutta todella vaikea luottaa siihen, että asiat etenisi millään muotoa niinkuin pitäisi. Tuntuu, että varhaisultraan on ikuisuus ja sekin jännittää. Mulla on yks km todettu just nimenomaan varhaisultrassa. Epätietoisuus tässä on todella inhottava tunne ja kun ei oikein omilla toimillaan pysty tekemään mitään.
Yrttiteetä tekisi mieli
Piirimestaruustason postaaja
Samassa veneessä varhaisultran suhteen, vaikka kuulostaa siltä että meidän lapsettomuusmatka on kuitenkin ollut teitä lyhyempi
Oon pahoillani menetyksistänne, ja toivon sydämestäni että tällä kertaa asiat menisivät toivotulla tavalla 
Seurataanko ivf-alkuisia raskauksia (tai ehkä 3. km:n jälkeen) jotenkin tarkemmin vai meettekö samaan hoitoputkeen kuin luomuraskaudetkin?Oon vähän omassa mielessäni ajatellut että ehkä en omakustanteista varhaisultraa tällä kerralla halua, vaan voisi katsoa ja (yrittää) luottaa/toivoa ensimmäiseen lääkärin määräämään asti. En tiedä vielä onko puolisolla eri mietteet.
Ps. Näin yöllä unta että vuoto oli alkanut. Oli kyllä ihana herätä ja huomata että kyse oli vain painajaisesta.
Mulla ei varsinaisesti ole pelkoja keskenmenosta, koska mulla on niin vaikea luotto tähän raskauteen että odotan vain km -merkkiä. Mies sairastui pari vuotta sitten ja on sen jälkeen syönyt niin vahvoja lääkkeitä, että olisi vaikea uskoa että normaali raskaus ja terve lapsi saataisiin. Oon koittanut niitä lääkkeitä googletella ja vaikutusta raskauteen, mutta ei oikein ole löytynyt muuta kuin raskauteen vaikuttavia (eli että synnyttävä äiti söisi niitä lääkkeitä), ja raskausaikana niitä ei ainakaan saisi syödä. Toinen lääkitys vaikuttaa miehillä jo niin vahvasti hedelmällisyyteen, että raskaustoiveen kanssa ei suositella syötäväksi koska vaikuttaa niin paljon siittiöiden määrään. Mutta aion silti ensi viikolla viimeistään soitella neuvolaan aikaa varatakseni ja 22.7. meillä on se varhaisultra, eiköhän siinä jo selviä jo esim. onko raskaus oikeasti alkanut (vai onko tuulimuna), ja onko viikot lähimaillenkaan oikein. 
Mua ei varsinaisesti pelota km, mut ahdistaa ajatus jos vasta viikolla 12 selviäisi, että on mennyt kesken. Täällä lähialueilla ei ole kuin yksi kätilöiden pitämä varhaisultrapaikka, sinne on vapaita aikoja vasta elokuussa niin vähän harkitsen, et jätänkö varhaisultran tällä kertaa välistä, kun menis kuitenkin niin pitkälle. 
Kiitos myötätunnostaSamassa veneessä varhaisultran suhteen, vaikka kuulostaa siltä että meidän lapsettomuusmatka on kuitenkin ollut teitä lyhyempi
Oon vähän omassa mielessäni ajatellut että ehkä en omakustanteista varhaisultraa tällä kerralla halua, vaan voisi katsoa ja (yrittää) luottaa/toivoa ensimmäiseen lääkärin määräämään asti. En tiedä vielä onko puolisolla eri mietteet.
Ps. Näin yöllä unta että vuoto oli alkanut. Oli kyllä ihana herätä ja huomata että kyse oli vain painajaisesta.
Eihän sillä ole väliä kenen matka on kestänyt minkäkin verran vaan jokainen tuntee sitä pelkoa eri tavalla. Me ollaan yksityisellä hoidossa, koska en kokenu saavani julkiselta minkäänlaista tukea kriisissä. Epäilen, että resurssit on niin pienet ettei me saada mitään ylimäärästä varsinkin kun ollaan alunperin jo maksettu tästä ilosta. Meillä ainoastaan yksi munasolu selvisi pakkaseen asti ja alkiodiagnostiikassa todettiin terveeksi. Jotenkin tässä kun tuntuu elävän yhen kortin varassa niin ahdistus vaan kasvaa.
Mietin tässä koko ajan milloin olis kaikista varmin tehdä digitesti jolloin tulis se +3 ja näkisin että asia etenee. Koska on ivf:llä tehty niin tällä hetkellä viikot ja la. on vähän sinnepäin ja varmistuvat ultrassa. Eli en tiedä varmuudella kuulunko helmikuisiin vai maaliskuisiin kun siinä rajalla mennään.
Mulla meinaa kyllä lähteä pelot ihan hanskasta, vaikka välillä pääseekin siihen pisteeseen, että yrittää vaan toivoa parasta. Mutta on tää vaan viiden menetyksen jälkeen raskasta. Mies raukka joutuu kestämään melkosta tunteiden vuoristorataa Kolme viikkoa varhaisultraan, mutta sekin vaan pelottaa, koska viimeks näin sykkeen, mutta kehitys oli loppunut jo seuraavana päivänä.. Nyt toki ultra on 1,5 viikkoa myöhemmin, mutta silti pelottaa.
Kolme viikkoa varhaisultraan, mutta sekin vaan pelottaa, koska viimeks näin sykkeen, mutta kehitys oli loppunut jo seuraavana päivänä.. Nyt toki ultra on 1,5 viikkoa myöhemmin, mutta silti pelottaa.
Mulla meinaa kyllä lähteä pelot ihan hanskasta, vaikka välillä pääseekin siihen pisteeseen, että yrittää vaan toivoa parasta. Mutta on tää vaan viiden menetyksen jälkeen raskasta. Mies raukka joutuu kestämään melkosta tunteiden vuoristorataa
Tätä mä pelkään myös. Mietin et miten tämä nyt olis erilainen verrattuna aikaisempiin. Että pelkkää pelkoa ja ahdistusta vaan tästä eteenpäin.
Voi että
Toivon niin, että päästäis lopulta siihen pisteeseen, että voitais edes hetkittäin nauttia raskaudesta ja saataisiin vauvat syliin asti Yrttiteetä tekisi mieli
Piirimestaruustason postaaja
Meillä on nyt takana yksi raskaus jossa ei menty varhaisultraan eikä kerrottu kenellekään ennen nt-ultraa, jossa saatiin huonot uutiset. Ja toinen raskaus jossa kerrottiin aika avoimesti ja pian plussan jälkeen, ja mentiin omakustanteiseen varhaisultraan jossa saatiin huonot uutiset.
En tiedä oliko km:stä toipuminen helpompaa kun läheiset tiesi mitä oli tekeillä - silloin se tuntui raastavammalta kun olen vähän sellainen että otan toistenkin murheet kantaakseni, mutta alkuraskauskokemus on tällä kertaa ollut kyllä toistaiseksi pelkojen puolesta ihan tosi paljon helpompi kuin toisella kerralla, kun km oli ns. surtu yksin ja vanhemmille oli kerrottu koko asiasta vasta kuukausia myöhemmin.
Toivon kaikille pelkojen kanssa eläville luottamusta ja toivoa niin paljon kuin mahdollista Edellisellä kerralla kun pelkäsin koko ajan ihan tosi paljon, löysin lopulta jonkinlaista rauhaa ajatuksesta että vaikka tämä pelko on todella v*mäinen vaihe oman oloni kannalta, se ei itsessään vaikuta raskauden onnistumisen todennäköisyyteen. On ihan mahdollista että alkion solut on siellä parhaillaan jakautumassa ja alkio kaikessa rauhassa kehittyy omaan tahtiinsa tietämättä ollenkaan että tuleva äiti odottaa sydän syrjällään oireita.
En tiedä oliko km:stä toipuminen helpompaa kun läheiset tiesi mitä oli tekeillä - silloin se tuntui raastavammalta kun olen vähän sellainen että otan toistenkin murheet kantaakseni, mutta alkuraskauskokemus on tällä kertaa ollut kyllä toistaiseksi pelkojen puolesta ihan tosi paljon helpompi kuin toisella kerralla, kun km oli ns. surtu yksin ja vanhemmille oli kerrottu koko asiasta vasta kuukausia myöhemmin.
Toivon kaikille pelkojen kanssa eläville luottamusta ja toivoa niin paljon kuin mahdollista
Edellisellä kerralla kun pelkäsin koko ajan ihan tosi paljon, löysin lopulta jonkinlaista rauhaa ajatuksesta että vaikka tämä pelko on todella v*mäinen vaihe oman oloni kannalta, se ei itsessään vaikuta raskauden onnistumisen todennäköisyyteen. On ihan mahdollista että alkion solut on siellä parhaillaan jakautumassa ja alkio kaikessa rauhassa kehittyy omaan tahtiinsa tietämättä ollenkaan että tuleva äiti odottaa sydän syrjällään oireita.Täällä on alkanut huoli nostaa päätä. Mitä pidemmällä ollaan, sen vaikeammaksi on mennyt. Taustalla on yksi menetys (2022) ja onnistunut raskaus (2023).
Vähän helpotti että sain nyt yksityiseltä lugesteronin tueksi alkuraskauteen.
Onneksi toi taapero pitää kiinni arjessa ja ajatukset ei kokonaan voi pyöriä tässä raskaudessa. Mieskin on nyt lomalla niin onneksi tiedossa kaikkea kivaa lomatekemistä ennen varhaisultraa.
Mulla jonkun verran helpottaa kaikki data ja seuranta mitä voi tehdä. Siksi raskaustestien teko on ollut tärkeää, seurata miten viivat vahvistuu. Nyt kun viivat alkaa olla tasavahvat, niin se digin 3+ on seuraava "etappi". Lisäksi tykkään katsoa yhdeltä sivulta keskenmenon todennäköisyyksiä ja esim. mun taustatiedoilla 5+0 keskenmenon todennäköisyys on enää alle 20%.
Vähän helpotti että sain nyt yksityiseltä lugesteronin tueksi alkuraskauteen.
Onneksi toi taapero pitää kiinni arjessa ja ajatukset ei kokonaan voi pyöriä tässä raskaudessa. Mieskin on nyt lomalla niin onneksi tiedossa kaikkea kivaa lomatekemistä ennen varhaisultraa.
Mulla jonkun verran helpottaa kaikki data ja seuranta mitä voi tehdä. Siksi raskaustestien teko on ollut tärkeää, seurata miten viivat vahvistuu. Nyt kun viivat alkaa olla tasavahvat, niin se digin 3+ on seuraava "etappi". Lisäksi tykkään katsoa yhdeltä sivulta keskenmenon todennäköisyyksiä ja esim. mun taustatiedoilla 5+0 keskenmenon todennäköisyys on enää alle 20%.
Muokattu viimeksi:
heii haluutko kertoa mikä sivusto? Vois omaa napaaki rauhottaaTäällä on alkanut huoli nostaa päätä. Mitä pidemmällä ollaan, sen vaikeammaksi on mennyt. Taustalla on yksi menetys (2022) ja onnistunut raskaus (2023).
Vähän helpotti että sain nyt yksityiseltä lugesteronin tueksi alkuraskauteen.
Onneksi toi taapero pitää kiinni arjessa ja ajatukset ei kokonaan voi pyöriä tässä raskaudessa. Mieskin on nyt lomalla niin onneksi tiedossa kaikkea kivaa lomatekemistä ennen varhaisultraa.
Mulla jonkun verran helpottaa kaikki data ja seuranta mitä voi tehdä. Siksi raskaustestien teko on ollut tärkeää, seurata miten viivat vahvistuu. Nyt kun viivat alkaa olla tasavahvat, niin se digin 3+ on seuraava "etappi". Lisäksi tykkään katsoa yhdeltä sivulta keskenmenon todennäköisyyksiä ja esim. mun taustatiedoilla 5+0 keskenmenon todennäköisyys on enää alle 20%.
Tämä: https://datayze.com/miscarriage-chartheii haluutko kertoa mikä sivusto? Vois omaa napaaki rauhottaa
Mua pelottaa tosi paljon keskenmeno. Ehkä suurimpana pelon aiheuttajana on nuo raskauskeijulta tilatut one stepin raskaustestit mitkä ei tummu yhtään. Kävin tänään labrassa ja huomenna pitäis saada tietää numeraalinen tulos verestä. Voi kunpa kaikki meistä selvittäisi ihan siihen synnytykseen asti ja saatais vauva onnellisesti syliin asti.