Paskamutsifiilikset

Mä en lähde ollenkaan tähän paskamutsifiilis-juttuun. Mulle tuo on niin voimakas ilmaisu, että siihen on aihetta vain, jos oikeasti laiminlyö lasten hoidon.

Toki silti tunnen itsekin syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita aina välillä syystä jos toisesta, ne kai väistämättä kuuluvat äitiyteen. Ulkopuolisten kommentit myöskään harvoin auttavat asiaa, ja niitä ei ole niin helppoa jättää omaan arvoonsa.
 
Coriander, itselle tuo paskamutsi-ilmaisu kuvastaa juurikin sellaisia tunteita, jolloin tuntee olevansa huono, vaikka siihen ei ole oikeasti mitään syytä vrt. mun fiilikset siksi etten laulanut lapselleni itse tuutulaulua, vaan laitoin valmiit biisit soimaan, eli todellakin aivan täysin syyttä. Hienoa siis kuitenkin ettet laisinkaan moiseen kelkkaan hyppää! Ketjun perustajana vain tässä nyt avaan omaa ajatustani :)

Kukaan meistä ei varmasti ole huono äiti. Ollakseen oikeasti paska äiti joutuu munkin mielestä aika pahoja juttuja tekemään, kuten mainitsemasi oikea hoidon laiminlyönti.

Itselleni ilmaus on siis humoristinen, vaikkakin rajun kuuloinen.
 
Lamppikselle: mieheni mennyt "vauvalaan" aikoinaan, eli siinä 9kk hujakoilla ja sen verran ok tyyppi hänestä tuli, että suostuin kuitenkin naimisiin hänen kanssaan menemään :wink

Olisi ihanaa, jos meillä kaikilla olisi mahdollisuus olla lastemme kanssa kotona. Taloudelliset pakotteet kuitenkin tulevat helposti vastaan ja sille harvemmin mitään voi! Varmasti et lastasi sillä saa pilattua, että hänet alle vuosikkaana päiväkotiin laitat :Heartred Sinulla on siihen painavat ja hyvät syyt! Ne syyt eivät kuulu kellekään ulkopuoliselle eikä ole kenenkään teidän perheen ulkopuolisen asia sitä puoleen eikä toiseen kommentoida. Nih! Ei ole helppoa sulkea tympeitä puheita pois korvistansa, mutta toivottavasti helpottaa.
 
Jatkanpa vielä tuosta päiväkotiasiasta. Taloudellisten syiden lisäksi mun mielestä jokaisen on hyvä miettiä, kuinka kauan kannattaa perheen edun vuoksi olla kotona. Jos työ ja ura ovat tärkeä osa itsensä toteuttamista, eikä viihdy kotona, ei kannata pitkin hampain olla vain koska "lapsen kuuluu olla kotona". Silloin on varmastikin kaikille osapuolille oikea ratkaisu, että pienelläkin on mukavaa hoitopaikassa ja hyväntuuliset vanhemmat sitten illalla ja viikonloppuisin. Ollaan onnekkaassa tilanteessa, koska opintojen ja osa-aikaisten töiden sovitteleminen onnistuu, ja saadaan molemmat olla tänä keväänä sopivassa suhteessa töissä, opiskelemassa ja kotona. Ja todennäköisesti minulla opinnot ja kotonaolo jatkuu syksylläkin. Ilman opintoja ja kevään joustavien työaikojen työpätkää minun tuskin kannattaisi enää kovin pitkään olla kotona.. Noin niin kuin itseni ja perheen hyvinvoinnin kannalta, opiskelijaperheessä rahapula on vakivieras eikä juuri vaikuta näihin päätöksiin :D
 
Hellis, ymmärrän, että ilmaisu on huumorilla tässä mukana. On myös ihanaa, että täällä voi keskustella avoimesti näistä äitiyden vähemmän aurinkoisista hetkistäkin. En ehkä osaa tätä niin hyvin ilmaista, mutta jotenkin mulla vaan nousee tuosta huonosta äidistä niin niskakarvat pystyyn. Itse myönnän olevani väsynyt, erehtyväinen ja välillä kiukkuinenkin äiti, mutten silti halua edes ajatella huonoa äitiä.

Mutta siis ilmaisuilla ei tietenkään ole väliä, kun aiheenahan oli nyt tässä viimeksi hoidon aloitus (joka on kunkin perheen ihan oma ja juuri sellaisena paras päätös) eikä pilkun viilaus :wink.
 
Voi että, kiitos kannustavista kommenteista! :) muiden kommentit (ja mitä ite lukee netistä) vaan saa aina miettimään, onko tehnyt sittenkään oikeita ratkaisuja. Mutta eiköhän ne ole hyviä päätöksiä, kukapa hölmöjä päätöksiä tekisi :wink
 
Niinhän se menee, että jos lapsi menee pienenä hoitoon niin spekuloidaan voi kauheeta, kyllä niin pienen paikka on kotona. Jos sitten on kotihoidossa niin siitä saadaan aihetta spekuloida miten lapsen pitäisi olla ehdottomasti hoidossa että tulee sosiaaliseksi yms. Mutta kuten sanottu jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa sen mukaan mikä perheelle on paras. Kyllä hieman hirvittää miten taloudellisesti pärjätään kun olen vuoden loppuun kotona, osaksihan se on kuitenkin asennoitumiskysymys ja kauppareissutkin on mahdollista tehdä ehkä ilman heräte (herkku)ostoksia..

Me todellakin ollaan kaikki just parhaita ja täydellisiä äitejä pikkuisillemme! ❤
 
Minulla on osittainen töihin paluu edessä myös. Yrittäjänä pystyn onneksi itse aika paljon vaikutamaan siihen paljonko ja milloin töitä teen. Mutta aikamoinen ristiriita tässä omassa päässä käy kun asiakkaat kovasti odottavat takaisin hommiin. On sellainen paska mutsi jos menen töihin ja idiootti yrittäjä jos en mene. Tasapainoilen siinä välissä sitten.

Onni on kuitenkin se että työt painottuu iltaan. Poika saa olla päivät minun kanssa jokatapauksessa ja minun ollessa töissä viettää isiaikaa tai mummi tulee tarpeen mukaan hoitamaan. Joten pöhkö juttu että ylipäätään mietin paska mutsi juttuja.

Mutta ymmärrän siis täydellisesti että sellainen olo tulee esim. lapsen päiväkotiin viemisestä vaikka se järjellä ajateltuna onkin perheelle paras ratkaisu. Se taitaa mennä niin, että tehtiin me lastemme kanssa mitä tahansa päätöksiä niin välillä ne paska mutsi olot tulee silti. Ja niiden kanssa pitäisi vain oppia elämään. Ihan parhaita äitejä me kaikki omille lapsillemme ollaan!
 
Se on kyllä vapauttava oivallus, että oikeasti tehdään me ihan miten vaan, niin kuitenkin _aina_ se on jonkun mielestä väärin.

Eli siis rakkaat mammat, tehdään just niinkuin itse parhaaksi näemme, me niitä perheidemme parhaiten tuntevia asiantuntijoita olemme ja parhaat ratkaisut osaamme tehdä. Oikeasti. Me ollaan niin parhaita! Puspus!

:Heartred
 
Mä en tuomitse ketään, ei oo tapana, mut en pystyis mitenkään edes käsittelemään päässäni ajatusta, että mun pitäis jättää näin pieni tai alle.. 2-3v(?) hoitoon. Onhan kotona pyöriminen toisinaan aika perseestä, ja rahakin on monilla tiukoilla (mulla vasta onkin kun tuun jäämään periaatteessa yksin vauvan kanssa), mutmut.. Mä en näe mitään noista ylitsepääsemättöminä uhrauksina sen eteen että oon läsnä omalle lapselleni kun hän on pieni, näin lyhyen aikaa.
 
Tämä aamu oli kyllä taas sellainen elämän tähtihetki, kun yritin valmistella meitä muskariin lähtöä varten. Poitsu juoksee (konttaa) kissan perässä ja kissa ei tykkää, mutta jää kumminkin oikein kytikselle, että varmasti minä joudun sitten meneen väliin... yritän siinä sitten kuivata tukkaani suihkun jäljiltä ja pistään vähän ripsaria silmiin, kun nyt kuitenkin sentäs ihmisten ilmoille menossa! Poitsu koittaa päästä kissahiekkalaatikkoon maistelemaan vähän papanoita ja vaikka kuinka monta kertaa kannan pois ja kiellän ja koitan keksiä korvaavaa aktiviteettiä, niin silti siellä laatikon liepeillä ollaan taas salamana takasin. Sitten jo hermöstun ja korotan ääntäni ja savu korvista nousten kannan poitsun taas pois. No toiselle tulee paha mieli ja tietysti mullekin sitten, kun paskamutsifiilikset iskee oikein rytinällä päälle. Lopulta laitan muskarinvetäjälle viestiä, että ei olla tulossa ja istun vaan sohvalla pitkän aikaa itkien. Ihan putkeen siis meni tämä aamu.
 
Hellis, lehmän hermot pitäisi olla kaikilla äideillä ja siltikin varmasti hermot menisivät aina välillä... Itse olen aika nopea hermostumaan (tosin myös leppymään), ja sen kanssa tässä eletään ja yritetään ehkä kasvaa päivä kerrallaan. Kohti mukavampaa päivää ja iltaa!
 
Voi että Hellis.. Niin ne vaan hermot menee itse kultakin ja näillä pienillä se kielletty on aina parasta huvia. Poikanen on keksinyt ruveta aukomaan eteisen lipaston laatikoita. Sinnehän ei tietenkään ole asiaa. Sitten kun pikku tirehtööri siellä häärää onnellisena ja äiti tulee viereen karjahtamaan kiellon, niin kolme sekuntia sisäistetään että ai taas ei, sitten menee alahuuli alaspäin ja paha mieli ja hirmu itku. Ääntä on vaan ainakin minun pakko joskus korottaa että sen yleensä saa kuuluville tässä sirkuksessa. Ja sitten on seuraavaksi kurja mieli itsellä.. Minulla on ollut hermo koetuksella näiden pienten potilaitten kanssa ja sitten harmittaa kun ottaa kitinä kaaliin vaikka sehän se on noiden ainut keino ilmaista itseään. :/ Joskus tuntuu ettei tavallaan ole oikeutta valittaa jos lapset on kipeänä, kun monella muulla on paljon enemmän vaivaa ja meillä on oikeasti sairastettu ihan tosi vähän koko aikana.
 
Kiitos sympatioista! :Heartred Kyllä se päivä siitä sitten lähti nousukiitoon, kun oli tarpeeksi itkua saanut tihrusteltua :sad010Todellakin kaikillahan ne hermot menee joskus ja se on vaan inhimillistä. Sitä vaan sitten syyllistää itsensä ihan sekunnissa, kun menee toiselle korottaan ääntään, kun eihän nää nyt oikeesti ilkeyttään mitään tee, vaan leikkiä tää kaikki niille vielä on. Tottakai on pakko kieltää ja estää ja jopa sitä ääntä korottaa, mutta näyttää olevan vielä vaikeempaa sitten itselle kuin varmaan lapselle, joka unohtaa sen kiellon tosiaan siinä noin kolmessa sekunnissa :rolleyes:

Mullakin on vähän sellainen olo ettei saisi valittaa eikä menettää hermojaan, kun kuitenkin ollut aika helppoa tuon poitsun kanssa aina kaikki. Sama oli jo raskausaikana, kun aattelin etten sa yhtään valittaa mistään vaivoista, kun vihdoin onnistunut raskaus meneillään... kaikkea sitä kans tuumii :woot::wtf:
 
No kyllä sitä vaan tulee tuumittua yhtä sun toista. Ehkä ei pitäisi miettiä mitä muut jostain on mieltä, saako sanoa vai ei vaan antaisi palaa vaan. Niin ne jotkut muutkin tekee. :)
 
Hellis: me ei päästä yhtään mihinkään nimittäin neiti on ihan samanlainen salamasanteri. Joudun laittamaan syöttötuoliin kun kuivatan hiuksia ja siinä mulle kikattaa. Tuommoset pikku hermostumiset haittaa mittään. Pikkuhiljaa saakin totutella ettei ihan maailman napoja olla..jos joku ymmärtää mitä univelkaisena yritän selittää ☺Mulla oli ihan kauhea tilanne kun neiti oli lattialla keittiössä ka kurotin tiskikaapista jotain niim samalla tipahti pieni vihannes veitsi lattialle, ei onneksi osunut tyttöön mutta entä jos...? Apua!! Mies vaan tuumas että kuka sen sinne on laittanut? No minä varmaan mutta en tahallani..osaa nuo miehetkin olla joskus tosi kannustavia..huh. mutta onneksi ei käynyt kuinkaan .
 
Älkää kovin paljon istuttako syöttötuolissa, jos ette ole ihan vieressä, meidän poika osaa nousta salamana seisomaan syöttötuolissa ja kerran jo tuli alaskin sieltä, pää edellä kuinkas muutenkaan..
 
Meidän tyttö ei vielä nouse ollenkaan seisomaan mutta sit kun alkaa nousee niin valjaat on viritystä vaille valmiina.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top