tinttiäinen
Satasella mukana keskusteluissa
Miten muilla, onko parisuhde muuttunut (esikoisen saannin jälkeen ) tai yleensä nyt raskausaikana?
Miten mies reagoinut?
Ihan vapaata sanaa :)
Miten mies reagoinut?
Ihan vapaata sanaa :)
parisuhteen " muuttuminen "
- Ketjun aloittaja tinttiäinen
- Aloituspäivämäärä
Voiko parisuhde ylipäätänsä olla muuttumatta lasten tulon myötä? 
Kyllä meillä ainakin on muuttunut ja mielestäni positiiviseen suuntaan. Ennen meitä oli kaksi ja elämä oli melko huoletonta. Esikoisen raskausaika oli mulle vaikeaa aikaa, koska itse tunsin muuttuvani todella paljon ja musta tuntui, että mies sai vapaana mennä missä haluaa. Kun lapsi syntyi niin meistä tuli kolme ja oikea perhe, mutta tässä vaiheessa lapsesta tuleekin se elämäsi tärkein ihminen. Jostain täytyy luopua eikä aikaa omalle miehelle enää ole niin paljon kuin aikaisemmin. Ensimmäisenä vuotena lapsen hoito vie paljon aikaa, mutta helpottaa vuosi vuodelta. Töitä parisuhteen eteen pitää tehdä, käydä esimerkiksi kaksistaan syömässä, elokuvissa, matkoilla. Ja harvoin mitään näistä pystyy tehdä spontaanisti. Ei kuulosta kauhean romanttiselta, että kalenterista pitää varata omalle miehelle aikaa, mutta ei me muuten ikinä ehdittäisi kuherrella tai jutella yhdessä.
Viime aikoina olemme hoitaneet parisuhdetta hävyttömän vähän. Iltaisin kaadutaan molemmat sänkyyn heti kun esikoinen on saatu nukkumaan. Yhteistä iltaa ei ole ollut aikoihin eikä myöskään seksiä. Tästä ollaan kyllä juteltu, ettei pitäisi kummallakaan olla mitään hampaankolossa. Toiveissa olisi vielä yksi kahdenkeskinen viikonloppu miehen kanssa ennen vauvan syntymää ja mieluummin jossain muualla kuin kotona, jotta pystyy keskittymään täysin mieheen.
Plaah, mun on vaikea saada ajatuksia järkevään muotoon.. Mutta joo parisuhde muuttuu ja riippuu aika paljon itsestä mihinkä suuntaan. Ja vieläkin tärkeämpää on pitää itsensä järjissään. Muistakaa siis laittaa välillä itsenne etusijalle!
Kyllä meillä ainakin on muuttunut ja mielestäni positiiviseen suuntaan. Ennen meitä oli kaksi ja elämä oli melko huoletonta. Esikoisen raskausaika oli mulle vaikeaa aikaa, koska itse tunsin muuttuvani todella paljon ja musta tuntui, että mies sai vapaana mennä missä haluaa. Kun lapsi syntyi niin meistä tuli kolme ja oikea perhe, mutta tässä vaiheessa lapsesta tuleekin se elämäsi tärkein ihminen. Jostain täytyy luopua eikä aikaa omalle miehelle enää ole niin paljon kuin aikaisemmin. Ensimmäisenä vuotena lapsen hoito vie paljon aikaa, mutta helpottaa vuosi vuodelta. Töitä parisuhteen eteen pitää tehdä, käydä esimerkiksi kaksistaan syömässä, elokuvissa, matkoilla. Ja harvoin mitään näistä pystyy tehdä spontaanisti. Ei kuulosta kauhean romanttiselta, että kalenterista pitää varata omalle miehelle aikaa, mutta ei me muuten ikinä ehdittäisi kuherrella tai jutella yhdessä.
Viime aikoina olemme hoitaneet parisuhdetta hävyttömän vähän. Iltaisin kaadutaan molemmat sänkyyn heti kun esikoinen on saatu nukkumaan. Yhteistä iltaa ei ole ollut aikoihin eikä myöskään seksiä. Tästä ollaan kyllä juteltu, ettei pitäisi kummallakaan olla mitään hampaankolossa. Toiveissa olisi vielä yksi kahdenkeskinen viikonloppu miehen kanssa ennen vauvan syntymää ja mieluummin jossain muualla kuin kotona, jotta pystyy keskittymään täysin mieheen.
Plaah, mun on vaikea saada ajatuksia järkevään muotoon.. Mutta joo parisuhde muuttuu ja riippuu aika paljon itsestä mihinkä suuntaan. Ja vieläkin tärkeämpää on pitää itsensä järjissään. Muistakaa siis laittaa välillä itsenne etusijalle!
Meillä on vähän samalla tavalla kun mimmillä eli toki se alkuun oli esikoisen aikana rankaa ja oli vähemmän kahden keskistä aikaa. Kullä se siinä vauvan ollessa 6kk alkoi helpottamaan ja uskalsi leffassa/syömässäkin käydä. Sekä jaksoi makkarissakin puuhailla. Nyt tilanne on se että molemmat on niin väsyneitä siinä kohtaa kun esikko on nukkumaan saatu ettei peitto kovin usein heilu. Asiasta ollaan puhuttu ja hiukan jaettu molempien työtaakkaa että aikaa ja energiaa riittää yhteiseen tekemiseen. Sovittiin myös että käydään syömässä ja leffassa ennen kakkosen syntymää ja esikko menee hoitoon.
Nyt jännittää jo etukäteen millaista se elämä on kahden pienen lapsen kanssa ja miten jaksaa huomioida myös puoliso. Muutama ensimmäinen kuukausi on odotettavissa valvomista ja perheen yhteistä aikaa hyvinkin tiiviisti. Isovanhemmat on jo luvanneet auttaa esikon kanssa joka pääsee kesätouhuihin eli uimaan ja mökille niin saadaan tarpeen tullen levättyä.
Nyt jännittää jo etukäteen millaista se elämä on kahden pienen lapsen kanssa ja miten jaksaa huomioida myös puoliso. Muutama ensimmäinen kuukausi on odotettavissa valvomista ja perheen yhteistä aikaa hyvinkin tiiviisti. Isovanhemmat on jo luvanneet auttaa esikon kanssa joka pääsee kesätouhuihin eli uimaan ja mökille niin saadaan tarpeen tullen levättyä.
pittää halata ja pussata aina vaan kun on mahdollisuus
Sekin riittää aika pitkälle, koska onhan sitä yhteistä aikaa hankala vaan ottaa. Arjen asioita kannattaa myös jakaa mahdollisimman paljon, ettei toiselle jää suurempaa taakkaa.
Ja se että molemmat saa olla sillon tällön myös itsensä kanssa on äärimmäisen tärkeetä.
Sekin riittää aika pitkälle, koska onhan sitä yhteistä aikaa hankala vaan ottaa. Arjen asioita kannattaa myös jakaa mahdollisimman paljon, ettei toiselle jää suurempaa taakkaa.
Ja se että molemmat saa olla sillon tällön myös itsensä kanssa on äärimmäisen tärkeetä.
tinttiäinen
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä suhde muuttui huomattavasti "syvemmäksi" ja paremmaksi ensimmäisen syntymän jälkeen. Jotenkin sitä on itseään ja toista kohtaan sallivampi ja ymmärtäväisempi. Me ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta ja voisin väittää että aika hyvin jo toisemme tunnetaan.
Toista mussukkaa odotetaan innokkaasti, mutta jotenkin olo on tietenkin paljon varmempi ja rauhallisempi. En usko, että toisen saanti meidän perhettä hirveästi hetkauttaa.
Meidän normaaliin arkeen ei hirveästi esikoisenkaan syntyminen vaikuttanut. Meillä on hyvä tukiverkko ( isovanhemmat) jotka haluavat ottaa lasta yökylään.
Meillä rakkautta ja hellyyttä osoitetaan kyllä päivittäin ( silitys, pusu tms.) ja seksillekin on onneksi aikaa löytynyt. Viikonloppuna lapsi päikkäreille ja pomps sänkyyn :D Arki-iltoinakin jaksaa kun haalautuu ajoissa itsekin nukkumaan ja jättää vähän arkiaskareita seuraavalle päivälle. Raskaus vähän vie intoa, kun tuntuu että sitä on niin pulla ja henkeä ahdistaa, mutta eiköhän se tästä taas vilkastu.
Toista mussukkaa odotetaan innokkaasti, mutta jotenkin olo on tietenkin paljon varmempi ja rauhallisempi. En usko, että toisen saanti meidän perhettä hirveästi hetkauttaa.
Meidän normaaliin arkeen ei hirveästi esikoisenkaan syntyminen vaikuttanut. Meillä on hyvä tukiverkko ( isovanhemmat) jotka haluavat ottaa lasta yökylään.
Meillä rakkautta ja hellyyttä osoitetaan kyllä päivittäin ( silitys, pusu tms.) ja seksillekin on onneksi aikaa löytynyt. Viikonloppuna lapsi päikkäreille ja pomps sänkyyn :D Arki-iltoinakin jaksaa kun haalautuu ajoissa itsekin nukkumaan ja jättää vähän arkiaskareita seuraavalle päivälle. Raskaus vähän vie intoa, kun tuntuu että sitä on niin pulla ja henkeä ahdistaa, mutta eiköhän se tästä taas vilkastu.
Taisin jonnekkin tämmöseen keskusteluun käydä valittamassakin ukostani, mutta nyt hän on ehkä havahtunut tai jotakin, on ollut jo monta päivää niin ihana ♡ Olen ajatellut raskautta hänenkin kannaltaan ja tiedän, että häntäkin jännittää, silti välillä tuntuu että joutuu kantamaan kaikki yksin :/
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator: