Parasta kotiäitiydessä on...

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Mikä on sinun mielestäsi parasta kotiäitiydessä?

Minusta se, kun saa viettää sen ajan lasten kanssa, jonka muuten olisi töissä ja ikävöisi lapsia. Myös se, kun ei tarvitse herätä ennen klo4 aamulla ja lähteä ennen kuutta päiväkodille, saa nukkua pitempään.
 
Aikatauluttomuus ja mahdollisuus vaikuttaa päivien sisältöön. Voidaan valita mennäänkö perhekahvilaan, leikkipuistoon, retkelle bussilla vai pidetäänkö kiva kotipäivä. Ei tarvitse juosta päiväkodille, hoputtaa lapsia syömään, pukemaan tai olla jumittumatta joka paikkaan.

Saa olla läsnä pienten lasten lapsuudessa. Saa nähdä lasten kehitysaskeleita, kun he oppivat uuden taidon. On aikaa keskustella ja touhuta. Eikä heitä tule ikävä, kun ovat koko ajan kotona :red-heart:
 
Täällä kanssa parasta on se aikatauluttomuus. Saa olla kotona, eikä tarvi mennä pihalle jos on tosi huono sää. Pihalle saa mennä just silloin kun on fiilistä.

Aamut on hitaita. Ollaan pyjamissa ja puetaan rauhaksiin. Syödään aamupalat yms...

Voi myös juoda rauhassa kahvia, istuskella ja katella lapsen/lasten leikkejä. ❤️💙
 
Kiireettömyys ja se, että saa itse valita päivän puuhat ja haluaako olla aktiivinen vai vietetäänkö vaikka koko päivä yökkärissä vauvan kanssa kotona pesien. Kotiäitiys on myös lisännyt omaa jaksamista, kun ei tarvitse ryntäillä joka paikkaan vaan voi keskittyä pelkästään lapsiin, puolisoon ja kodinhoitoon.
 
Kotiäitinä olen ja alta kouluikäisiä lapsia on kotihoidossa useampia, niin väkisinkin päivään löytyy myös rytmiä. Eskari pitää hoitaa eskariin oikeaan aikaan ja vauvalla on kiinteähkö unirytmi jota kannattaa noudattaa tai ei hyvä heilu. Hyvää on se kun ehtii valmistautumaan hyvin ja joskus voi lennosta vaihtaa suunnitelmaa, valmistautuminen vie aikaa ja kaikkeen kannattaa varautua. Joskus on kiireisempää, joskus on rennompaa. Kotiäitinä on paremmin aikaa antaa lasten harrastaa ja kuljettaa harrastuksiin. Suunnittelin just toista harrastusta mun 4-vuotiaalle, koska hän haluaa ja koska me voidaan! 🦸‍♀️ Arki on toki kiireistä, mutta ei uuvuttavaa. Päivään on helppo ymppäillä myös sitten räätälöityä sisältöä, kirjojen lukemista, laskemista, äännetreeniä... jokaiselle lapselle vähän sen oman tason ja tarpeen mukaan. On aikaa myös antaa lasten tehdä aloitteita ja mennä niiden mukaan, vaikka just lukemiset, piirtämiset, hamahelmet. Yhdessä etsitään vaikkapa joskus tuubista hienoja tanssipätkiä. Hienoa olla myös kotona kun eskari pääsee, vaikka päivät ovat lyhyitä niin hän on silti usein uuvuksissa. Onhan se mukavampi toipua päivästä kotona tutussa ympäristössä.

Sinne jonnekin sitten upottaa kokkaamisen, pyykit ja tiskit. Onneksi koneet hoitaa suurimman osan hommasta. Omaa vapaa-aikaa varsinaisesti ei ole, se pitää jotenkin upottaa siihen samaan olemiseen. Ottaa ne omat pienet hetkensä välistä, huokaista ja ottaa vaikkapa kuppi kuumaa juotavaa.
 
Muokattu viimeksi:
Se että saan möhiä rauhassa noin vuosikkaani kanssa, hän ahdistuu jos joutuu olemaan äidistä erossa. Ei tarvitse vielä olla niin iso poika, saa olla rauhassa äidin kainalovauveli. :smiling face with heart-eyes:
 
.. ja ettei tarvitse huolehtia et mitenhän se oma lapsi hoidossa pärjää. Ei pitäisi kai lukea uutisia niin tarkkaan, mutta vaikuttaa että lapsiryhmät ovat jo melkoisia varhaiskasvatuksesta alkaen ja henkilöstö ylikuormittettua. :Face Without Mouth:
 
.. ja ettei tarvitse huolehtia et mitenhän se oma lapsi hoidossa pärjää. Ei pitäisi kai lukea uutisia niin tarkkaan, mutta vaikuttaa että lapsiryhmät ovat jo melkoisia varhaiskasvatuksesta alkaen ja henkilöstö ylikuormittettua. :Face Without Mouth:

Tieto lisää tuskaa :Grimacing Face: Itselleni tämä on osittain periaatekysymys. En halua viedä lapsiani hoitoon jos olen itse kotona, koska vakan tilanne on huono eikä päättäjät tee asioille mitään, joten murehtisin itse liikaa. Toki päällimmäinen syy on se, että haluamme hoitaa lapset kotona :Slightly Smiling Face:
 
Muokattu viimeksi:
Minullahan tämä tietoinen kotiäitiys on johtanut siihen että tietoisesti koittaa ulottaa sitä omaa tekemistään varhaiskasvatuksen rooliin. Haalia sitä kehittävää tekemistä lapsilleen, perushoidon lisäksi tarjota mahdollisuuksia piirtää, muovailla, rakennella, askarrella, lukea, tutustua kirjaimiin, lauleskella, hiihtää, luistella... siis ihan kaikkea. Varhaiskasvatusta kyllä jaksetaan kehua, kuinka se kehittäisi lasta paremmin kuin kotihoidossa olevaa, ja ehkä se totta onkin jos kotona keskitytään vain perushoitoon. Ja toisaalta nykytilanne kun on mikä on, niin kuinka paljon päiväkodin työntekijät pystyvät sitten toteuttamaan näitä tavoitteita kun lapsiryhmä voi olla iso. Toivon ainakin että kotiympäristö on rauhallisempi, ja siirtymiin, ruokaan sun muihin menee vähemmän aikaa ja on varaa olla joustavampi. Lapsenrytmisempi.
 
Oikeastaan kasvu kohti tietoista kotiäitiyttä lähti liikkeelle koronan vaikutuksesta kun avoin päiväkoti missä oltiin aikaisemmin käyty, suljettiin ihan ensimmäisten joukossa. Kotona kun pyörittiin koko porukka kuukausia, niin väkisinkin tuli mietittyä että miten ylläpitää lastensa kehitystä sillä välin. Mietittyä omia rahkeita kotiopetukseen, samalla kun tuki esikoista etäkoulussaan. Kun kuitenkin parin vuoden päästä olisi edessä eskaria ja koulua. Lopulta siitä tuli sen verran luontevaa että nyt alkoi luottaa kykyynsä tarjota lapsille oikeaan aikaan oikeita juttuja jo ihan itsekin, harjoittelu tekee mestarin. Enää ei ollutkaan niin pulassa kotona lasten kanssa, vaikka varsinkin rajoitusten purkamisen jälkeen puski päälle tauteja niin että oltiin viikko avoimessa pk:ssa ja sitten kaksi viikkoa kotona räkiksessä, ja sitten uudelleen. Nyt sitten en ole jaksanut viedä lapsia edes avoimeen, meille riittänee eskarin eskari ja muille harrastukset. Leikkikavereita kun on jo omasta takaa. :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Muokattu viimeksi:
@Nepeta Cataria Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi ja kokemuksiasi pidemmältä ajalta miten kaikki on sujunut, kiitos kun jaoit! :smiling-eyes: Minäkin pidän kotona olemisessa siitä, että ympäristö on lapsirytmisempi ja pystyn huomioimaan lasten perustarpeet, erilaisuuden ja mielenkiinnon kohteet. Plussana vielä tuokin, ettei tuoda ihan jokaista pöpöä kotiin, vaikka toki niitä muualtakin saa.

Kyllä se on niin, että kun lapset kasvaa, lapsiluku kasvaa niin ei haasteet ainakaan häviä, vaikka meillä on vaan kaksi lasta :rolling: Tietoinen valinta täälläkin pitää lapset kotona vaikka varmaan pääsisin monessa asiassa helpommalla viemällä tuon 3-vuotiaan varhaiskasvatukseen ja olemalla itse vauvan kanssa kotona. Hyödynnetään avoimia kerhoja, avointa varhaiskasvatusta ja muuta vastaavaa joka sopii meille ja vastaa isomman lapsen tarpeita ja mielenkiinnon kohteita. Vauvalle riittää se perushoito. Mutta, pohdinnan jälkeen hyödyt kotona olosta ovat meidän perheen kohdalla suuremmat kun haitat, joten sillä mennään.
 
Koulutukseni ei tosiaankaan liippaa varhaiskasvatusta, tai kasvatusta juurikaan. Mutta niin on ihmismieli notkea ja mukautuvainen, varsinkin kun on omista lapsista kyse. On se välillä kotona rankkaa lasten kanssa, sillä äidille tunteet näytetään suoraan ja pidikkeettä, ja myös äidin kanssa sitä tahtomista pitää harjoitella. Varmasti sen suhteen varhaiskasvattaja pääsee helpommalla. On tämä sen verran vaativaa hommaa, että teen tätä vain koska kyse on omista lapsistani.
 
Koulutukseni ei tosiaankaan liippaa varhaiskasvatusta, tai kasvatusta juurikaan. Mutta niin on ihmismieli notkea ja mukautuvainen, varsinkin kun on omista lapsista kyse. On se välillä kotona rankkaa lasten kanssa, sillä äidille tunteet näytetään suoraan ja pidikkeettä, ja myös äidin kanssa sitä tahtomista pitää harjoitella. Varmasti sen suhteen varhaiskasvattaja pääsee helpommalla. On tämä sen verran vaativaa hommaa, että teen tätä vain koska kyse on omista lapsistani.
On se rankkaa - ei työaikoja, ei taukoja eikä lomia. Päivystys ja valmiustila 24/7. Lasten tunteet näkyy ja varmasti useamman lapsen kanssa riittää paljon touhua, tilanteita ja tohinaa. Rakkaudella ja läsnäololla pääsee kuitenkin pitkälle ja siihen ei vaadita koulutuksia, jos kotiäitiys on itselle se luontevin vaihtoehto ja haluaa valita sen tien :red-heart: Kuten sanoitkin, ihmismieli on mukautuvainen ja sillä pääsee kiperimmistäkin tilanteista tavalla tai toisella, vaikka joskus olisikin kiva pystyä kysymään varhaiskasvatuksen ammattilaiselta niistä jutuista mitä ei itse näe samalla tavalla, kun kyseessä on omat lapset.
 
On se rankkaa - ei työaikoja, ei taukoja eikä lomia. Päivystys ja valmiustila 24/7. Lasten tunteet näkyy ja varmasti useamman lapsen kanssa riittää paljon touhua, tilanteita ja tohinaa. Rakkaudella ja läsnäololla pääsee kuitenkin pitkälle ja siihen ei vaadita koulutuksia, jos kotiäitiys on itselle se luontevin vaihtoehto ja haluaa valita sen tien :red-heart: Kuten sanoitkin, ihmismieli on mukautuvainen ja sillä pääsee kiperimmistäkin tilanteista tavalla tai toisella, vaikka joskus olisikin kiva pystyä kysymään varhaiskasvatuksen ammattilaiselta niistä jutuista mitä ei itse näe samalla tavalla, kun kyseessä on omat lapset.
Juu, totta tämäkin. Omille lapsilleen sitä on kovin sokea, kun heitä ei näe ikätovereiden seurassa niin on hankalaa mennä sanomaan että onko hän jossain taidossa vaikkapa samalla tasolla kun muut. Ja kotona voidaan käyttäytyä ihan eri tavalla kuin vaikkapa siellä eskarissa; tapaamisessa ihmettelin että puhutaanko me todella samasta lapsesta, joka kotona haastaa äitiä välillä ja sortaa siskoaan, onkin koulussa sosiaalinen ja keskittymiskykyinen mallioppilas. Kotona sitten pitää vähän poksahtaa jos joku asia jäi eskarissa kaivelemaan. Näin se meillä menee.

Neuvoloista olen välillä kysellyt isompienkin jutuista, kun tuntuu välillä että oma niksipussi loppuu kesken. Tädit siellä vaihtuvat, mikä on oikein hyvä asia sillä joskus osuu kohdalle kokeneempi täti joka antaa hyviä vinkkejä et miten edistää mitäkin ongelmaa. Periaatteessa siis on hyvä kun on jonkinlainen kasvatuskontakti, vaikka kotona lapset hoidettaisiinkin pääsääntöisesti. Ja meillä nyt ei ole vahvaa yhteisöä takana jossa tietotaito leviäisi, siitäkin olisi epäilemättä etua tässä hommassa. Omassa kaveripiirissänikin olen vähän outolintu tämän kotiäitiyden kanssa.
 
Juu, totta tämäkin. Omille lapsilleen sitä on kovin sokea, kun heitä ei näe ikätovereiden seurassa niin on hankalaa mennä sanomaan että onko hän jossain taidossa vaikkapa samalla tasolla kun muut. Ja kotona voidaan käyttäytyä ihan eri tavalla kuin vaikkapa siellä eskarissa; tapaamisessa ihmettelin että puhutaanko me todella samasta lapsesta, joka kotona haastaa äitiä välillä ja sortaa siskoaan, onkin koulussa sosiaalinen ja keskittymiskykyinen mallioppilas. Kotona sitten pitää vähän poksahtaa jos joku asia jäi eskarissa kaivelemaan. Näin se meillä menee.

Neuvoloista olen välillä kysellyt isompienkin jutuista, kun tuntuu välillä että oma niksipussi loppuu kesken. Tädit siellä vaihtuvat, mikä on oikein hyvä asia sillä joskus osuu kohdalle kokeneempi täti joka antaa hyviä vinkkejä et miten edistää mitäkin ongelmaa. Periaatteessa siis on hyvä kun on jonkinlainen kasvatuskontakti, vaikka kotona lapset hoidettaisiinkin pääsääntöisesti. Ja meillä nyt ei ole vahvaa yhteisöä takana jossa tietotaito leviäisi, siitäkin olisi epäilemättä etua tässä hommassa. Omassa kaveripiirissänikin olen vähän outolintu tämän kotiäitiyden kanssa.
Juuri tämä, ettei näe lapsia ikätovereidensa seurassa on sellainen, joka jää puuttumaan kun lapset ovat kotona. Tai sitten olet siinä tilanteessa itse mukana, ja kokonaisuus jää erilaiseksi, koska äiti kurkkii jostain nurkan takaa.

Kontaktiverkostoa on hyvä tosiaan kerätä, oli se sitten ammattilaisten tai vertaistuen muodossa. No, meidän kohdalla viimeistään sitten kun nuorempi menee varhaiskasvatukseen ja isompi eskariin. Katsotaan mitä vaihtoehtoja keksitään tässä välissä.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top