Me käydään pojan kans usein kävelyllä. Lenkkipolkumme kulkee lähellä tietä (ei siis vaarallisen lähellä vaan metsässä, josta näkee kivasti tielle) ja poika tykkää katsella erilaisia autoja. Siinä samalla tunnistamme autoja ja mopoja yhdessä.. pojalla onkin melkoinen kulkuneuvoaiheinen sanavarasto jo.
Me ulkoillaan muutenkin todella paljon. Meillä on ollut kori mukana, johon keräämme kivoja aarteita (poika siis kerää mikä häntä kiinnostaa... kiviä, käpyjä, kukkia, heiniä, oksia.. sitten kotona käymme ne läpi ja harjoittelemme sanoja. Kauniisti kerätyt kasvit laitetaan kuivumaan ja myöhemmin muoveihin odottamaan nimeämistä. Poika ainakin vaikuttaa hyvin kiinnostuneelta.. ainakin toistaiseksi. Hän tykkää opetella uusia sanoja, joten näin käydään kivasti luontoa läpi ja äidinkin muisti virkistyy, kun pitää tarkistaa kasvien nimiä.
Paljon pyöräillään ja rattaillaan.. käydään ilmaistapahtumissa (kotihoidontukiäidin parhaita paikkoja
) Ja toki ilmojen lämmetessä uimaan rannalle sitten myöhemmin.
Ulkona on myös muutenkin kiva askarrella... noita metsän aarteita on pienen taaperonkin hauska liimata vaikka korttipohjaan kiinni äidin avustuksella. Tulee ainakin uniikkeja kortteja sukulaisille lähetettäväksi. :D
Tuosta lintsistä tuli mieleen, et meidän nassikka kävi alle vuoden vanhana siellä.. Äidin ja isin sylissä kävi kolmessa lasten laitteessa ihmettelemässä. Tosin taisi äidillä ja isillä olla jännempää.. muksu oli vähän totinen, mut muuten tykkäsi kyllä katella vilinää ja pyöriviä laitteita.
Joskus tuntuu, ettei keksi tekemistä ulkona pienen lapsen kanssa.. silloin onkin ehkä ihan hyvä itse istuksia ja katsella, mitä se muksu keksii. Talvella intouduin rakentamaan muksulle lumilinnoja ja -hevosia jne.. ja nyt kesällä sitten hiekkakakkusia yms.. Jalkapallon potkuttelukin on pojasta hauskaa.. hän ei vielä tosin ole hiffannut, että voisi potkia palloa.. minä syötän hänelle ja hän ottaa käsiinsä ja heittää minulle. Noh.. jos hänestä tuleekin koripalloilija...