Paras keino kestää synnytyskipu?

[Liliann_]

Mikä on ollut sun paras apu synnytyskipuun? Siis lähinnä joku ajatusmalli, voimalause, hokema tai muu mielen tason työkalu. Tai sitten jokin ei-lääkkeellinen keino, esim. tietty liike, tietty asento, tietty hengitystekniikka tms.

Synnytys lähestyy, kertokaa parhaat vinkit! Epidiraalilla mentiin viimeksi mutta silti oli vaikea kestää kipua. Ja nyt olisi toiveissa pystyä hieman pidempään olemaan ilman lääkkeitä.

Kiitos jo etukäteen jos jaatte vinkkejänne!

 

[VäriSointu]

Itselläni koko kehon, erityisesti lantionseudun ja lantionpohjan rentoutus supistuksen aikana oli tärkeää. Sellainen emättimen rentoutus, jossa tuntee koko lantionpohjan tietyllä tavalla jopa laskeutuvan ja tulevan ulospäin.

Ensimmäisessä synnytyksessä olin kauhuissani kivusta ja pidin tiedostamattani tietyllä tavalla vastaan supistuksen aikana ja jälkikäteen tajusin sen vain lisänneen kipua. Syvä hengitys ja lantionpohjan tietoinen rentoutus auttoivat seuraavissa synnytyksissä paljon. Ja ajatus siitä, että se supistus menee ohi.

 

[Pilkki24]

Mie en olisi selvinnyt ilman "synnytyslaulua". Kannattaa katsoa videoita. Olen itse asiassa käyttänyt sen jälkeen muissakin yhteyksissä kivun sietämiseen. Ja ei siis lauleta mitään "lallallaa vauva tulee maailmaan" vaan tehdään sellaista matalaa ääntä leuka rentona.

 

[VäriSointu]

Mie en olisi selvinnyt ilman "synnytyslaulua". Kannattaa katsoa videoita. Olen itse asiassa käyttänyt sen jälkeen muissakin yhteyksissä kivun sietämiseen. Ja ei siis lauleta mitään "lallallaa vauva tulee maailmaan" vaan tehdään sellaista matalaa ääntä leuka rentona.

Tämä oli minulla toimiva myös. Samaan aikaan tuon rentoutuksen kanssa.

 

[Olive]

Multa myös pisteet synnytyslaululle! Mulla ennen epiduraalia (laitettiin yöllä noin klo 2-3 kun olin 5cm auki ja käynnistyksen alusta 1,5vrk, lapsi syntyi seuraavana aamupäivänä, vika annos epiduraalia pari tuntia ennen syntymää) kivunlievitysmenetelminä synnytyslaulu, akupainanta ja TENS. Mies painoi supistuksen aikana hartioista akupisteitä (tästä oli iso apu!), ja mulla oli kätilön laittamat akupainantapallot korvissa.

 

[ErakkoRusakko]

Minulle toimi parhaiten synnytyslaulaminen ja sisäinen motivaatio siitä, että vuosikausien odotuksen jälkeen saisin viimein sen pitkään kaivatun esikoisen syliini.

Mutta mikään ei auttanut lopulta, koska lapsi oli jumissa synnytyskanavassa. Vinkki: kuunnelkaa sitä tunnetta, joka sanoo "jokin on nyt pielessä".

Loppu hyvin, kaikki hyvin, epiduraalia ja lapsi käännettiin kätilön toimesta sisäisesti. Muutama työntö ja tyyppi oli pihalla. Koko synnytys joku 36 tuntia.

En saanut haluamaani lääkkeetöntä synnytystä, mutta en ole turhan katkera. Lapsi on terve, fiksu ja jo yli 2-vuotias. :)

 

[ErakkoRusakko]

Mie en olisi selvinnyt ilman "synnytyslaulua". Kannattaa katsoa videoita. Olen itse asiassa käyttänyt sen jälkeen muissakin yhteyksissä kivun sietämiseen. Ja ei siis lauleta mitään "lallallaa vauva tulee maailmaan" vaan tehdään sellaista matalaa ääntä leuka rentona.

Ah! Kohtalotoveri! Minäkin käytin "synnytyslaulua" viisaudenhampaan poiston yhteydessä.

Hammaslääkäriä ei tainnut edes hämmentää matala mölinä. Operaatio meni vaivatta ja ilman paniikkia omalta osaltani :D

 

[Lya M.]

No jaa, esikoisen kanssa kaikki ”ideat” sai heittää romukoppaan, kun syntyi syöksymällä.

Myös kuopus oli nopea, joten vaikka sain epiduraalin, niin toinen vauhtivauva tuli hänkin kolmessa tunnissa, ja repi aika pahasti.

 

[Kaaho]

Ennen epiduraalia kun oli kipeitä supistuksia niin käveleskelin ja samalla painoin lämpöpussia vatsaan ja puhaltelin/hengittelin syvään supistusten aikana. Sitte kun supistuksia oli jo niin tiuhaan, ettei ehtinyt levähtää tarpeeksi supistusten välillä, niin pääsin synnytyssaliin ja sain epiduraalin.

 

[Metsätähti5]

Suihku. Niin kuumaa vettä kuin iho vain sietää ja sitä sitten alaselkään supistusten ajan. Mitä kovempi supistus, sitä syvempään yritin hengitellä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, ja miettiä itseni johonkin mukavaan rauhoittavaan paikkaan (omalla kohdalla mäntymetsään kävelemään).

 

[Vargynja]

Minä vannon hengityksen nimeen. Inhoan normitilassa kaikkia hengitysharjoituksia, mutta synnytyksessä (ja hammaslääkärissä) se tekee hommasta paljon siedettävämpää. Liike auttoi myös avautumisvaiheessa paljon. Kuopuksen synnytyksessä oli vaikeinta, kun piti kalvojen puhkaisun jälkeen olla makuullaan. Lämpöpussi, suihku ja alaselän painaminen/hieronta oli myös hyviä. (Paitsi jossain vaiheessa en kuopuksesta sietänytkään selän hieromista.)

 

[Selah]

Amme. En tiedä oliko mulla vaan helppo synnytys vai auttoiko se ammeseen synnytys niin paljon vai onko aika vaan kullannut muistot Mutta joka tapauksessa yhden perus kipupiikin sain sairaalaan tullessa 5h ennen syntymää. Sen jälkeen en ammeen lisäksi muuta kokeillut kun ilokaasua ja sekin oli vaan hankala niin jätin pois. Ei kai se sitten oikeasti niin paljoa voinut sattua kun olisin jotain kyllä pyytänyt

 

[rrro]

Mie en olisi selvinnyt ilman "synnytyslaulua". Kannattaa katsoa videoita. Olen itse asiassa käyttänyt sen jälkeen muissakin yhteyksissä kivun sietämiseen. Ja ei siis lauleta mitään "lallallaa vauva tulee maailmaan" vaan tehdään sellaista matalaa ääntä leuka rentona.

En tiedä lasketaanko synnytyslauluksi, mutta mä hyräilin/mumisin virsiä. Käytin paljon ääntä ja myös jälkitoimissa hyräilin paljon, koska se vei keskittymisen muualle.

 

[Rouva W]

Mulla toimi ajatus siitä, että jokainen supistus on ystävä, joka vie lähemmäs lapsen syntymää. Päätin olla pelkäämättä ja ikäänkuin ”kellua” niiden mukana. Päätin etten anna kivun häiritä jos niin voisi sanoa. Sattui joo, mutta lopulta en ottanut mitään muuta kuin vähän ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutteen. Niin ja synnytin veteen. Kivut ovat ohimeneviä, tauko on aina pidempi kuin supistus. Ja jos kulkee supistusten mukana niin synnytyksen kesto lyhenee kun supistukset saavat tehdä työnsä ilman että kukaan estää. Jolloin tietysti kivut loppuvat aiemmin kun synnytys on nopeammin ohi.

 

[mrr]

Esikoiseni syntymästä on nyt vajaa 2 viikkoa.
Olin päättänyt jo ajois, et oon niin pitkään koton ku pystyn; 7 tuntia ekasta supistuksesta olin synnäril. Ton ajan liikuin ja kävin suihkus ja olin kontillani.
Synnäril sit meniki pieleen, ku vauvan sydän äänet laski liikaa, josta koitu se, etten saanut liikkua en juoda tai syödä. Kirosin ittekseni sängys, vaikka vauvan terveys ensisijainen.
Mies sit vaan hiero alaselkää supistusten tulles. 5 cm auki ollessani otin epiduraalin, vaikka aattelin hetken etten ottas, jotta tuntisin ponnistaa. Tosta aukeninkin äkkiä 10cm, mutta mentiin lujaa hätäsektioon, ku vauvan pää vääräs asennos ja sydänäänet katosi kokonaan.
No kaikki hyvin loppuhyvin, syntyi kumminkin täysin terve 9 pisteen vauva.

 

[Meliora]

Itselle oli apua, kuten täällä monelle muullekin, kun supistuksen aikana keskittyi hengitykseen ja matalan "aaaaaaa"-tyylisen äänen tekemiseen. Alaselän painaminen oli myös hyvä, ja amme ja suihku. Ja ilokaasu. Näillä pärjäilin aika pitkään, mutta eivät riittäneet läheskään loppuun asti. Sittemmin kohdunkaulan puudutteita otin useita ja niistä oli apua aikansa. Lopulta myös epiduraalin ja sitäkin ehdin saada useita annoksia ennen vauvan syntymää. Vielä epiduraalin aikanakin kumminkin supistusten tullessa olivat nuo äänenkäyttö ja hengitys (ja ilokaasu) apuna. Noita voi olla hyvä ajatus vähän harjoitella etukäteen, itse lainasin kirjastosta ja luin joitakin kirjoja aiheesta

 

[Liliann_]

Kiitos paljon kaikille Harmikseni en saanutkaan kokea synnytyskipua, kun vedet menivät ja vauvan poikkitilan takia jouduttiin sektioon Olin kaivannut ja odottanut sitä kipua, ja mielenkiinnolla odotin, miten kestän sen tällä kertaa. Harmittaa tosi paljon etten saanutkaan sitä kokea enää!

 

[VäriSointu]

Kiitos paljon kaikille Harmikseni en saanutkaan kokea synnytyskipua, kun vedet menivät ja vauvan poikkitilan takia jouduttiin sektioon Olin kaivannut ja odottanut sitä kipua, ja mielenkiinnolla odotin, miten kestän sen tällä kertaa. Harmittaa tosi paljon etten saanutkaan sitä kokea enää!

Paljon onnea! Hyvä, että kaikki kuitenkin meni poikkitilasta huolimatta ilmeisesti hyvin.