Paljonko pisteitä saat tästä testistä?
- Ketjun aloittaja Lavinia
- Aloituspäivämäärä
Lavinia
Sanavalmis juttuseppä
Jos saa sanoa, niin tavallaan ilahduttavaa että täältä löytyi joku joka myös sai tuossa korkeat pisteet! Sulla on tietenki eri juttu kun on diagnoosiki jo, mutta vaikka ite en aspergeri oiskaan (siis jos testeissä selviäisi se) niin selvästi samoja piirteitä minussaki silti on.
Ensin olin ilahtunut kun tuli niin paljon vastauksia jotka tavallaan tuki minun näkemystä itestäni, ja rohkaisi minua kun pohdin testeihin hakeutumista. Ilahdutti ajatus, että olisi löytynyt oikea nimi niille minun erikoisuuksille ja vaikeuksille mitä "pelkkä" adhd ei selitä.
Sitten tuli kuitenkin ikävä tunne, että kaikki muut on noin normaaleja ja mullaki voisi olla helpompi elämä, mutta joudunkin sietämään monenlaisia vaikeuksia koska en ole niinkuin muut.. Mietin millaista olisi olla "normaali" ja jos sosiaaliset tilanteet ei aiheuttaisi niin paljon stressiä, jos se olisikin enimmäkseen mukavaa?
En tiedä millaisia hankaluuksia sulla on, tai pidätkö niitä edes hankaluuksina (haluaisin yrittää löytää mahdollisimman paljon hyvää "vioistani" jos saisin diagnoosin, kääntää ne voimavaraksi) ja ne toki voi olla erilaisia kuin omani, mutta silti lohduttaa etten ole ihan ainoa. Kiitos.
Oliko sulla muuten lopulta adhd:ta ollenkaan, vai onko kummatkin?
MamaMee
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei Lavinia :)
Kyllähän se joskus hankaloittaa elämää. Mulla vaikeinta on puhelut kun en aina ymmärrä mitä se toinen sanoo, tuntee itsensä ihan tyhmäksi jos pitää jankuttaa samaa ja kysyä uudestaan esim kelan kanssa jutellessa että täh mitä? Mut tuota tapahtuu vain silloin jos toinen puhuu tosi hiljaa tai liian nopeesti. Mieluusti en soittele kenenkään kanssa. Tuttujen kanssa naureskeltu kun puhelinlasku on vain netin osuus eli 5€ per kk..
mulla ei ole pahin mahdollinen asperger, mutta silti selkeästi aspi ei adhd. Jota mulla ei sitten kaikkien tutkimusten jälkeen ainakaan enää ole jos lapsena se edes oli. Sitä on melkeinpä mahdoton tietää sata varmasti omassa tapauksessani.
Musta helpottavinta oli saada tietää että mikä mua oikein vaivaa. Mulla on siis perhe ja lapsiakin.
Vaan en siedä korkeita ääniä, enkä jatkuvaa ääntä. Esim jalkapallon seinään potkiminen saa mun hermot räjähtämään. Hankalaa lapsien kanssa, mutta toimintaterapiat ja ns siedätys on osittain auttaneet. Lähden pois tilanteista jos mahdollista tai sitten vaan kärsin sen. Bussissa laitan suoraan kuulokkeet päähän ettei tarvitse kuunnella mitään. Helpompaa niin :)
Myöskin rakastan ystäviäni, mutta en tykkää kyläillä enkä tykkää jos meillekkään tullaan. Mielummin olen omissa oloissani hamaan loppuun asti. Mulla on myös kaupanpäälle kilpirauhasen vajaatoiminta ja 10kk kestänyt korjata arvot tässä joten se on lisännyt oireita selkeästi ja väsymys on ollut suuri jotakautta sietokyky nolla. Nyt kun lääkeannokset on vajikseen saatu suht kohdilleen alkaa taas elämä voittamaan !
Vaikka tässä on paljon pahaa niin diagsoonin myötä myös paljon hyvää. Sai tavallaan asian päätökseen,että tää mulla on ja tätä siihen kuuluu.
Mulla on fiksaatio just elektroniikkaan kuten tietokone ja puhelimet sekä pädit. Vaihtelen välillä puhelimia 1-2kk välein koska se nyt on vaan pakko saada! Mä en koe sitä(kään) ainakaan minään rasitteena, koska samalla oon tehnyt kattavia tutkimuksia omaan terveyteeni liittyen yms. Muita ihmisiä se varmaan saattaa rasittaa kyllä kun laiskottelen koneella. Onneksi mulla on hyvä puoliso vierellä joka tukee ja jaksaa ymmärtää sillä eipä tähän mitään oikotietä onneen nappulaa oo että sen sais pois päältä :/
Tulipa varmaan aika sekava kirjoitus, kysy vaan jos on jotain mielessäs mä höpötän mielelläni aiheesta!
Janna :)
Kyllähän se joskus hankaloittaa elämää. Mulla vaikeinta on puhelut kun en aina ymmärrä mitä se toinen sanoo, tuntee itsensä ihan tyhmäksi jos pitää jankuttaa samaa ja kysyä uudestaan esim kelan kanssa jutellessa että täh mitä? Mut tuota tapahtuu vain silloin jos toinen puhuu tosi hiljaa tai liian nopeesti. Mieluusti en soittele kenenkään kanssa. Tuttujen kanssa naureskeltu kun puhelinlasku on vain netin osuus eli 5€ per kk..
mulla ei ole pahin mahdollinen asperger, mutta silti selkeästi aspi ei adhd. Jota mulla ei sitten kaikkien tutkimusten jälkeen ainakaan enää ole jos lapsena se edes oli. Sitä on melkeinpä mahdoton tietää sata varmasti omassa tapauksessani.
Musta helpottavinta oli saada tietää että mikä mua oikein vaivaa. Mulla on siis perhe ja lapsiakin.
Vaan en siedä korkeita ääniä, enkä jatkuvaa ääntä. Esim jalkapallon seinään potkiminen saa mun hermot räjähtämään. Hankalaa lapsien kanssa, mutta toimintaterapiat ja ns siedätys on osittain auttaneet. Lähden pois tilanteista jos mahdollista tai sitten vaan kärsin sen. Bussissa laitan suoraan kuulokkeet päähän ettei tarvitse kuunnella mitään. Helpompaa niin :)
Myöskin rakastan ystäviäni, mutta en tykkää kyläillä enkä tykkää jos meillekkään tullaan. Mielummin olen omissa oloissani hamaan loppuun asti. Mulla on myös kaupanpäälle kilpirauhasen vajaatoiminta ja 10kk kestänyt korjata arvot tässä joten se on lisännyt oireita selkeästi ja väsymys on ollut suuri jotakautta sietokyky nolla. Nyt kun lääkeannokset on vajikseen saatu suht kohdilleen alkaa taas elämä voittamaan !
Vaikka tässä on paljon pahaa niin diagsoonin myötä myös paljon hyvää. Sai tavallaan asian päätökseen,että tää mulla on ja tätä siihen kuuluu.
Mulla on fiksaatio just elektroniikkaan kuten tietokone ja puhelimet sekä pädit. Vaihtelen välillä puhelimia 1-2kk välein koska se nyt on vaan pakko saada! Mä en koe sitä(kään) ainakaan minään rasitteena, koska samalla oon tehnyt kattavia tutkimuksia omaan terveyteeni liittyen yms. Muita ihmisiä se varmaan saattaa rasittaa kyllä kun laiskottelen koneella. Onneksi mulla on hyvä puoliso vierellä joka tukee ja jaksaa ymmärtää sillä eipä tähän mitään oikotietä onneen nappulaa oo että sen sais pois päältä :/
Tulipa varmaan aika sekava kirjoitus, kysy vaan jos on jotain mielessäs mä höpötän mielelläni aiheesta!
Janna :)
MamaMee
Vauhtiin päässyt keskustelija
No tämän kirjoitettua iski mieleen ainakin sata ajatusta mitä huonoa tässä on, jos itseäni tarkastelen..
Huonot hermot
En siedä stressiä
Kaiken täytyy mennä kuten minä sanon.
En pysty työskentelemään tiimissä.
En jaksa pitkään kuunnella toisia. ( työelämässä hankalaa)
Töksäyttelen mitä tahansa koska tahansa.
Siivouksessa oon ekstra tarkka et se tehdään just niinkun minä sanon ja haluan (jos joku auttaa mua)
Muistelinpa tuossa ajassa taaksepäin kun sain joskus kauheat raivarit joka kerta silloiselle siipalle kun hän kehtasi laittaa tiskirätin aina väärään paikkaan. Muistan vieläkin sen suuttumuksen ja ärsytyksen määrän se oli 100% vihaa.
Näitä tälläisiä voi toki olla ihan normaaleillakkin ihmisillä ilman aspia, mutta itsellä ne yhdistää samantien aspiin koska mulla se on.
Ja pahin, jos joku asia vaivaa minua se vaivaa yötä päivää etenkin jos se sotkee mun rutiinit ja päivärytmin. Eli masennus ja stressi iskee päälle niin että se meinaa viedä elämänvoimat. Toiset suuttuu ja räjähtää. Mä valvon ja sätin itseäni ja masennun lisää. Oravankehäilyä siis..
No siinäpä jotain huonoa. :)
Ei kuitenkaan kannata takertua niihin, vaan eteenpäin ja oire kerrallaan!
Huonot hermot
En siedä stressiä
Kaiken täytyy mennä kuten minä sanon.
En pysty työskentelemään tiimissä.
En jaksa pitkään kuunnella toisia. ( työelämässä hankalaa)
Töksäyttelen mitä tahansa koska tahansa.
Siivouksessa oon ekstra tarkka et se tehdään just niinkun minä sanon ja haluan (jos joku auttaa mua)
Muistelinpa tuossa ajassa taaksepäin kun sain joskus kauheat raivarit joka kerta silloiselle siipalle kun hän kehtasi laittaa tiskirätin aina väärään paikkaan. Muistan vieläkin sen suuttumuksen ja ärsytyksen määrän se oli 100% vihaa.
Näitä tälläisiä voi toki olla ihan normaaleillakkin ihmisillä ilman aspia, mutta itsellä ne yhdistää samantien aspiin koska mulla se on.
Ja pahin, jos joku asia vaivaa minua se vaivaa yötä päivää etenkin jos se sotkee mun rutiinit ja päivärytmin. Eli masennus ja stressi iskee päälle niin että se meinaa viedä elämänvoimat. Toiset suuttuu ja räjähtää. Mä valvon ja sätin itseäni ja masennun lisää. Oravankehäilyä siis..
No siinäpä jotain huonoa. :)
Ei kuitenkaan kannata takertua niihin, vaan eteenpäin ja oire kerrallaan!
Lavinia
Sanavalmis juttuseppä
Tosi paljon samoja kuin mulla! Jatkanpa omilla:
Söisin mieluiten yksin, koska toisten syömisäänet häiritsee. Paitsi kuopuksen. Jos joku pureskelee suu auki, mulla nousee ihan raivo ja pakko mennä toiseen huoneeseen syömään jos mahdollista.
En tykkää käydä kahvilla tai ravintolassa muuta kuin oman miehen kans. Samasta syystä kuin yllä, mutta myös siksi etten muutenkaan tykkää "mennä istumaan jonnekin kahvilaan vain sen takia, että mennään istumaan jonnekin kahvilaan". Kahville voisin kyllä lähteä, jos olisi jokin tietty mielenkiintoinen asia josta olisi tarkoitus puhua.
Minusta on ihan mukavaa joskus nähdä ihmisiä (ei mieluiten meillä!) mutta pitäisi olla valmiiksi sovittu joku tekeminen, mitä mennään tekemään, eli ei vain istumaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Kun sitten olen ollut sosiaalinen, olen aivan puhki. Haluan olla yksin ja lukea kirjaa tai selata nettiä.
Rakastan tietoa! Tiedon etsimistä varsinkin. Mikään ei ole parempaa kuin lukea kiinnostavista asioista. (No ehkä perhe kuitenkin, mutta ymmärtänet
) Tulee oltua paljon koneella/puhelimella ja ymmärrän kyllä jos se miestä häiritsee 
Nuorempana olin todella törppö sosiaalisissa tilanteissa, koska en osannut tulkita toisten elekieltä. En esimerkiksi tajunnut milloin en ollut kaivattu seuraan tai milloin loukkasin toista puheillani. Mielenkiintoista on se, että myöhemmin, kun olin ensin opiskellut elekieltä ja ilmeitä naistenlehdistä ja netistä, olen jälkikäteen ymmärtänyt noita tilanteita, sillä minulla jää helposti mieleen "kuvia" elämästäni. Nyt minulla onkin se ongelma, että koska olen nuo asiat opetellut ulkoa enkä osaa luontaisesti toisia tulkita, niin tulee helposti ylitulkintoja ja väärinkäsityksiä.
En voi juoda kuin tietyistä kupeista kahvia kotona. En vain voi. Enkä juoda vettä muovimukista, paitsi saunassa. Joiltain lautasilta en halua syödä, menisi ruokahalu.
En kestä jos joku hengittää ruokaani päin! Siinä lähellä siis. Tulee ajatus että sieltä nenästä lentää jotain pientä näkymätöntä sinne :bag: Ja varsinkaan minun ruuan lähellä ei saa puhua! Ettei lennä sylkeä. Minua aina ihan kunnolla ahdistaa jos näen ruuanlaittajan puhuvan samalla kun kurkistelee kattilaan
Joten mieluiten kyläreissulla syön vain leipää tms jonka voin itse ottaa pussista. Esikoisen kanssa kotona vitsaillaan, että Ei saa katsoa äitin ruokaan päin!
Ite en oo kovin siisti, siis meillä on paljon tavaraa enkä oikein tiedä niille paikkoja, mutta hygieeninen olen. Ahdistaa jos kylässä joku tekee jotain väärin, pyyhkii vaikka pöytäluutulla lattialta jotain ja myöhemmin samalla taas pöydän
Jos joku ei pese vessassa käsiään saippualla, minua oikeasti melkein itkettää. Hävettää samalla, koska "eihän toisen vessakäynteihin saa puuttua". Ja yleensä en niin sitten tee, ja sitten ahdistaa.
Koulussa en pärjää, en ymmärrä mitä siellä selitetään jos opettaja puhuu liian nopeasti ja monesti en saa sanoista selvää jos on vaikka ilmastoinnin kohinaa. Koko aikaa en viitsi sanoa että voitko toistaa. Tylsiin asioihin on vaikea keskittyä, vaikka yrittäisin. Työharjoittelu oli tuskaa, kun sain ohjeita uuteen asiaan vasta samalla kun piti jo tehdä sitä. Sillä tavalla en opi millään ja hermostun vain.
Mulla on monia mielenkiinnonkohteita joihin välillä uppoan täysin. Sitten on tuskallista irrottautua niistä ja alkaa puhumaan jotain pintapuolista yleisjorinaa jos joku yllättäen tulee kylään. Tiedän, kuulostan muista varmasti ikävältä ihmiseltä mutta en voi tuolle mitään.
Huomaan, että mulla murre täällä vaihtelee. Tai välillä on murteenomaista (mulla, jotaki, sitte ku) ja sitten kun uppoan kirjoittamaan, meinaa mennä kirjakielen puolelle
En kyllä puhu kirjakieltä, että mistähän lie moinen. Tämä ei ole ongelma, mutta pistää omaan silmään.
Puhelimessa puhun vain miehen, pojan, äitin ja anopin kanssa. Heiltä kehtaan kysyä aina uudelleen Mitä sanoit? Ja he ymmärtää jos en osaa puhelinetikettiä. Kaikista mieluiten tykkään kirjoittaa sähköpostia tai muita pitkiä viestejä, tykkään olla perusteellinen siinä miten asian selitän. Vaikka muita varmaan kyllästyttää joskus. Tekstariin en voi kirjoittaa "tullaan kahdelta" vaan kirjoitan, että tehdään ensin kotona se ja se ja sitten koitetaan lähteä siihen aikaan, sitten pysähdytään tankille ja haetaan vielä mummolasta sinne viime kerralla unohtunut pussi, ja siellä menee varmaan sen ja sen aikaa, eli ollaan teillä varmaan siinä kahdelta, mutta saatetaan vähän myöhästyä.
Täällä foorumilla käy monesti niin, että minulla on kiire saada tekstini julkaistua, mutta sitten kun luen sen uudestaan, huomaan joko kirjoitusvirheitä tai että tekstini voi tulkita väärin tai se voi ihan aiheestakin loukata jotakuta, ja siksi monissa viesteissäni näkyykin että niitä on äkkiä muokattu
Juttua riittäisi vaikka kuinka, ehkä tätä ketjua voisikin jatkaa asperger/adhd/nimeä sinä -ketjuna? Ja testitulokset edelleen lämpimästi tervetulleita
Söisin mieluiten yksin, koska toisten syömisäänet häiritsee. Paitsi kuopuksen. Jos joku pureskelee suu auki, mulla nousee ihan raivo ja pakko mennä toiseen huoneeseen syömään jos mahdollista.
En tykkää käydä kahvilla tai ravintolassa muuta kuin oman miehen kans. Samasta syystä kuin yllä, mutta myös siksi etten muutenkaan tykkää "mennä istumaan jonnekin kahvilaan vain sen takia, että mennään istumaan jonnekin kahvilaan". Kahville voisin kyllä lähteä, jos olisi jokin tietty mielenkiintoinen asia josta olisi tarkoitus puhua.
Minusta on ihan mukavaa joskus nähdä ihmisiä (ei mieluiten meillä!) mutta pitäisi olla valmiiksi sovittu joku tekeminen, mitä mennään tekemään, eli ei vain istumaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Kun sitten olen ollut sosiaalinen, olen aivan puhki. Haluan olla yksin ja lukea kirjaa tai selata nettiä.
Rakastan tietoa! Tiedon etsimistä varsinkin. Mikään ei ole parempaa kuin lukea kiinnostavista asioista. (No ehkä perhe kuitenkin, mutta ymmärtänet
) Tulee oltua paljon koneella/puhelimella ja ymmärrän kyllä jos se miestä häiritsee Nuorempana olin todella törppö sosiaalisissa tilanteissa, koska en osannut tulkita toisten elekieltä. En esimerkiksi tajunnut milloin en ollut kaivattu seuraan tai milloin loukkasin toista puheillani. Mielenkiintoista on se, että myöhemmin, kun olin ensin opiskellut elekieltä ja ilmeitä naistenlehdistä ja netistä, olen jälkikäteen ymmärtänyt noita tilanteita, sillä minulla jää helposti mieleen "kuvia" elämästäni. Nyt minulla onkin se ongelma, että koska olen nuo asiat opetellut ulkoa enkä osaa luontaisesti toisia tulkita, niin tulee helposti ylitulkintoja ja väärinkäsityksiä.
En voi juoda kuin tietyistä kupeista kahvia kotona. En vain voi. Enkä juoda vettä muovimukista, paitsi saunassa. Joiltain lautasilta en halua syödä, menisi ruokahalu.
En kestä jos joku hengittää ruokaani päin! Siinä lähellä siis. Tulee ajatus että sieltä nenästä lentää jotain pientä näkymätöntä sinne :bag: Ja varsinkaan minun ruuan lähellä ei saa puhua! Ettei lennä sylkeä. Minua aina ihan kunnolla ahdistaa jos näen ruuanlaittajan puhuvan samalla kun kurkistelee kattilaan
Joten mieluiten kyläreissulla syön vain leipää tms jonka voin itse ottaa pussista. Esikoisen kanssa kotona vitsaillaan, että Ei saa katsoa äitin ruokaan päin! Ite en oo kovin siisti, siis meillä on paljon tavaraa enkä oikein tiedä niille paikkoja, mutta hygieeninen olen. Ahdistaa jos kylässä joku tekee jotain väärin, pyyhkii vaikka pöytäluutulla lattialta jotain ja myöhemmin samalla taas pöydän
Jos joku ei pese vessassa käsiään saippualla, minua oikeasti melkein itkettää. Hävettää samalla, koska "eihän toisen vessakäynteihin saa puuttua". Ja yleensä en niin sitten tee, ja sitten ahdistaa.
Koulussa en pärjää, en ymmärrä mitä siellä selitetään jos opettaja puhuu liian nopeasti ja monesti en saa sanoista selvää jos on vaikka ilmastoinnin kohinaa. Koko aikaa en viitsi sanoa että voitko toistaa. Tylsiin asioihin on vaikea keskittyä, vaikka yrittäisin. Työharjoittelu oli tuskaa, kun sain ohjeita uuteen asiaan vasta samalla kun piti jo tehdä sitä. Sillä tavalla en opi millään ja hermostun vain.
Mulla on monia mielenkiinnonkohteita joihin välillä uppoan täysin. Sitten on tuskallista irrottautua niistä ja alkaa puhumaan jotain pintapuolista yleisjorinaa jos joku yllättäen tulee kylään. Tiedän, kuulostan muista varmasti ikävältä ihmiseltä mutta en voi tuolle mitään.
Huomaan, että mulla murre täällä vaihtelee. Tai välillä on murteenomaista (mulla, jotaki, sitte ku) ja sitten kun uppoan kirjoittamaan, meinaa mennä kirjakielen puolelle
En kyllä puhu kirjakieltä, että mistähän lie moinen. Tämä ei ole ongelma, mutta pistää omaan silmään.Puhelimessa puhun vain miehen, pojan, äitin ja anopin kanssa. Heiltä kehtaan kysyä aina uudelleen Mitä sanoit? Ja he ymmärtää jos en osaa puhelinetikettiä. Kaikista mieluiten tykkään kirjoittaa sähköpostia tai muita pitkiä viestejä, tykkään olla perusteellinen siinä miten asian selitän. Vaikka muita varmaan kyllästyttää joskus. Tekstariin en voi kirjoittaa "tullaan kahdelta" vaan kirjoitan, että tehdään ensin kotona se ja se ja sitten koitetaan lähteä siihen aikaan, sitten pysähdytään tankille ja haetaan vielä mummolasta sinne viime kerralla unohtunut pussi, ja siellä menee varmaan sen ja sen aikaa, eli ollaan teillä varmaan siinä kahdelta, mutta saatetaan vähän myöhästyä.
Täällä foorumilla käy monesti niin, että minulla on kiire saada tekstini julkaistua, mutta sitten kun luen sen uudestaan, huomaan joko kirjoitusvirheitä tai että tekstini voi tulkita väärin tai se voi ihan aiheestakin loukata jotakuta, ja siksi monissa viesteissäni näkyykin että niitä on äkkiä muokattu
Juttua riittäisi vaikka kuinka, ehkä tätä ketjua voisikin jatkaa asperger/adhd/nimeä sinä -ketjuna? Ja testitulokset edelleen lämpimästi tervetulleita
MamaMee
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo mulle sopii :) oon uusi täällä foorumilla joten jos sä vaikka teet ja mä yritän sen sit löytää , tai jos täällä voi heittää yksäriä niin sekin käy!
Mulla on muuten myös tietty kahvikuppi ja oma ruokalautanen. En oo siihen aiemmin kiinnittänyt huomiota paitsi nyt kun mainitsit. Meillä ei valoja saa laittaa päälle eikä sammuttaa kukaan muu kuin minä. Enkä muuten myöskään voi kuunnella jos joku syö suu auki tai maiskuttaa. Sanon välittömästi että lopeta oli se kuka hyvänsä. Kerran esimiehelle räjähdin kun se söi suu auki ja nauroi ja puhu ja lässytti .. hyi kauhea! Hän kyllä loukkaantui ja jouduin pahoittelemaan, mut mun mielestä se kuuluu hyviin käytöstapoihin syödä suu kiinni.
Mä oon itse tosi sosiaalinen, kun sille päälle satun ja tiettyjen ihmisten kanssa. Aina ei oo ollut näin. Ennen en suostunut mm mennä lähi siwaan, koska siellä oli ihmisiä ja en jostain syystä uskaltanut maksaa kortilla ostoksia. Sain siitä kauhean paniikin aikaiseksi. Terapiat on auttanut mua ihan hirveästi ja suosittelen niitä kaikille aspeille. Ei kannata antaa niiden kontrolloida elämää jos niille pystyy jotain tekemään. Iso JOS. Aina ei voi. Mutta juu, jatketaan siellä toisessa ketjussa / yksärillä :)
Hauskaa päivää sinne!
Mulla on muuten myös tietty kahvikuppi ja oma ruokalautanen. En oo siihen aiemmin kiinnittänyt huomiota paitsi nyt kun mainitsit. Meillä ei valoja saa laittaa päälle eikä sammuttaa kukaan muu kuin minä. Enkä muuten myöskään voi kuunnella jos joku syö suu auki tai maiskuttaa. Sanon välittömästi että lopeta oli se kuka hyvänsä. Kerran esimiehelle räjähdin kun se söi suu auki ja nauroi ja puhu ja lässytti .. hyi kauhea! Hän kyllä loukkaantui ja jouduin pahoittelemaan, mut mun mielestä se kuuluu hyviin käytöstapoihin syödä suu kiinni.
Mä oon itse tosi sosiaalinen, kun sille päälle satun ja tiettyjen ihmisten kanssa. Aina ei oo ollut näin. Ennen en suostunut mm mennä lähi siwaan, koska siellä oli ihmisiä ja en jostain syystä uskaltanut maksaa kortilla ostoksia. Sain siitä kauhean paniikin aikaiseksi. Terapiat on auttanut mua ihan hirveästi ja suosittelen niitä kaikille aspeille. Ei kannata antaa niiden kontrolloida elämää jos niille pystyy jotain tekemään. Iso JOS. Aina ei voi. Mutta juu, jatketaan siellä toisessa ketjussa / yksärillä :)
Hauskaa päivää sinne!
Käytit testin tekemiseen 2 minuuttia 54 sekuntia ja testipistemääräsi on 68 eli sinulla ei ole Aspergerin syndroomaa.
Oli pakko käydä tekemässä testi, koska olen omasta mielestäni ihan päinvastainen luonne kuin mitä kuvauksissa tästä kerrotaan. Jokainen meistä on erilainen ja kaikilla on omat haasteensa, diagnoosi tai ei :)
Oli pakko käydä tekemässä testi, koska olen omasta mielestäni ihan päinvastainen luonne kuin mitä kuvauksissa tästä kerrotaan. Jokainen meistä on erilainen ja kaikilla on omat haasteensa, diagnoosi tai ei :)