Palautuminen synnytyksestä..

pikku e

Vasta-alkaja
Olisi kiva tietää, miten nopeasti/hitaasti muut ovat palautuneet synnytyksestä. Itse oli 3,5 viikkoa synnytyksen jälkeen pilateksessa, tosin otin tosi kevyesti. Kuukauden jälkeen kävin salilla (jalat jäi yleensä tekemättä tai tosi kevyt treeni). Kahden kuukauden jälkeen kävin jo tunneilla (pump, spinning) ja viikosta toiseen kerrat ja tehot ovat vain lisääntyneet. Tällä hetkellä 5-6 krt/vko. Lisäksi tietysti vauvan kanssa päivälenkit sään salliessa. Olo on mitä loistavin, mutta välillä jään miettimään, onko hyvä kuntoilla niin paljon, kun vauvakin on vasta 3 kk ja en tiedä ketään muuta äippää, joka olisi lähtenyt yhtä aikaisin näin kovasti liikkeelle... Ainahan tietysti olen liikkunut paljon [:)]
 
Kyllähän sen itse useimmiten parhaiten tietää, miten paljon liikuntaa oma kroppa kestää. Pikkulapsen äidille 5-6 kertaa on tosi paljon kun ajattelee että lastakin pitää niin paljon hoitaa. Ite käyn kyllä saman verran, mutta poika onkin jo reilun vuoden ikäinen ja pärjää todella hyvin kuntosalin lapsiparkissa. Kannattaa kuulostella omaa jaksamista ja kropan tuntemuksia. Kipu on aina hyvä merkki siitä, että jokin on pielessä. Omaa aika salilla tai missä tahansa on kullan arvoista oman jaksamisen kannalta.
 
Liikunta on ollut aika henkireikä mulle synnytyksen jälkeen. Lapsen isä on kannustanut liikkumaan just niin paljon kuin itse haluan/pystyn. Sanotaanhan sitä, että kun pitää itsestään huolen niin pystyy paremmin huolehtimaan toisestakin [:)]
Lähinnä sitä ajattelin, miten itse synnyttäjät ovat palautuneet kovasta koitoksestaan?
 
Hei!

Sehän on kovasti jaksamis ja toisaalta taas arvo-kysymys, se miten liikkuu! Ja se toinen asia, eli synnytyksestä palautuminen on taasen geeni-kysymys!

Minä:
en koe minkäänalista tarvetta tai huonoa omaatuntoa, etten ole salilla saamassa kaunista kehoa. Tällähetkellä liikunta on lähinnä sitä, että vaunujen kanssa kipittää tietä pitkin ensin jonnekin ja sieltä takaisin tänne. Kotona jotakin venyttelyn tapasta. Vatsalihaksi aloin tekee vasta pari kuukautta synnytyksen jälkeen, kun en kertakaikkiaan JAKSANUT edes ajatella KUNNOSTAUTUMISTA. Tälläkin hetkellä tuo vauva ja sen maailma on niin ykkös-asia.

Tiedän kuitenkin, että kunhan saan taas tissit omakseni, niin lenkkipolku kutsuu. Ja se ihanasti rapiseva hiekka juoksukenkien alla!!!!

Geenit on vissin senverran loistavat, taikka sitten mielenlaatu, että näyttäisi siltä, että tämä kroppa alkaa pikapuolin olemaan jotenkuten normaali. TÄysin samalaista fitnes-kroppaa tuskin tuun koskaan omistamaan, kun mainoksissa, mutta viis vauvvaa synnnyttäneenä olen tosi tyytyväinen (tänään) tähän kehooni, josta näkee että "onhan tuo joskus synnyttäny"!

EDIT. ps. ja korkokengillä saa takapuolen näyttämään "aika" hyvältä.... :)
 
Kuinka kauan teillä on kestänyt jännesauman ennalleen palautuminen? Joka päivä tökin mahaa ja odotan, ettei railo enää tuntuisi. 
 
Mulla palo takaisin hevosen selkään on ollut niin kova, että kolme viikkoa synnytyksestä kiipesin jo kokeilemaan. Eihän se tietenkään hyvältä tuntunut, paitsi henkisesti. Aikaa vie, jotta pystyy kunnolla taas treenaamaan.

Mulla ei niinkään ole liikkumisessa kysymys nyt ulkonäöstä vaan ihan vain liikkumisen ilosta. Pää hajoaa kotona, jos pelkästään vauvaa hoidan ja täällä olen enkä pääse tekemään mitään "omaa".
 
mulla poika 3 kk ja olen nyt vasta uskaltautunut lähtee treenaa kunnol 3-4 kertaa viikos ja päivittäin pitkiä lenkkejä koirien kaa..
 
Nyt voin sanoa et oon aika lailla palautunut takaisin entiselleen mutta mahassa just tuntuu se railo ja oottelen millon se umpeutuis et vois alkaa jumppailemaan ihan oikeesti. Nyt oon lähinnä heittäny vaan kävelylenkkejä ja semmosta kevyttä.
 
Apua! Mä olin unohtanut koko himputi railon :O Mä aloin n. kolme kuukautta synnytyksen jälkeen taas treenata kunnolla. Olihan se aluks aika räpeltämistä ja oman kehon hallinta oli ihan kateissa, mutta äkkiä se kunto lähti nousemaan :)

Miten nopeasti sen railon pitäis umpeutua? Ja mitä haittaa siitä on, jos se ei ole umpeutunut ennen kuin aloittaa taas kuntoilun? Nyt kun kokeilin, niin en ainakaan tuntenut mitään...
 
Jos alottaa liian ärhäkän vatsalihastreenin ennen kuin se railo on umpeutunut niin ne vatsalihakset saattaa jäädä siihen virheasentoon.  Eli jumppaa sun muuta saa kyllä alottaa aikasemminkin, kunhan jättää ne vatsarääkit tekemättä.  Ja esim. uinti on koko kropalle ystävällinen kuntoilumuoto!
 
Odotan esikoistani ja raskaus on tähän mennessä sujunut erittäin hyvin. Omistan myös kaksi hevosta ja olen ollut kohta puolisen vuotta poissa selästä, eli jätin ratsastelun aika varhaisessa vaiheessa raskautta, sillä en itse kokenut sitä enää hyväksi keholleni. Nyt kun on 6 viikkoa laskettuun aikaan, täytyy sanoa, että melkein yhtä paljon kuin odotan oman vauvan tuloa, odotan myös sitä tunnetta, kun pääsen takaisin hevosen selkään. Tämä tietysti on varmaankin hyvin yksilöllistä, mutta onko muita ratsastavia äitejä ja kokemuksia siitä, miten pian olette voineet alkaa treenata hevosen kanssa kunnolla?

Sen olen kyllä päättänyt, että heti kun vain kynnelle kykenen käyn tekemässä sitten vaikka pienenkin kävelylenkin kummankin eläimen kanssa. Jo sitä ajatellessakin tulee hyvä mieli - ja eikös niin että onnellinen nainen on myös onnellinen äiti?
 
Takaisin
Top