Onkos täällä muilla, joilla on mennyt (ainakin alkuraskaudessa) painokäyrä ihan väärään suuntaan? Te, jotka ootte pidemmällä raskaudessa, ootteko saanut painoa takaisin vai miten on mennyt?
Itsellä tällä hetkellä viikkoja 14+5 ja painonpudotus -9 kg alkuarvosta. Kävi jo yli kymmenessä, mutta onneksi olen saanut nyt juotua, joten sen verran lienee nesteitä tullut takaisin. Voimakas ympärivuorokautinen pahoinvointi ja oksentelu sekä ruokahalun puute siis syynä. Ruokahalu ei ole korjaantunut vieläkään enkä tunne janontunnettakaan, vaikka olen jo puolitoista viikkoa ollut pahoinvointilääkkeiden voimalla oksentamatta ja pahoinvointia ei ole enää haitaksi asti. Ihan kuin elimistö silti jotenkin hylkisi ruokaa. Samoin saan herkästi pienestäkin syömisestä aika pahoja ruoansulatusongelmia, sellaisia vatsakipuja ja ylensyönnin ja täyteyden tunnetta, että usein on pakko mennä pitkäkseen ruoan jälkeen mahaansa pitelemään.
Tuntuu hurjalta, mutta toisaalta äitini painoi ennen raskautta 56 kg ja synnytyslaitoksella mennessään minua synnyttämään 54 kg eikä voinut huonosti koko raskauden aikana lainkaan. Minun painoni onneksi alkaa kutosella. Painosta huolimatta inhottavinta on se, että nimenomaan lihaksista on hävinnyt tosi paljon tavaraa, mikä on mennyt elimistöni ja vauvan proteiinintarpeeseen. Esim. pohkeeni eivät ole olleet näin ohuet sitten teini-iän, vaikka painoni onkin joskus ollut alhaisempikin ja nyt siis ikää yli 30. Tosi paha juttu, kun pitäisi olla vahva kroppa, jotta jaksais kantaa lasta vielä melkein puoli vuotta ja synnyttääkin vielä ja mielellään senkin jälkeen vielä jaksaa.
Itsellä tällä hetkellä viikkoja 14+5 ja painonpudotus -9 kg alkuarvosta. Kävi jo yli kymmenessä, mutta onneksi olen saanut nyt juotua, joten sen verran lienee nesteitä tullut takaisin. Voimakas ympärivuorokautinen pahoinvointi ja oksentelu sekä ruokahalun puute siis syynä. Ruokahalu ei ole korjaantunut vieläkään enkä tunne janontunnettakaan, vaikka olen jo puolitoista viikkoa ollut pahoinvointilääkkeiden voimalla oksentamatta ja pahoinvointia ei ole enää haitaksi asti. Ihan kuin elimistö silti jotenkin hylkisi ruokaa. Samoin saan herkästi pienestäkin syömisestä aika pahoja ruoansulatusongelmia, sellaisia vatsakipuja ja ylensyönnin ja täyteyden tunnetta, että usein on pakko mennä pitkäkseen ruoan jälkeen mahaansa pitelemään.
Tuntuu hurjalta, mutta toisaalta äitini painoi ennen raskautta 56 kg ja synnytyslaitoksella mennessään minua synnyttämään 54 kg eikä voinut huonosti koko raskauden aikana lainkaan. Minun painoni onneksi alkaa kutosella. Painosta huolimatta inhottavinta on se, että nimenomaan lihaksista on hävinnyt tosi paljon tavaraa, mikä on mennyt elimistöni ja vauvan proteiinintarpeeseen. Esim. pohkeeni eivät ole olleet näin ohuet sitten teini-iän, vaikka painoni onkin joskus ollut alhaisempikin ja nyt siis ikää yli 30. Tosi paha juttu, kun pitäisi olla vahva kroppa, jotta jaksais kantaa lasta vielä melkein puoli vuotta ja synnyttääkin vielä ja mielellään senkin jälkeen vielä jaksaa.