Kyllä nimenomaan sen takia jouduin ultraan, että kahdella peräkkäisellä kerralla sf oli hippusen yläkäyrän yläpuolella. Viime kerralla se olikin jo takas käyrillä kun vauva oli laskeutunut oikein kunnolla. Täällä ottivat neuvolassa hirveät herneet noista mitoista ja samanlainen oli kyllä tuo lääkärinkin suhtautuminen tänään... Pääsin kotiin, itkeskelin pari tuntia ja etsin netistä käyrät ja hetkinen - vaavin painohan meneekin reilusti vielä yläkäyrän alapuolella. Siis mitä!? Oon nyt todella hämmentynyt enkä tiedä, että mitä tässä pitäis ajatella. Ensisynnyttäjä eikä mistään mitään kokemusta niin tottakai lekureiden sana on laki... Lääkäri näki kyllä miten paljon säikähdin kun pelotteli nelikiloisella vauvalla, miksei hän voinut vaikka kurkata, mahtuuko semmoinen pötkylä musta ylipäätään pihalle? Jotenkin musta tuntuu että mua kohdeltiin nyt aivan päin persettä.
Nyt sitten tietty hirveä pelko että synnytys menee ihan pipariksi enkä tiedä miten päin olisin tämän loppuraskauden ettei vauvalle tulis painoa liikaa :( Mulla on nimittäin aika selvät sävelet kuinka haluaisin synnyttää, mutta pelkään että tässä vielä ajaudutaan pahimmassa tapauksessa sektioon joka on mulle pahin painajainen. Käynnistyskään ei kuulunut suunnitelmiin :/ Lisäksi pelottaa se, että jos vauva jo nyt lääkärin mielestä liian iso, miksi ihmeessä hän laittoi mulle kokokontrollin vasta viikkoa ennen laskettua aikaa? Siinä tuskin on enää yhdellä viikolla kauheasti merkitystä vauvan kasvun kannalta että käynnistetäänkö silloin vai annetaanko mennä luomuna. Yritin kysellä mutta hän oli kai liian kiireinen vastaamaan. Kuulostaa varmaan hirveän itsekkäiltä nämä mun huolet synnytyksen suhteen, mutta nyt pelkään, että se luomusynnytys, (johon puututaan mahdollisimman vähän jos ollenkaan) jota olen yhdeksän kuukautta mielessäni "suunnitellut" ja johon olen monin eri tavoin niin henkisesti kuin fyysisesti valmistautunut, on vaarassa tulla viedyksi multa pois.
Tänään en ole sit osannut muuta kun itkeä ja nukuin melkein viiden tunnin horrospäikkärit kun oon niin väsynyt ja turhautunut. Viikotolkulla supistellut sekä kipeästi että ei-kipeästi, puukkoja sadellut eikä mitään alakerrassa tapahtunut. Tuntuu ettei kukaan tajua miltä tuntuu. Turhaanko tässä on valvottu käytännössä koko helvetin elokuu? Yö pelottaa kun sen saa taas valvoa yksin pelkojensa ja näiden ainaisten kipujen kanssa... Voi ahdistus! :/
