Tällanen aloitus sitten. Onko kenelläkään ongelmia painon kanssa?
Mulla on ollu toi kilpirauhasen vajaatoiminta melkein kakskymmentä vuotta diagnosoimatta, sillä kukaan ei koskaan kiinnittänyt huomiota mm. lihaskramppeihin, hampaiden reikiintymiseen, paleluun ja ah, painonnousuun. Paino alkoi nousemaan kun olin 5 -vuotias, ja elämäntavat oli kunnossa; Söin samaa ruokaa kuin sisareni, jotka ovat laihoja, ja olin jopa heitä enemmän ulkona. Asuimme tuolloin syrjässä, ja lähimmät kaupat olivat 20km päässä, enkä ollut päiväkodissa tai muutenkaan viettänyt aikaa kylällä.
Vuosien varrella painoa on kertynyt, ja tyttären syntymä lääkäreiden arvion mukaan laukaisi kilpirauhasen lopulliseen alamäkeen, ja kun tyttären syntymästä oli kulunut 6kk, olin jo n. 25 kiloa painavempi kuin raskauden lopussa. Olen saanut omin avuin pois ihan maksimissaan 15 kiloa, vähähiilihydraattisella (en kuitenkaan syönyt paljoa rasvaa tai punaista lihaa, oliiviöljyllä ja kanalla/kalalla/äyriäisillä mentiin) 14km päivässä kävellen. Silloinkin olen jäänyt vielä ns. puoleenväliin tavoitepainosta. Aina kun otin asian puheeksi, syytettiin elämäntapoja yms (silti mulla on kaksi erittäin hoikkaa lasta ja miehelläkin on paino noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana vain 10kg, mikä on vähän kun ottaa huomioon että hän harrasti lähes sm-tasolla potkunyrkkeilyä ennen seurusteluamme, ja mä liikun todella paljon enemmän kuin hän) En väitä ettei osa kiloista olisi tullut elämän rauhottumisen myötäkin, mutta ei todellakaan kaikki.
No, nyt mua tietty stressaa millainen sota tästä nousee neuvolassa. Julkinen puoli on edelleen sitä mieltä, ettei mulla mitään vajaatoimintaa olekaan, vaikka arvot oli ihan viitteiden rajoilla kun koelääkkeet yksityiseltä sain, ja uusi lääkäri löysi myös labroista vikaa, jolloin aloitettiin armourit T3 -hormonin saannin turvaamiseksi. Nyt jo ahdistaa, kun paino ei mulla sais nousta yhtään raskauden aikana, mutta toisaalta, kyllä mä luen sen vauvan hyvinvoinnin kannalta riskiksi, jos äiti ei syö normaalisti.
Mulla menee neste myös heti vartaloon, mulla on ns. kestoturvotus jo ennestään, ja pienikin määrä hiilihydraattipitoista ruokaa nostaa painoa nesteen muodossa. Nyt olen pari viikkoa elänyt todella pienellä ruokamäärällä, arvioisin että alle 1500kcal päivää kohden, mutta koska ruoka joka maistuu ilman pahoinvointia, on hiilaripitoista (hapankorput, omenat, klementtiinit, tuoremehu), se näkyy silti 500g painonnousuna. Tosi ihanaa kun siitä vähäisestä syömisestäkin joutuu huonoa omatuntoa potemaan.
Onks kellään ongelmia painon kanssa, ylä- tai alakanttiin? Olis kiva purkaa huolta ja ahdistusta, ja sitä neuvolan jälkeen korventavaa vitutusta kun on taas saanu kuulla puolen tunnin saarnan elämäntavoista.
Mulla on ollu toi kilpirauhasen vajaatoiminta melkein kakskymmentä vuotta diagnosoimatta, sillä kukaan ei koskaan kiinnittänyt huomiota mm. lihaskramppeihin, hampaiden reikiintymiseen, paleluun ja ah, painonnousuun. Paino alkoi nousemaan kun olin 5 -vuotias, ja elämäntavat oli kunnossa; Söin samaa ruokaa kuin sisareni, jotka ovat laihoja, ja olin jopa heitä enemmän ulkona. Asuimme tuolloin syrjässä, ja lähimmät kaupat olivat 20km päässä, enkä ollut päiväkodissa tai muutenkaan viettänyt aikaa kylällä.
Vuosien varrella painoa on kertynyt, ja tyttären syntymä lääkäreiden arvion mukaan laukaisi kilpirauhasen lopulliseen alamäkeen, ja kun tyttären syntymästä oli kulunut 6kk, olin jo n. 25 kiloa painavempi kuin raskauden lopussa. Olen saanut omin avuin pois ihan maksimissaan 15 kiloa, vähähiilihydraattisella (en kuitenkaan syönyt paljoa rasvaa tai punaista lihaa, oliiviöljyllä ja kanalla/kalalla/äyriäisillä mentiin) 14km päivässä kävellen. Silloinkin olen jäänyt vielä ns. puoleenväliin tavoitepainosta. Aina kun otin asian puheeksi, syytettiin elämäntapoja yms (silti mulla on kaksi erittäin hoikkaa lasta ja miehelläkin on paino noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana vain 10kg, mikä on vähän kun ottaa huomioon että hän harrasti lähes sm-tasolla potkunyrkkeilyä ennen seurusteluamme, ja mä liikun todella paljon enemmän kuin hän) En väitä ettei osa kiloista olisi tullut elämän rauhottumisen myötäkin, mutta ei todellakaan kaikki.
No, nyt mua tietty stressaa millainen sota tästä nousee neuvolassa. Julkinen puoli on edelleen sitä mieltä, ettei mulla mitään vajaatoimintaa olekaan, vaikka arvot oli ihan viitteiden rajoilla kun koelääkkeet yksityiseltä sain, ja uusi lääkäri löysi myös labroista vikaa, jolloin aloitettiin armourit T3 -hormonin saannin turvaamiseksi. Nyt jo ahdistaa, kun paino ei mulla sais nousta yhtään raskauden aikana, mutta toisaalta, kyllä mä luen sen vauvan hyvinvoinnin kannalta riskiksi, jos äiti ei syö normaalisti.
Mulla menee neste myös heti vartaloon, mulla on ns. kestoturvotus jo ennestään, ja pienikin määrä hiilihydraattipitoista ruokaa nostaa painoa nesteen muodossa. Nyt olen pari viikkoa elänyt todella pienellä ruokamäärällä, arvioisin että alle 1500kcal päivää kohden, mutta koska ruoka joka maistuu ilman pahoinvointia, on hiilaripitoista (hapankorput, omenat, klementtiinit, tuoremehu), se näkyy silti 500g painonnousuna. Tosi ihanaa kun siitä vähäisestä syömisestäkin joutuu huonoa omatuntoa potemaan.
Onks kellään ongelmia painon kanssa, ylä- tai alakanttiin? Olis kiva purkaa huolta ja ahdistusta, ja sitä neuvolan jälkeen korventavaa vitutusta kun on taas saanu kuulla puolen tunnin saarnan elämäntavoista.