Pahoinvointi
- Ketjun aloittaja Vauvahaaveilija
- Aloituspäivämäärä
Olikos teillä niitä pahoinvointirannekkeita käytössä/kokeiltu? 
Täällä yks neljättä viikkoa pahoinvoiva. Töihin (saati kauppaan) en ole päässyt kuin pistäytymään koko aikana, ja kun palkka on provisio tyylinen niin alkaa pikkuhiljaa tuntua lompakossakin. Nyt alkaa olla jo yleiskunto niin huono että ihan arkiset puuhat työn alla. Onneksi työnantaja on sympaattinen ja kannustava. Pelkään kuitenkin että sitäkin jossain vaiheessa rupeaa hermostuttamaan tää epävarmuus. Joinain päivinä ruoka pysyy sisällä aiheuttaen ripulin. Suolisto temppuaa todella. Vatsa, kurkku ja pallea kipeät yökkimisestä. Makaan sängyssä päivästä toiseen ja odotan sitä että tää maagisesti loppuu vaan yhtenä päivänä. Nesteitä saan jatkuvasti vähän liian vähän ja täälläkin olleita kikkoja olen kokeillut. Paino ei enää ole laskenut, mutta ei kohonnutkaan. Pitäisi vaan jaksaa kestää ja odottaa että tämä loppuu. Harmittaa sekin että ollaan vielä riskiviikoilla. Mitä jos tää kaikki on turhaa?
Olen pyrkinyt pitämään mielialaa ylhäällä, mutta onhan se hankalaa. Kun on lasta pitkään halunnut niin tuntuu vaikealta antaa itselle lupa olla pettynyt ja innoton. Kaiken taustalla on kyllä kiitollisuus, mutta voimat alkaa kyllä jo ehtymään. Koen tämän mentaalipuolen tässä haastavimpana. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja pelkään että oksennan julkisella paikalla. Tai iskee se "nyt heti kakka". Lisäksi se "ei kai raskaus nyt mikään sairaus ole" tyyppinen ajattelu ahdistaa. Kun tämän rajuuden ymmärtää vaan sen kokenut. Tuntuu ettei mieskään ihan ymmärrä vaikka sivusta näkeekin. Toivottaa vaan toihin mennessään mulle hyvää rokulipäivää.
Jos ei olis tätä foorumia niin olisin varmaan ihan pohjamudissa. Kokemusten lukeminen ja muiden innostus saa mut välillä vallan unohtamaan hetkeksi kuinka yksinäistä tää on. Kontakti ulkomaailmaan ja vertaistukea.
Olen pyrkinyt pitämään mielialaa ylhäällä, mutta onhan se hankalaa. Kun on lasta pitkään halunnut niin tuntuu vaikealta antaa itselle lupa olla pettynyt ja innoton. Kaiken taustalla on kyllä kiitollisuus, mutta voimat alkaa kyllä jo ehtymään. Koen tämän mentaalipuolen tässä haastavimpana. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja pelkään että oksennan julkisella paikalla. Tai iskee se "nyt heti kakka". Lisäksi se "ei kai raskaus nyt mikään sairaus ole" tyyppinen ajattelu ahdistaa. Kun tämän rajuuden ymmärtää vaan sen kokenut. Tuntuu ettei mieskään ihan ymmärrä vaikka sivusta näkeekin. Toivottaa vaan toihin mennessään mulle hyvää rokulipäivää.
Jos ei olis tätä foorumia niin olisin varmaan ihan pohjamudissa. Kokemusten lukeminen ja muiden innostus saa mut välillä vallan unohtamaan hetkeksi kuinka yksinäistä tää on. Kontakti ulkomaailmaan ja vertaistukea.
Mimosa, millä viikolla olet? Itsekin joutunut kaikki menot perumaan, sosiaalinen elämä on hyvin rajoittunut, kaupassa käynti yhtä helv. Mitään ei voi luvata kun ei tiedä mitä tunnit ja päivät tuo tullessaan. Mitään treffejä/ tapaamisia en voi sopia. Tämä foorumi on minun välineeni ulkomaailmaan ja nimenomaan tähän raskauteen. Tuo voimien loppuminen on tuttu, tuntuu ettei jaksaisi enää taistella. Voimia kovasti! Jos yhtään helpottaa niin sänkypotilaana täällä ollaan tälläkin hetkellä ja ajatuksissa olette kaikki pahoinvoivat ja oksentelevat odottajat. Kämppä hävityksen jäljiltä, mutta olkoon. Jos jotenkin yhdessä saataisiin uskoa siihen, että jonain päivänä pystymme nauttimaan tästä ihanasta asiasta...
Kirpula mulla käynnistyy nyt rv10. Ihana saada täällä purkaa pettymystään. Sekin jo helpottaa oloa. Nimenomaan myös koen että tää on ainoa väylä kokea raskautta ja saada aitoa ymmärrystä. Ja rehellisesti en oikein kehtaa ns. märistä huonosta olosta muille. Ehkä vähän tyhmää pitää tää sisällään. Olen yrittänyt ajatella tätä oppikouluna siihen vauvavuoteen. Koska kyllä tästä oppii itsestään uusia puolia ja piilotettuja voimavaroja. Ja kyllä mä uskon että se raskaus hehku ja nautinto mut saavuttaa jossain vaiheessa ennen syksyä. Kiitos tsempistä. 
Kirpula ja Mimosa on niin ihana kuulla, että teillä on ihan samat ajatukset. Onneksi on tämä foorumi :)
Kirpulalle nostan kyllä hattua, että olet jo pahoinvoinnista kärsinyt aiemminkin noin rankasti pari kertaa ja vielä teet homman kolmannen kerran urheasti. Mulla on vaan mielessä, että tän raskauden on todella onnistuttava, sillä en halua enää koskaan kokea tätä uudelleen. Kaksi lasta saa siis riittää.
Toivon todella, että tää oksentelu loppuu pian eikä tarvitse koko raskautta kärsiä. Toivon sitä meille kaikille!
Kirpulalle nostan kyllä hattua, että olet jo pahoinvoinnista kärsinyt aiemminkin noin rankasti pari kertaa ja vielä teet homman kolmannen kerran urheasti. Mulla on vaan mielessä, että tän raskauden on todella onnistuttava, sillä en halua enää koskaan kokea tätä uudelleen. Kaksi lasta saa siis riittää.
Toivon todella, että tää oksentelu loppuu pian eikä tarvitse koko raskautta kärsiä. Toivon sitä meille kaikille!
Niin ja mulla on siis nuo pahoinvointirannekkeet ja olen laittanut ne aina autolla ajaessa, kun etenkin sillon tulee pahaolo eikä voi oikein tehdä asialle mitään. Lähes aina oksennan autoreissun jälkeen jos oon pitemmällä ku kaupassa käyny.
Kokeilin myös Postafen nimistä pahoinvointilääkettä, josta teratologisessa palvelussa vinkkasivat. Oksensin sen vaikutuksen jälkeen kahta kauheammin. En ole sit enää ottanut.
Olen kokeillu myös närästyslääkettä iltaisin, joka ehkä hieman rauhottaa tai ainakin helpottaa poltteeseen joka jää oksentelusta. Mut mitään pureskeltavia rennie tai gaviscon närästyslääkkeitä en voi syödä, kun oksennan jo ajatuksestakin.
Ulkoilla pitäis varmaan enemmän eikä jäädä sohvalle, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tänään vein lapsen tarhaan ja kävin pienen lenkin kävelemässä vesisateessa, joka muuten tuntui ihanan piristävälle. Mutta en uskaltanut pitkään kävellä, kun pala alkoi nousta kurkkuun. Hyvä jos kilometri tuli käveltyä...
Kokeilin myös Postafen nimistä pahoinvointilääkettä, josta teratologisessa palvelussa vinkkasivat. Oksensin sen vaikutuksen jälkeen kahta kauheammin. En ole sit enää ottanut.
Olen kokeillu myös närästyslääkettä iltaisin, joka ehkä hieman rauhottaa tai ainakin helpottaa poltteeseen joka jää oksentelusta. Mut mitään pureskeltavia rennie tai gaviscon närästyslääkkeitä en voi syödä, kun oksennan jo ajatuksestakin.
Ulkoilla pitäis varmaan enemmän eikä jäädä sohvalle, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tänään vein lapsen tarhaan ja kävin pienen lenkin kävelemässä vesisateessa, joka muuten tuntui ihanan piristävälle. Mutta en uskaltanut pitkään kävellä, kun pala alkoi nousta kurkkuun. Hyvä jos kilometri tuli käveltyä...
Auttaakohan noi rannekkeet? Mulla on ne myös ranteissa kokoajan paitsi yöllä. Olo pahenee viikko viikolta mutta ehkä rannekkeet vie terävimmän pahoinvoinnin pois... En halua niistä luopuakkaan 
Viikoilla 6-7 auttoi vielä kävelylenkitkin mutta maalla ei nekään. Tosin siellä metsätiellä ei olis haitannut vaikka johonkin kuusenjuureen olisi laatannut kun ei ihmisiä missään.
Viikoilla 6-7 auttoi vielä kävelylenkitkin mutta maalla ei nekään. Tosin siellä metsätiellä ei olis haitannut vaikka johonkin kuusenjuureen olisi laatannut kun ei ihmisiä missään.
Kävin kirjastossa tänään pikaisen reissun autolla ja kun tulin pihaan niin oksennus tuli. Yleensä ehdin kyllä sisälle asti. Ei auttanut kuin pikainen vilkaisu ettei ketään näy ja oksut vesilätäkköön. Päiväkodin tädit kävelee usein tuohon aikaan meidän talon ohi ja tulihan sieltä heti tapahtuman jälkeen yksi täti. Mutta ehdinpäs ennen kuin näki.
Ei ollut kädessä pahoinvointirannekkeet tällä kertaa, joten ehkäpä ne tosiaan auttaa automatkoilla. Taidanpa etsiä ne ja laittaa ne täksi illaksi ja kokeilla vaihteeksi auttaako.
Ei ollut kädessä pahoinvointirannekkeet tällä kertaa, joten ehkäpä ne tosiaan auttaa automatkoilla. Taidanpa etsiä ne ja laittaa ne täksi illaksi ja kokeilla vaihteeksi auttaako.
Kun tilasin niin tuli muistaakseni seuraavana tai sitä seuraavana päivänä omaan postilaatikkoon.
Oi voi, voimia kovasti teille! Siis eihän uuvuttavasta pahoinvoinnista ja jatkuvasta oksentelusta voi mitenkään nauttia vaikka syy olisi kuinka hyvä. Ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää asioita, joita ei ole itse koettu.. Tuo "raskaus ei ole sairaus" on niin ärsyttävä lause, kun se tulee usein niin omahyväisellä ja epäempaattisella äänellä mitään ymmärtämättömän henkilön suusta 
Mutta luin huvikseen sellaista 40-lukuista "Nuoren äidin käsikirja"- opusta niin siinä se oli laitettu kivasti: Raskaus ei ole sairaus, mutta se on kuitenkin suunnaton fyysinen ja henkinen ponnistus.Noin se pitäis aina sanoa.
Mutta luin huvikseen sellaista 40-lukuista "Nuoren äidin käsikirja"- opusta niin siinä se oli laitettu kivasti: Raskaus ei ole sairaus, mutta se on kuitenkin suunnaton fyysinen ja henkinen ponnistus.Noin se pitäis aina sanoa.
pikkukettu88
Jostain jotain jo tietävä
Tänään jouduin ekaa kertaa jäämään pois töistä järkyttävän pahoinvoinnin takia. Samalla paljastin pomolle että mistä johtuu, onnitteli kyllä.
Ähh mä en tajua miks mulle tulee tää pahoinvointi pahempana nyt 9-11 viikoilla. Nyt 10+2menossa . Useimmilla se alkaa täs vaiheessa helpottamaan? Tuntuu että musta on tullu parin viime viikon aikana tän voinnin takia ihan sosiaalisesti kyvytön ja mielikin madaltuu ku ei pääse tekemään normaalijuttuja.
Ihana kuitenkin tää foorumi, saa voimaa muilta saman kokeneilta, kiitos<3 silti kaiken tään kestää oikeasti mielellään kun aattelee mitä varten<3
Ähh mä en tajua miks mulle tulee tää pahoinvointi pahempana nyt 9-11 viikoilla. Nyt 10+2menossa . Useimmilla se alkaa täs vaiheessa helpottamaan? Tuntuu että musta on tullu parin viime viikon aikana tän voinnin takia ihan sosiaalisesti kyvytön ja mielikin madaltuu ku ei pääse tekemään normaalijuttuja.
Ihana kuitenkin tää foorumi, saa voimaa muilta saman kokeneilta, kiitos<3 silti kaiken tään kestää oikeasti mielellään kun aattelee mitä varten<3
Mullakin on vaan pahentunu pahoinvointi viikkojen myötä. Tää aamu on nyt ensimmäinen, kun ei oo huonolta ololta meinannu saada mitään alas. Päärynä-piltti ja muutama viinirypäle menny, vaikka nekin tökki ihan järkyttävästi. Ärsyttää.
Voi toivotaan kaikille helpotusta. Itse tuntuu et jo pahimmasta selvinny ja alkaa virtaakin riittämään, eikä ällötys vaivaa kokoaikaa. IHanaa ku taas jaksanu myös esikon kanssa enemmän. Mut tosiasiassa, jos nälkä ehtii tulla niin pahoinvointikin löytää tien takaisin. Ja kaikkiaan ku ruokahalu on kadonnu jonnekki niin sellasta pakkosyömistä suurimmaksi osin.
