Pakkohan sen on joskus helepottaa. Ees hetkeksi. Tuuleta ihmeessä Paratiisitar heti ku vähänki helepottaa, jääpähän erävoitto mieleen.
Jotku sissit käy kuulemma välillä vaan osastolla tipassa ja synnytykseen asti oksentelevat. Hatun noston arvoinen suoritus, jos vielä jaksaa hymyilyttää. :) Mie varmaan rikon astioita tms siinä vaiheessa, kun se maaginen 12 vk on täys, eikä kuvotus (mun tuurilla) katoakaan sormia napsauttamalla.
Mulla tippu hemoglobiini jo tässä muutamassa viikossa 105:n, ja tuntui kuin olis lähteny ilmat renkaista. Sutki veto kropalta, ku pani lisäksi pöntöllä päivystämään. Niin että kidutukseltahan se ajatus tuntuu, että loppuun asti mennään näin.
Olen yrittäny alistua ajatukseen että tää nyt kuuluu asiaan. Ja että hyvin siellä kohdussa kasvetaan, kun kroppa näin oireilee. Kun vaan keksis keinot joilla jotenki lieventää oireita, niin tuntuis että vähän ees on hallintaa jäljellä.
En tiiä mitä sitä pitäs yötä vasten syyä että menis mahakin unille. Oottelen tässä tyhjentävää oksennusrefleksiä taikka luovutusvoittoa suolistolta että pääsis nukkumaan.
Ohhoi. Niin että pahoinvoijat, millasta iltapalaa syötte, ja kauanko ennen nukkumaanmenoa?
Aamuja varten olen jo keksinyt hapankorppu vaaka-asennossa - strategian. Vaikutukset on viel epäselvät, mutta onpahan joku sotasuunnitelma.
Ärsyttää että lääkäri pesi kätensä pahoinvoinnin hoidon suhteen heti kun kuuli että olen raskaana. Sille vois varmaan mennä pää kainalossa valittamaan, ja joka tapauksessa kuulla että "kyllä se siitä sitten yheksän kuukauden jäläkeen helepottaa, pannaanpa saikkua".
Ei sillä, ei hoitohenkilökunta varmaan mitään poppaskonsteja sais ehottaakkaan. Mut mie oon valmis kokeileen mitä hyvänsä. Ideoita tänne vain, vanhan kansan uskomukset ja omat kokeilut yhtälailla. Ei oo kauheesti hävittävääkään.
Heh. Kuulin joskus että wanahan kansan mukkaan raskauspahoinvointi johtuu siitä, että sieltä on tulossa tyttölapsi, jonka pitkä tukka kutittelee äidin nielua. ^^
