Päiväkodin aloitus

[Pingviiniemo]

Hei! Vähän hakisin vertaistukea, kun olen tosi ahdistunut kun meidän 2.v8kk pikkumies aloitti hoidon pari päivää sitten.

Päivät on nyt aluksi vaan kolmen tunnin mittaisia ja kuulemma hoitopäivä menee pääsääntöisesti hyvin, mutta kun vanhempi tulee hakemaan, niin itkusta ei tuu loppua. Ehkä vähän semmosta hysteeristä, mutta rauhoittuu kotona. Hoitopäivät pitenee pikkuhiljaa maksimiin, kun mies menee töihin ja opiskelemaan ja mä jään pienemmän kanssa kotiin.

Tää on ollut henkisesti tosi rankkaa mulle ja kyselisin lähinnä koska helpottaa tää pojan olotila hoitoon menosta ja sieltä lähdöstä. Oliko muilla äideillä/vanhemmilla ahdistusta hoitoon liittyen. Välillä ihan vaan tärisenkin ahdistuksesta kotona.

 

[Bella Swan]

Uusi iso asia on koko perheelle, halaus

Meillä kun esikoinen meni päiväkotiin ollessaan n.2v3kk, olin aivan hajalla. Meillä oli itkua, kun vietiin päikkyyn, hakiessa ei olisi sitten taas suostunut kotiin lähtemäänkään. Mutta siis, oma ahdistus oli suuri. Huono omatunto, huoli miten pärjää, miten viihtyy, saako tarpeeksi syliä, miten menee unet kun ollut niin tissiriippuvainen, kiusataanko... sitten alkoi uusi raskaus juuri kun olin ehtinyt tottua ja hormonihuuruiset itkut tuli tilalle aina kun vein lapsen päiväkotiin

Nyt huolettaa miten kuopus tulee pärjäämään, hän ei puhu ja muutenkin on nyt tullut epäilystä onko jotain nepsy-juttuja. Esikoinen taas on niin innokas ja reipas, ettei tarvitsisi enää edes tutustumista päiväkotiin xD

Uskon että teillä tasaantuu kun paikka tulee tutuksi Kiva kun teillä on mahdollista tuo pehmeä aloitus, ettei heti täysiä päiviä, saa tottua pikkuhiljaa.

 

[Hille]

Musta tuntuu, että tossa 3 vuoden kynnyksellä monilla on haasteita tässä asiassa. Meidän esikoinen aloitti päivähoidon vuoden iässä (joo, nykyään mietin että miten ihmeessä oon niin pienen uskaltanut laittaa hoitoon :D) se meni aika kivuttomasti. Viime syksynä vaihtoi päiväkotia (ikää oli 2v) ja sekin meni aika hyvin muistaakseni.

Mutta nyt.... heinäkuussa joutui olemaan viikon eri päiväkodissa, koska meidän oma päiväkoti oli sen kuukauden kiinni. Voi tsiisus kun se oli vaikeeta, joka aamu jouduin jättämään hänet sinne huutamaan. Itkin myös itse sitten, tuli niin kamala olo. Ja nyt viime viikolla palattiin omaan päiväkotiin, MUTTA hän siirtyikin vähän isompien ryhmään ja se on nyt sitten liian uutta ja outoa ja aamut ovat olleet vaikeita. Eilen ja tänään ei sentään tarvinnut jättää häntä sinne itkemään, mutta kotona vähän itki eikä olisi halunnut lähteä.

Eli uskon, että teilläkin helpottaa piakkoin Jos päivähoidon aloituksesta on vasta pari päivää, on ihan normaalia että tunteet vielä kuohuu. Kamalaa se kyllä on, tiedän.

 

[MinnaM]

Mulla on yli 10vuoden kokemus työskentelystä päiväkodissa ja täytyy sanoa, että lapset on niin erilaisia aloitustilanteessa. Jotkut jäävät jo alusta alkaen reippain mielin eikä aloitus tunnu missään. Toiset aloittaa reippain mielin, mutta takapakkia tulee muutamien viikkojen kuluessa, kun lapsi huomaa, että tännehän tullaan joka päivä. Toisilla kestää sitten tottuminen hieman pidempään muutamista päivistä useampiin viikkoihin ja jopa kuukausiin. Ja kaikenlainen reagointi on ihan normaalia.

Monet lapset jaksavat tsempata hyvinkin sen päiväkotipäivän ja vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten kanssa ei yleensä alussa uskalleta vielä näyttää tunteita yms. ja sitten se purkautuu itkuna vanhemman näkiessä. Se on ihan normaalia. Mutta kaikki lapset sopeutuu, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Jos oma lapsi on hitaasti lämpenevä ja aloitus tuntuu vaikealta niin suosittelen mahdollisimman pitkään lyhyitä päiviä pikkuhiljaa pidentäen, jos se vaan on mahdollista (ja teillä ilmeisesti on, jos olet toisen kanssa kotona). Näin ollen lapsen kuormitus lisääntyy pikkuhiljaa. Mutta toki pitkittää ei kannata loputtomiin, etenkin jos tarkoitus on, että lapsi jossain vaiheessa viettää aikaa päiväkodissa enemmänkin.

Tsempiä hoidon aloitukseen (niin äidille kuin lapsellekin)!

 

[Evergreen]

@Pingviiniemo miten teillä menee tällä hetkellä, onko tilanne vielä samanlainen?

Lapset ovat kovin erilaisia sopeutumisen suhteen. Toiset jäävät päiväkotiin mielellään eivätkä pahemmin reagoi muutokseen. Toisilla reaktio tulee viivästyneenä siinä parin kolmen kuukauden kohdalla ja kiukkuilee kovasti, yleensä huoltajille, koska päiväkoti ei vielä välttämättä ole riittävän tuttu paikka näyttää tunteitaan. Sitten on niitä jotka ovat herkempiä ja reagoivat muutokseen voimakkaasti, ja tarvitsevat yksinkertaisesti enemmän aikaa sopeutumiseen. Kaikki lapset sopeutuvat kuitenkin aikanaan Henkilökunnan kanssa kannattaa myös vaihtaa ajatuksia, jos esimerkiksi viestinnällä päiväkodista kotiin (tai mitä haluat kuulla iltapäivällä, kun haette lapsen kotiin) voisi helpottaa sitä omaa oloa, ettei tarvitse ahdistua kotona tämän asian takia loputtomiin. Joo, henkilökunnalla on paljon tekemistä ja lapsia usein monta, mutta jokainen ammattilainen yrittää varmasti parhaansa mukaan nähdä perheiden yksilölliset tarpeet.

Tsemppiä teidän arkeen!

 

[Pingviiniemo]

Kiitos tsemppiviesteistä kaikille! Meillä menee jo oikein mallikkaasti. Aamut ja pukemiset on vähän haastavia, mutta on sit päikyssä tosi iloinen ja nukkuu ja syö kuulemma hyvin. (paremmin kuin kotona kuulemani mukaan)

Lähtö on enää hankalaa, sillä päikyssä tullessa on vastassa iloinen poika joka puhua pulputtaa päivän tapahtumista.

Eli kyllä tää paremmaksi muuttui. Kiitos vielä kaikille.