Opiskelevat/pätkätöitä tekevät odottajat

Keskikesäinen

Keskikesäinen

Jostain jotain jo tietävä
Moikka! Löytyisikö täältä vertaistukea muista kesäkuun 2017 odottajista, joille ei ole sitä ihanteellisinta tilannetta eli vakituista työpaikkaa? Muita opettajia, hoitoalan ihmisiä tai opiskelijoita vaikkapa?

Itse olen siis valmistunut aiemmin aineenopettajaksi ja päässyt niitä töitä tekemäänkin muutaman vuoden ajan, mutta nyt opettajien työtilanne on mennyt sen verran karmeaksi, että en saanut uutta sijaisuutta, mutta sain aloitettua täydennysopinnot. Opiskelen siis ansiosidonnaisella. Olimme jo aiemmin päättäneet, että vauvaa yritämme joka tapauksessa ennen kuin täytän 30, koska olisi liian iso uhraus jättää vanhemmuus kokematta minun työtilanteeni takia :/ Miehellä on vakituinen työ.

Olen vielä luonteeltani sellainen, että haluan suunnitella kaiken tosi hyvin etukäteen, joten tuleva taloudellinen tilanne ja omat työkuviot huolettavat tosi paljon. Olisi mahtavaa, jos täällä olisi joku, jonka kanssa jakaa ajatuksia!
 
Mulla on määräaikainen työsopimus päivähoitoalalla. Ollut ihan mun oma päätös olla ilman vakipaikkaa. Miehellä vakkarityö ja hyvä palkka. Mä aion jäädä muutamaksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja sit ehkä miettii alan vaihtoa. En oo huolissani vielä koska meidän taloudellinen tilanne on nyt hyvä. Mies jossittelee joskus, mutta mun mielestä katsotaan tilanteen mukaan. Jos tilanne vaatii meen töihin aiemmin ja tulevaa nyt ei auta vaan niin paljon murehtia. Voi olla että tää optimismi iskee viel päin kasvoja mut se on sen ajan murhe. Pääasia et pystyy asumiskulut maksaa, ruoka- ja muista kuluista helppo tinkiä. Pienellä oppinu tulemaan toimeen niin ehkä helpompi olla vähän vähemmän huolissaan. Mulle osuu tosi hyvää saumaan tämä breikki työelämästä kun oon aika väsynyt tähän pyörityksen niin hengähdystauko tulee tarpeen. Niin kauan kuin mies pystyy tekemään nykytöitään niin mun suunnittelema kotiäitiys onnistuu. Mulla on tällä hetkellä jo tosi pieni palkka.
 
Mimmiii sanoi:
Mulla on määräaikainen työsopimus päivähoitoalalla. Ollut ihan mun oma päätös olla ilman vakipaikkaa. Miehellä vakkarityö ja hyvä palkka. Mä aion jäädä muutamaksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja sit ehkä miettii alan vaihtoa. En oo huolissani vielä koska meidän taloudellinen tilanne on nyt hyvä. Mies jossittelee joskus, mutta mun mielestä katsotaan tilanteen mukaan. Jos tilanne vaatii meen töihin aiemmin ja tulevaa nyt ei auta vaan niin paljon murehtia. Voi olla että tää optimismi iskee viel päin kasvoja mut se on sen ajan murhe. Pääasia et pystyy asumiskulut maksaa, ruoka- ja muista kuluista helppo tinkiä. Pienellä oppinu tulemaan toimeen niin ehkä helpompi olla vähän vähemmän huolissaan. Mulle osuu tosi hyvää saumaan tämä breikki työelämästä kun oon aika väsynyt tähän pyörityksen niin hengähdystauko tulee tarpeen. Niin kauan kuin mies pystyy tekemään nykytöitään niin mun suunnittelema kotiäitiys onnistuu. Mulla on tällä hetkellä jo tosi pieni palkka.
Click to expand...
 
Minä opiskelija, tosin nyt saikulla ja miehellä määräaikainen työsopimus päivähoitoalalla.

Ei nyt siis mikään maailman ihanteellisin tilanne mutta millon muka olis? Tähänkin asti pärjätty nii miks ei tästä eteenpäinkin. Välillä raha-asiat stressaa mutta stressaa ne selkeästi parempi tuloisiakin.

Lapsilla on rakastavat vanhemmat, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
Mun mielestä onnellinen perhe on tärkeämpää kuin raha vaikka en mä lottovoitosta kieltäytyis :D
 
CamCam sanoi:
Tähänkin asti pärjätty nii miks ei tästä eteenpäinkin. Välillä raha-asiat stressaa mutta stressaa ne selkeästi parempi tuloisiakin.

Lapsilla on rakastavat vanhemmat, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
Mun mielestä onnellinen perhe on tärkeämpää kuin raha vaikka en mä lottovoitosta kieltäytyis :D
Click to expand...

Tällä asenteella mennään meilläkin, sama juttu oli meillä kotona mun lapsuudessa. Onnellinen ja turvallinen lapsuus ei vaadi paljon rahaa, eikä isot tulot ja vakipaikka oo edellytys hyvälle elämälle ja sille että lapsi saa sen mitä tarvitsee.
 
Kiva (tai no "kiva"), että on muitakin, joilla ei sitä vakityötä ole. Eipä tuo vakipaikka tietysti olekaan kaikille päämäärä elämässä. Meillä on kyllä siten vähän huonompi tilanne, ettei voi vedota pieniin elinkustannuksiin, kun on vanha remontoitava talo maalla, ja rakentaminen vie tosi paljon rahaa. Talo on ollut miehen suvussa vuosikymmeniä, joten mies ei tahdo tilasta luopua jos ei ole aivan pakko. Minulle vakityö tai se, että saisin sijaisuuden joka lukuvuodelle, toisi paljon varmuutta. Rikkauksia en kaipaa vaan ihan normaalia oman alan keskipalkkaa.

Mimmii, ymmärrän hyvin hengästystauon tarpeen. Jos olisin nyt töissä, ajattelin varmasti ihan samaa! Kouluarki on kunnon pyöritystä ja hommaa riittää omassa oppiaineessa melkein enemmän kuin mihin yksi ihminen kykenee. Varmaan samat tunnelmat monella kasvatusalan työntekijällä.

Sitä paitsi onhan sitä ennenkin saatu lapsia niin, että äiti on ollut kotiäitinä koko elämänsä. Nykyään tosi moni (varsinkin akateeminen) nainen aina korostaa sitä, ettei missään nimessä lapsia ennen vakituista työpaikkaa. Olen varmaan itsekin joutunut aivopestyksi tuohon "ei lapsia ennen vakityötä" -mantraan, kun ympärillä on ihmisiä, jotka sitä toistavat. Olen jopa kuullut muiden tuomitsevan, jos joku päättää yrittää raskautta työttömänä ollessaan :/ Tuomitsijoita tähän maahan mahtuu aina!

Kerroin neuvolassa näistä ajatuksista ja terveydenhoitaja totesi, että jos kaikki odottaisivat vakityötä, niin Suomessa ei enää lapsia paljoa syntyisi. Nykyään ei voi kyllä olla varma vakipaikastakaan, kun väkeä vähennetään joka alalta. Välillä olen miettinyt asioita niinkin kauas kuin sinne, mitähän omat lapset tulevat työkseen tekemään. Kuulemma sellaisia ammatteja ei ole edes keksitty vielä :D

Ja hei, hyvä me, meidän ansiosta Suomen syntyvyys ei ehkä ole niin pohjalukemissa 2017 kuin tänä vuonna oli ;D
 
Näitä asioita on toki kyllä järkevän vanhemman ihan hyvä pohtia. Että on turvattu sen verran elämä et lapsi saa sen katon pään päälle ja ruuan pöytään, ettei ihan sokeasti luota siihen että homma vaan kantaa. Mut ei se vakipaikka tosiaan onnea tee tai takaa. Meilläkin on omakotitalo ja laina ja toinen auto pitäis hankkia kun ei kans kaupunkialueella asuta. Näillä rahoilla tässä nyt pärjätään ja pohtii asioita sitten jos tilanteet muuttuu. Etukäteen turha ja vaikea ajatella. Jos meillä sattuis romahtamaan talous radikaalisti niin olisin itse valmis väliaikaisesti kyllä tekemään sitä työtä kun saan. Mulle on jotenkin aina ollu muut asiat elämässä tärkeempää kuin se vakipaikka kun hyvin on pärjänny elämässä ja asiat tosi hyvin. Kyllähän sitä monet kyselee ja ihmettelee kun sitä ei oo, joskus tuntuu et sitä pitäis hävetä vaan eihän se häpeän asia ole jos muuten on asiat hyvin.
 
Meillä on sellainen tilanne, että mä oon kesällä valmistunut sairaanhoitajaksi ja tehny sitten keikkatöitä syksyn siihen asti ku sain tietää olevani raskaana. Kesällä olin 3kk sairaanhoitajan hommissa, mutta se ei jatkunut. Mun oli pakko siis itelle löytää vähä pidempi määräaikainen sopimus, jotta saan sen äitiysrahan viimesen 6kk perusteella. Mun tulot vuonna 2015 oli opiskelijantulot eli tosi pienet. Pieni pelko on siis persiissä että laskeeko kela nyt sen 6kk mukaan, kun se ei kaikki oo samasta työpaikasta ja loppuu vielä 1kk ennen ku äitiyslomalle jäisin. Siinä kohtaa jaan työttömäks sitte jos oon työkykyinen, kun ei mun kannata keikkaa enää tehä ku tiiä sitten miten pystyykää. Ja kaikenlisäks mun mies jäi yllärinä työttömäks nyt loppuvuodesta, mutta onneksi saa töitä taas vuodenalusta.

Kovasti mietitään tulevaa ja säästetään rahaa sitä varten ja onneks on jo ihan hyvä määrä säästössä. Autokin pitäis vaihtaa isompaan.
 
Meillä minä työttömänä, mies opiskelee. Mies tosin ehtii valmistua ennen vauvan syntymää ja on lähestulkoon satavarmasti töitä tiedossa heti valmistumisen jälkeen. Olen kohta vuoden ollut työttömänä ja hakenut kaikkea mahdollista(pääasiassa ei oman alan) duunia ilman tulosta. Aikalailla luopunut toivosta työn löytymisen suhteen. Varmaan sittenkun vauva alkaa olla vuoden ikäinen ja työnhaku tulee ajankohtaiseksi,vaihdetaan paikkakuntaa. Tästä kaupungista sitä työtä tuskin tulee löytymään. Raha-asiat toki stressaa ja senttejä saa laskea,mutta varmasti pärjätään. Vuokralla asutaan ja keskustassa,ei tarvi autoa onneksi kun kaikki lähellä.
 
Pienityyppi sanoi:
Meillä on sellainen tilanne, että mä oon kesällä valmistunut sairaanhoitajaksi ja tehny sitten keikkatöitä syksyn siihen asti ku sain tietää olevani raskaana. Kesällä olin 3kk sairaanhoitajan hommissa, mutta se ei jatkunut. Mun oli pakko siis itelle löytää vähä pidempi määräaikainen sopimus, jotta saan sen äitiysrahan viimesen 6kk perusteella. Mun tulot vuonna 2015 oli opiskelijantulot eli tosi pienet. Pieni pelko on siis persiissä että laskeeko kela nyt sen 6kk mukaan, kun se ei kaikki oo samasta työpaikasta ja loppuu vielä 1kk ennen ku äitiyslomalle jäisin. Siinä kohtaa jaan työttömäks sitte jos oon työkykyinen, kun ei mun kannata keikkaa enää tehä ku tiiä sitten miten pystyykää. Ja kaikenlisäks mun mies jäi yllärinä työttömäks nyt loppuvuodesta, mutta onneksi saa töitä taas vuodenalusta.

Kovasti mietitään tulevaa ja säästetään rahaa sitä varten ja onneks on jo ihan hyvä määrä säästössä. Autokin pitäis vaihtaa isompaan.
Click to expand...
Kyllä kela laskee puolen vuoden mukaan, jos on sen riittävän prosenttiosuuden korkeampi kuin ne edellisvuoden tulot. Ja kaikki tulot puolelta vuodelta lasketaan, vaikka olisi kuinka monesta eri työpaikasta. :)
 
Mappe sanoi:
Kyllä kela laskee puolen vuoden mukaan, jos on sen riittävän prosenttiosuuden korkeampi kuin ne edellisvuoden tulot. Ja kaikki tulot puolelta vuodelta lasketaan, vaikka olisi kuinka monesta eri työpaikasta. :)
Click to expand...

No hyvä sitten, mulla kasvaa tulot nyt reilusti yli 50% :)
 
Kyllähän se vakipaikka tietyllä tavalla tois taloudellisen turvan (ja lomat) miehellä on kuitenkin niin hyvätyöllistymistilanne että ei oo kauheesti ehtinyt olla työttömänä (maks viikon) kun taas on saanu uuden määräaikaisenpaikan. Se tänä kesänä kyllä harmitti ku toisella ei sit ollu yhtään lomaa pätkätöistä johtuen..

Hmm, pitäisköhän mennä puoleksi vuodeksi töihin tai mistä sais puoleksi vuodeksi super hyväpaikkaisen työn..
Mun tulot vuonna 2015 on ollu eka kotihoidontuki ja sit opintotuki... oih voih.
 
CamCam sanoi:
Kyllähän se vakipaikka tietyllä tavalla tois taloudellisen turvan (ja lomat) miehellä on kuitenkin niin hyvätyöllistymistilanne että ei oo kauheesti ehtinyt olla työttömänä (maks viikon) kun taas on saanu uuden määräaikaisenpaikan. Se tänä kesänä kyllä harmitti ku toisella ei sit ollu yhtään lomaa pätkätöistä johtuen..

Hmm, pitäisköhän mennä puoleksi vuodeksi töihin tai mistä sais puoleksi vuodeksi super hyväpaikkaisen työn..
Mun tulot vuonna 2015 on ollu eka kotihoidontuki ja sit opintotuki... oih voih.
Click to expand...
Jos sulla on esikoisen ja tämän tulokkaan välillä alle kolme vuotta, niin saat samat äitiyspäivärahat kuin esikoisestakin.
 
Minä olin niin tietämätön, että luulin ennen, että kaikki äitiysvapaalla olevat äidit saavat saman rahasumman Kelalta :D Olikin kiva yllätys kuulla, että äitiyspäiväraha on ansiosidonnainen, haha.

Mangomansikka, minäkin olen ollut vuoden työttömänä. Työttömyys ja yksin kotona nyhvääminen ei sovi minulle ollenkaan. Tykkään työstäni ja sielu kuolee, kun en pääse opettamaan. Pätkätyöt ja työttömyysjaksot eivät kolauta siis vain rahallisesti vaan tosi paljon myös henkisesti. Mitäs teet kun kouluja vaan lakkautetaan ja ryhmäkokoja suurennetaan. Olen harkinnut uutta ammattia, joskin sitten vasta rahallisesti olisikin tiukkaa, jos opiskelisin. En saisi yhtään mitään tuloja, koska opintotuet on käytetty ekaan tutkintoon (jolla ei pitänyt työttömyyspäiviä kohdata). Sitten pitäisi elää kokonaan miehen palkalla.

Onneksi nyt toistaiseksi on säästöjä. Meilläkin pitäisi ehdottomasti olla isompi auto. Täällä taajaman ulkopuolella auto on ihan välttämätön. Kaiken tämän keskellä tuntuu kuitenkin, että vauva on tulossa ihan oikeaan väliin. Olen vähän itsekäs ja saan hengähdystaukoa ja miettimisaikaa sen suhteen, mitä tulevaisuudelta toivoo uran kannalta. Kotona en usko vuosikausia viihtyväni edes lasten kanssa.
 
Keskikesäinen sanoi:
Minä olin niin tietämätön, että luulin ennen, että kaikki äitiysvapaalla olevat äidit saavat saman rahasumman Kelalta :D Olikin kiva yllätys kuulla, että äitiyspäiväraha on ansiosidonnainen, haha.

Mangomansikka, minäkin olen ollut vuoden työttömänä. Työttömyys ja yksin kotona nyhvääminen ei sovi minulle ollenkaan. Tykkään työstäni ja sielu kuolee, kun en pääse opettamaan. Pätkätyöt ja työttömyysjaksot eivät kolauta siis vain rahallisesti vaan tosi paljon myös henkisesti. Mitäs teet kun kouluja vaan lakkautetaan ja ryhmäkokoja suurennetaan. Olen harkinnut uutta ammattia, joskin sitten vasta rahallisesti olisikin tiukkaa, jos opiskelisin. En saisi yhtään mitään tuloja, koska opintotuet on käytetty ekaan tutkintoon (jolla ei pitänyt työttömyyspäiviä kohdata). Sitten pitäisi elää kokonaan miehen palkalla.

Onneksi nyt toistaiseksi on säästöjä. Meilläkin pitäisi ehdottomasti olla isompi auto. Täällä taajaman ulkopuolella auto on ihan välttämätön. Kaiken tämän keskellä tuntuu kuitenkin, että vauva on tulossa ihan oikeaan väliin. Olen vähän itsekäs ja saan hengähdystaukoa ja miettimisaikaa sen suhteen, mitä tulevaisuudelta toivoo uran kannalta. Kotona en usko vuosikausia viihtyväni edes lasten kanssa.
Click to expand...


Pakko kompata tuota, että vauva tulee hyvään väliin oman miettimisen kannalta. Itse olin jo ennen plussausta totaalisen lähellä burnouttia eikä ala jolla olen kiinnosta pätkän vertaa. Eipähän tartte hetkeen töitä tehdä vaikka rahaa ei osa-aikaisella työsopparilla tehdä niin paljon että voisi yhtään pidempään kuin sen 9kk olla pois.
 
Minä ja myös mieheni opiskellaan! Meillä myös esikoinen kaks vee. Ollaan huomattu että mitään ongelmaa rahan kanssa ei ole päin vastoin ollaan saatu jopa säästettyä :) sit just puhuttiin miehen kanssa että jos asuu vuokralla opiskelujen ajan nii lasten teko tässä välissä on kaikkein taloudellisinta! Me tulevaisuudessa ollaan molemmat hyvä palkkaisessa työssä joten hoitomaksut tulee olemaan maksimi eli yli 500 yhteensä kuussa!! Nyt kun opiskellaan hoito maksut on ilmaisia ;) ja me valmistutaan vasta kun esikoinen on jo eskassa ja uudellakaan ei ole paljoa päiväkotia jälellä :D ihan järkyttävä säästö jo pelkästään siksi! Ja koska olin ennen esikoisen äippälomaa töissö saan myös nyt ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa koska esikko alle 3v. Eli raha tilanne jopa paranee koska tulot nousee äippäloman ajaksi :D ja opintotuki, asumis tuki, opintolaina ja lapsilisät elättää meidät helposti koska ei ole velkaa vielä :)
 
Ja niille jotka ajattelee meidän käyttävän surutta hyväksi yhteiskunnan rahoja saamme maksaa tulevaisuudessa veroja ihan siksi että nyt voimme ottaa rennosti :D
 
esikko1 sanoi:
Ja niille jotka ajattelee meidän käyttävän surutta hyväksi yhteiskunnan rahoja saamme maksaa tulevaisuudessa veroja ihan siksi että nyt voimme ottaa rennosti :D
Click to expand...

No mutta just noin sen pitääkin mennä! Järjestelmää saa ja pitääkin käyttää kun siitä niin hulluna veroja maksetaan. Ja tulin tosi iloiseksi kun luin, että pärjäätte loistavasti vaikka opiskelette molemmat! Ihana kuulla koska itsellä olisi tavoitteena jatkaa opiskeluja ja miehellä sama.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top