Onnellinen odottaja

[viimeinen]

Tuntuu että tää on jotenkin epänormaalia, kun enempi löytyy näitä jotka ei riemuitse...

Eli olenko mukamas ainoa joka on innoissaan tulevasta vauvasta, jaksaa puhua raskaudestaan ja hössöttää ihan antaumuksella (välillä ei jaksa mutta useimmiten), ei kauheasti ärsyynny vatsan taputtelusta (okei multa on aina kysytty lupaa...)?

Tää raskaus ei ole mitenkään "pitkien toiveiden täyttymys", mullahan on jo neljä lasta. Lähinnä tämä oli sellainen "katsotaan saadaanko yhteinen" ja epäilys onnistumisesta oli melkoinen... Mä kun olen jo näin vanha (37) ja miehellä edellisessä suhteessa vuoden yritys ei tuottanut tulosta.

En tikuttanut oviksia enkä testaillut yhtään aiemmin, itseasiassa tein testin pari päivää sen jälkeen kun menkkojen olis jo pitänyt alkaa. Kuitenkin olin suunnattoman riemuissani [:)]. Ja olen edelleen vaikka olo on kaikkea muuta kuin ruusuinen...

Mua ei ärsytä kenenkään vauvalässytykset tai puheet kakoista edes, tosin tykkään että paikkansa ja aikansa on eri puheenaiheille. Enemmän mua ärsyttää kun mun pitäis kovastikin olla kiinnostunut jonkun baariseikkailuista mutta kun puhe kääntyy mun raskauteen, ei siitä jakset kiinnostua. Onneksi näitäkin on aika vähän...

Kuulunpa vielä siihen omituiseen joukkoon jonka mielestä pienet vauvat on aika ihania yleensä ottaen, 1-3-vuotiaat ei oo ihan suosikki-iässä mutta muuten tykkään muittenkin lapsista jos vain osaavat käyttäytyä...

 

[Bumble Bee]

Normaaleja tuntemuksiahan nuo molemmat ovat [:)]

Itse en luokittele itseäni kumpaankaan "kastiin", mutta jos oikein mietitään, niin kai minä enemmän nimenomaan tähän kuuluisin!

Minäkään en tikutellut ovista, tai muuta. Ajatus lähinnä, että tulee jos tulee?! Testin tein, kun aloin huolestumaan kun kuukautiset olivat reilutsi myöhässä! Alkuunhan se oli pieni shokki, mutta luulen, että sekin on ihan normaali tuntemus silti. Iloitsemme molemmat tästä lapsesta mieheni kanssa, ja iloomme on toki liittynyt molempien sukulaiset ja ystävät. On hienoa että on tukiverkosto, joka on myöskin kiinnostunut asiasta! [:)]

*Onnellinen odottaja..*

Ensi kuussa olisi tarkoitus saada pikku nyytti syliin, innolla ja malttamattomina odotellaan... [8D] [;)]

 

[Quara]

ALKUPERÄINEN: viimeinen
Mua ei ärsytä kenenkään vauvalässytykset tai puheet kakoista edes, tosin tykkään että paikkansa ja aikansa on eri puheenaiheille. Enemmän mua ärsyttää kun mun pitäis kovastikin olla kiinnostunut jonkun baariseikkailuista mutta kun puhe kääntyy mun raskauteen, ei siitä jakset kiinnostua. Onneksi näitäkin on aika vähän...

 
Tämä pitää kyllä varmaan paikkansa joka työpaikalla. Sinkkuus on kova paikka sellaisille, jotka kovasti haluaisivat perheen. Meilläkin on täällä työpaikalla neljääkymppiä läheteleviä, lapsettomia naisia. En nyt sitten kovin innoissani viitsi heille mennä raskaudestani puhumaan tai ainakaan siitä sanomaan, että onpa tämä ihanaa. Tai sitten että onpa tämä kamalaa. Se tuntuu siltä, että varsinkin tuolla viimeisellä heittäisin suolaa heidän haavoihinsa. Siksipä pidän pienempää profiilia. Jokaisella tietenkin on oikeus puhua omasta "tärkeimmästään".
 
Minä olen kyllä onnellinen odottaja, mutta vähän enemmän tulee tuumattua, että kell` onni on, se onnen kätkeköön. Minulle raskaus ja siihen liittyvät kehon muutokset ovat aika ristiriitaisia. Varmasti kyse on siitäkin, kun tämä on ensimmäinen; en ole tottunut ylipäänsä puhumaan lapsistani, koska niitä ei ole. [:D]
 
Varmasti tilanne olisi eri, jos odottaisin viidettäni, kuten sinä Viimeinen.

 

[embu83]

Viimeinen: Minäkin olen todella onnellinen odottaja täällä..:) Tuntuu että joka raskautta ja tulevaa vauvaa osaa odottaa aina vain innokkaamin..:) Kaikkia lapsiani olen innolla odottanut mutta tätä kyllä tooosi paljon..:)

Toisaalta tuntui että esikon aikaan aika ei kulunut millään ja odotus kesti hirmu kauan..tämä viimesin on taas mennyt hirveellä vauhdilla niin että ei perässä pysy..hui.

 

[Tirri]

Juu, kyllä minäkin tähän porukkaan enemmän kuulun [:D] meillä on tiivis kaveriporukka jossa on kaikilla 2 lasta (viimeinen syntyy tammikuussa), ja näistä vauva-asioista ollaan puhuttu jo pari-kolme vuotta. Mua ei ole missään vaiheessa ärsyttänyt vaikka ei itsellä vauvakuumetta ole ollutkaan tuolloin ensimmäisten syntyessä!
 
Musta on ihanaa kun mun vointia kysellään ja muistellaan omaa raskausaikaa ja musta on ihanaa käpertyä omaan napaani sohvan nurkkaan kuulostelemaan masusta kantautuvaa rumpusooloa ja musta on ihanaa toivotella tyypille hyvää huomenta kun se tuntuu heräilevän kun ajan töihin ja musta on ihanaa kun voin kertoa miehelle taas tyypin touhuista ja musta on vaan kaikki niin ihanaa [:D] [:D] 
 
En itse ole muille suuna päänä paasaamassa raskaudestani, koska varsinkin lapsettomia kavereitani varmasti kiinnostaa muutkin asiat, ja toki minunkin elämääni muuta mahtuu kuin raskautta ja vauvaa! Mutta mielelläni asiasta juttelen kun kysytään ja kyselen jo vauvautuneilta kavereiltani paljon kaikenlaista [:)] Mutta on tää ihanaa, eikös vaan naiset [:D]

 

[miiuhoo]

Olen itse pääasiassa niitä "väliinputoajia" mutta mielummin tälle puolelle kuitenkin sitten kallistun. Vatsaantaputtelijoita (rajataan nyt sitten tästä oma lähisuku pois, kuten sisarukset ja vanhemmat ja mies tietenkin) tinttaisin varmaan turpiin mutta muuten jaksaisin korostaa raskauttani koko maailmalle [:)] Joissain asioissa olen vähemmän innoissani, mutta kuitenkin.

 

[Mipsu]

Minäkin taidan kuulua tälle puolelle. Tämä on vaan niin ihanaa[:)]. Ei vaan ole hirveästi noita, joille viitsisi asiasta hehkuttaa. Miehelle aina yritän oikein jauhaa vauva-asioita, kun ei oo ketään muutakaan tässä vieressä jolle tästä ihanasta asiasta puhuisi. Parhaalle ystävälle en viitsi juurikaan asiasta puhua, koska hän tuntuu olevan hiukan kateellinen eikä kysele koskaan vointiani tai mitään[:o] eikä pidä nykyään yhteyttä muutenkaan[:(]... En ymmärrä miksi jotkut ei tykkää vatsaan taputtelijoista, minä kaipaisin juuri niitä[;)], kun mieskään ei pahemmin mahaani taputtele. Vaikka muut eivät välittäisi, pidän tämän onneni itselläni ja nautin tästä ajasta täysillä.

 

[AKM74]

Makin kuulun ehdottomasti tahan porukkaan olen innoissani, onnessani ja tohkeissani tasta raskaudesta [:D] 3 lapsi taa meille on ja  jotenkin ihan erinlailla nauttinut tasta. Ehka senkin takia kun nuorimmainen taytti juuri 10v ja esikoinen tayttaa 12 Joten ikaa ja "elamankokemusta" on jo ihan eri lailla ja on oma talo omalla tontilla (tai pankin kanssa yhessa[:D]).
 Ei silla etta kahdesta ekasta en olisi nauttinut , toki niistakin nautti ,mutta ihan erinlailla[;)]

Ensimmaisen kanssa kaikki oli niin uutta ja vierasta ja toisen kanssa oli se esikoinen pieni ja vasymys oli aikamoista[&:] Mutta kaikesta selvittiin heh heh!

Tiedan ja tunnen etta taa tulee olemaan taivaallista ja luulen etta tulen vain tuijottelemaan tata meidan pikku ihmetta paivasta toiseen. Ma kuseskelin kaiken maailman tikkuihin ,eika mikaan tuottanut tulosta ja kahden vuoden yrittamisen jalkeen olin jo luovuttanut[&:] Ja sita siina ehka juuri tarvittiin, lopettaa se jarkyttava yrittamin ja jokakuinen pettyminen. Koska sit yllattaen heinakuussa se plussa tuli, vaikka en ihan heti oireita osannutkaan yhdistaa [;)]

Mutta siis asiaan palatakseni Olen todella ONNELLINEN odottaja[:D]

 

[Jonsuuni]

Oon todella onnellinen kun oon raskaana ja ihan höperönä ollu noitten hankintojen kanssakki. Kaikki on jo hankittu ja laskettuun on viä kolme kuukautta [:D]. Oon ollu aina todella lapsi rakas ihminen. Hoidin teininä paljon tuttavien lapsia aina kun tilaisuus vaan tuli.

Kärsin aika kovasta vauvakuumeesta viime vuonna ja sit keväästä olin vihdoinkin raskaana, mutta muutama päivä eteenpäin sain keskenmenon. Tuntu todella pahalta, olin ehtiny innostua todella paljon siitä että vihdoinkin musta tulee äiti ja sit piti käydä jotain tollasta. 3kk eteenpäin tein testin uudestaan ja taas plussa ja sillä tiellä ollaan. Nyt menossa rv 26+1 ja oon ihan innoissani tosta pikku neidistä [:)]. Soitan sille aika paljon tota mun vanhaa soittorasiaa ja siihen se reagoi ihan hirveesti potkimalla ja aina kun mies tulee lähelle ja alkaa puhua niin sit neiti innostuu ja hyvä ettei puske itteään navasta läpi [:D].

Höpötän tästä lapsukaisesta miehelle aika paljon ja mies tykkää kuunnella, onneks ja tykkää höpöttää itekki siitä miltä tuntuu koskettaa mun mahaa ja tuntea kädellä ton pikkusen liikkeet [:)]. Mies ihan innoissaan ollu alusta asti ja hyvä niin, tuo itelleenki rauhallisen mielen kun on mukana tässä alusta asti. Ei malttais oottaa siihen maaliskuuhun että saa sen oman pienen rusoposken syliin ja saa antaa paljon rakkautta, sitä mussa riittää [:D].