Onko välilihasi leikattu?

Viisi lasta on alakautta syntynyt eikä epparia ole tarvinnut leikata. Kolme nuorinta on pienen nirhauman tehneet välilihaan, kun alle minuutissa heidät olen ponnistanut, mutta siihenkään ei tikkiä tarvinnut laittaa. Esikoisen kohdalla kätilö ehti puuduttaa välilihan ja oli sakset kädessä pohtimassa leikkaako vai ei, mutta ei onneksi tarvinnut.
 
On tehty. Esikoinen synty imukupilla, joten eppari leikattiin. Hyvin parani, ei ollu mitenkään erityisen kipee eikä oo tullu mitään "jälkivaivoja" :)
 
Meidän isopäinen (37cm päänympärys) poika syntyi pihdeillä ja jouduttiin sen takia tekemään välilihan leikkaus. Sen lisäksi oikeanpuoleinen lantiopohjan lihas repesi irti luusta eikä ole sen jälkeen toiminut. Onneksi leikkaushaava (16 tikkiä) parantui suht nopeasti ja 1&1/2 vuotta fysiossa lantiopohjan lihasten vahvistamiseksi ovat parantaneet virtsanpidätystä sen verran hyvin että voin nykyisin ratsastaa, lenkkeillä ja nostaa painoa ilman sen suurempaa karkailua. Nyt toista lasta odotellessa mietin että tuliskohan yhtään helpompi synnytys? Sen näkee sitten. Onneksi oli epiduraali :P
 
Meillä lapsi kääntyi lapsivedenmenon yhteydessä avotarjontaan, eikä suostunut enää oikein päin asettumaan sen jälkeen. Paikat oli liian tiukat, että lapsi juuttui, vaihtoehtoa ei jäänyt. Ponnistin yli tunnin, koska lähdin kovin ylhäältä ponnistamaan. En vain enää pystynyt odottelemaan laskeutumista, kun synnytystä oli kestänyt omasta mielestä 2 vrk, kätilön mielestä 20 h. Emättimeen tuli repeämä silti, ja sitä sitten pitkään parsittiin.
Haava oli kipeä pitkään, mutta nyt on jo melko normaalit paikat vajaa 2 vuotta synnytyksestä.
 
Kolme lasta syntynyt alateitse. Koskaan ei ole tullut mitään ommeltavaa, eikä ole tarvinnut leikellä.
 
Ekassa synnytyksessä joo, mutta hyvästä syystä. Vauvaa alettiin avustaa imukupilla ulos, kun sydänäänet romahti. Ehdin kyllä ponnistaa pään näkyviin ennen kuin kuppi oli kiinni.

Hyvin parani. Nykyään kyllä huomaa, että puoliskot on eri paria, mutta eihän tuo haittaa tai vaivaa mitenkään. :D seuraavat kolme onkin sit tulleet lähes taisteluvammoitta!
 
Muokattu viimeksi:
Esikoinen autettiin imukupilla sydänäänten romahtamisen takia ja epparin "jatkeeksi" tuli pieni lisärepeämä. Kauan oli kyllä kipeä, onneksi mies oli neljä viikkoa meidän kanssa kotona koska mulle oli työn ja tuskan takana esim. päästä sohvalle imetysasentoon. Pojalla oli myös jättimäinen pää (37,2cm) mutta onneksi oli täydellisessä raivotarjonnassa.

Ehkä tuo esikoinen "raivasi tien" ja seuraava tulee helpommin... :p
 
Esikoinen syntyi avotarjonnassa ja sydänäänet romahti, joten imukupilla piti avustaa eli eppari leikattiin. Oli tosi kipeä ja kaikki oli vaikeeta, parin viikon päästä alkoi helpottamaan.
 
Tehtiin leikkaus joo. Poika syntyi perätilassa, jolloin väliliha leikattiin jo valmiiksi, että mahtuu vauva tulemaan paremmin. Mulla ei oo koskaan ennen ollu tikkejä missään (tuolloinkin vain pari), joten aristelin niitä jonkin aikaa. Istua pystyin hyvin jo heti synnytyksen jälkeen ja paraneminenkin oli nopeaa. Ei siis jäänyt traumoja leikkauksesta! :)
 
Esikoisesta joo.. Paranin kyllä nopeasti siitä ja neuvalatäti ihmettelikin kuinka pystyin viikko synnytyksen jälkeen istuu kovalla tuolilla ilman et olis sattunut..
 
Meidänkin esikoinen synty perätilassa ja sillon leikattiin kun aloin ponnistaa... mitään en tuntenut leikkauksesta tai kasaan kursimisesta. Tovihan siinä meni ”haavojaan nuollessa”, muistelisin että muutamassa viikossa pystyi jo istumaan normaalisti :) parempi että leikataan kun että revetään hallitsemattomasti!
Sen koommin ei oo tarvinnut leikellä ja nirhaumiltakin säästytty:wink
 
Esikoinen avustettiin imukupilla sydänäänten takia, joten eppari leikattiin. Oli todella kipeä, pitkä ja kamala kokemus se paranemisaika. 4kk päästä vasta istuin.
 
Esikoisesta leikattiin, ponnistusvaihe kesti pitkään ja lapsivesi oli vihreää imukuppia suunniteltiin mutta tyttö onneksi syntyi ilman sitä.
Ei ollut kipeä lainkaan, jo samana iltana pystyi istumaan normaalisti,parani myös nopeasti.
 
Leikattiin, huonojen happiarvojen takia imukupilla kun avustettiin. Haava tulehtui ja tikit repesi, sain verenmyrkytyksen. Nyt 8viikkoa jälkeen haava ummessa ja kivuton, ei jäänyt pahan näköiseksi vaikka tikit antoi myöten. Meni monta viikkoa että pystyi istumaan tai kävelemään kunnolla, antibioottien jälkeen alkoi vasta kunnolla parantuminen.
 
Leikattiin, synnytyksestä on nyt kuusi päivää. Luotan, että kätilön ratkaisu oli oikea, väliliha ei kuulemma myödännyt juuri lainkaan. Lisäksi vauvalla oli pientä tarjontavirhettä ja siitä johtunut pieni pahka päässä, päänympärys 36 cm ja painoa reilut 3,5 kiloa. Olen itse aika siro kooltani, joten olen tähän ratkaisuun tyytyväinen, voi olla että olisin revennyt melkoisen hallitsemattomasti. Painetta ja turvotusta on luonnollisesti epparihaavan seudulla, mutta kovin kipeä haava ei ole. Istun toisella kankulla jos istun, eiköhän se tästä.
 
Kyllä tehtiin, poika syntyi pylly edellä, sen vuoksi leikattiin. Muutama tikki tuli siihen, ja se taisi vaivata vain pari päivää, ja sen jälkeen ei enää niinkään, eli parani kyllä hyvään tahtiin. Nykyään siitä ei ole juurikaan haittaa, vaikka selkeästi arpikudos on lisääntynyt/kasvanut/levinnyt tässä vajaan kahden vuoden aikana.
 
Tehtiin vihdoin puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen ja sitten vauva syntyikin heti. Jälkikäteen tietysti ihmettelen, miksei siihen nopeammin päädytty, ei vauva ilman lisätilaa olisi syntynyt.

Alkuun ei ollut kivulias, mutta kotiinpäästyä yksi tikki repesi ja sen jälkeen pissaaminen oli kyllä tuskaa jonkin aikaa.
 
Tehtiin kun vauvalla pelättiin happivajetta, missä tilanteessa oli musta ihan perusteltua. Mutta mulla jotenkin kauheen hitaasti se parani
 
Takaisin
Top