Mies pelaa usein samalla kännykällä, kun hän leikkii lapsen kanssa tai vaikka pelaamme yhdessä lautapeliä. Minua tämä ärsyttää ja toivoisin että mies keskittyisi enemmän lapseen tai perheeseen, kuin kännykkään. Miehen mielestä kännykkä ei häiritse pelaamista tai leikkimistä ja suhtaudun asiaan liian vakavasti. Olkaa te raatina, onko miehen käytös teistä ok?
Onko teistä ok...?
- Ketjun aloittaja Dissoäiti
- Aloituspäivämäärä
Ei ole ok mielestäni. Kyllä pitäisi jaksaa keskittyä niin sanotusti täysillä siihen lapsen kanssa läsnäolemiseen silloin kun lapsen kanssa leikkii tai on seurana lattialla, niin kuin minä usein olen, eli poika leikkii omiaan itsekseen selin minuun, mutta olen vaan siinä vieressä lähellä. Monesti kyllä katson telkkaria sivusilmällä siinä samalla :bag: Mutta kyllä varsinkin silloin, jos yhdessä pelataan jotakin lautapeliä, niin ehdottomasti kännykkä pois! Lapsi aistii todella helposti, jos vanhemman mieli ei olekaan läsnä, vaikka fyysisesti olisikin lähellä. Meillä ainakin jo tämä kohta 1v 11kk ikäinen jo hyvinkin varmasti tajuaa, jos vanhempi ei ole täysillä mukana.
Syyllistyn itse joskus siihen, että kun poika leikkii ulkona hiekkalaatikolla ja istun puutarhatuolilla siinä hiekkalaatikon vieressä, niin vilkuilen kännykkää välillä, mutta heti kun poika jotenkin ilmaisee haluavansa minut mukaan leikkiin tai hänellä on jotakin muuta asiaa (vaikkei vielä puhu), niin kyllä laitan heti kännykän pois. Joskus saatan vain istua siinä ja katsella pojan leikkiä, kun on se hetki, että hän leikkii itsekseen siinä ja keksii kaikkea kivaa, mitä hiekalla ja hiekkaleluilla voisi tehdä. Ehdin pelata tai selata facea tai mitä nyt ikinä teenkään kännykällä sitten, kun poika on nukkumassa, tai kun poika on isänsä kanssa syömässä tai leikkimässä. Poika on vielä nyt kasvaessaan tullut sellaiseksi, että heti kun otan kännykän käteen, hän tulee tekemään itseään hyvin ponnekkaasti tykö ja haluaa syliin, tai kiipeää sohvalle viereen ja tuo naamansa minun naamani ja kännykän väliin. Siinä kohtaa varmaan sanoisi, että "heiiii äiti, minä olen tässä kato kato", jos osaisi puhua :D
Syyllistyn itse joskus siihen, että kun poika leikkii ulkona hiekkalaatikolla ja istun puutarhatuolilla siinä hiekkalaatikon vieressä, niin vilkuilen kännykkää välillä, mutta heti kun poika jotenkin ilmaisee haluavansa minut mukaan leikkiin tai hänellä on jotakin muuta asiaa (vaikkei vielä puhu), niin kyllä laitan heti kännykän pois. Joskus saatan vain istua siinä ja katsella pojan leikkiä, kun on se hetki, että hän leikkii itsekseen siinä ja keksii kaikkea kivaa, mitä hiekalla ja hiekkaleluilla voisi tehdä. Ehdin pelata tai selata facea tai mitä nyt ikinä teenkään kännykällä sitten, kun poika on nukkumassa, tai kun poika on isänsä kanssa syömässä tai leikkimässä. Poika on vielä nyt kasvaessaan tullut sellaiseksi, että heti kun otan kännykän käteen, hän tulee tekemään itseään hyvin ponnekkaasti tykö ja haluaa syliin, tai kiipeää sohvalle viereen ja tuo naamansa minun naamani ja kännykän väliin. Siinä kohtaa varmaan sanoisi, että "heiiii äiti, minä olen tässä kato kato", jos osaisi puhua :D
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Ei olisi minulle ok. Kyllä minäkin usein räpellän kännykkää, jos lapset ovat omissa touhuissaan, mutta jos on tarkoitus olla suorassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa esim. leikin tai pelin merkeissä, niin silloin en kyllä halua tuijottaa puhelintani. Pyrin myös siihen, että laitan kännykän pois kun joku lapsista tulee lähietäisyydelle huomiota hakemaan.
Sama pätee toki myös aikuisiin. En halua jutella ihmiselle, joka samalla selaa kännykkää (ellei hän nyt tarkista sieltä jotain olennaista keskusteluumme liittyvää asiaa). Vaikka hän kuinka väittäisi että kuuntelee kyllä, minulle se ei ole riittävää läsnäoloa, että juttukumppani keskittää osan huomiotaan kännykkäänsä.
Sama pätee toki myös aikuisiin. En halua jutella ihmiselle, joka samalla selaa kännykkää (ellei hän nyt tarkista sieltä jotain olennaista keskusteluumme liittyvää asiaa). Vaikka hän kuinka väittäisi että kuuntelee kyllä, minulle se ei ole riittävää läsnäoloa, että juttukumppani keskittää osan huomiotaan kännykkäänsä.
Ei minustakaan ole ok. Itsekin saatan räpeltää kännykkää samalla kun seuraan sivusta lapsen leikkejä. Mutta jos leikitään/pelataan yhdessä niin kyllä silloin luulisi huomion olevan jossain muualla kuin kännykässä ellei siellä nyt ole jotain kovinkin tärkeää. Yksittäisen viestin katsomisen voisin vielä sulattaa, mutta jos se on jatkuvaa niin eihän se ole aikuistenkaan kesken kohteliasta.
Ei ole kyllä ok, sillä jos lapsen kanssa leikitään tai vaikkapa pelataan yhdessä, niin silloin aikuisen pitää olla läsnä. Eri asia, jos lapsi selvästi haluaa leikkiä itsekseen tai jos aikuinen katsoo äkkiä viestin ja vastaa siihen nopeesti, niin silloin on toki ok, mutta ei siis niin että aikuinen koko ajan viestittelee.
Ei ole ok.
Ehkä asia sitten menee jakeluun.
Ei ole ok.
Vanhemmalla usein kädessä oleva kännykkä antaa lapselle mallin, että hän ei ole tärkeä. Varsinkin silloin jos tarkoituksena on tehdä jotain aktiivisesti yhdessä (leikkiä, pelata peliä, jutella tai edes katsella yhdessä elokuvaa). Samalla vanhempi antaa mallin, miten kännykän kanssa toimitaan ja tämä tulee näkymään, kun lapsella itsellä on kännykkä. En tiedä, minkä ikäinen lapsesi on, mutta jo kouluikäinen viettää paljon aikaa kavereiden kanssa, jolloin vanhemman on vähän liian myöhäistä havahtua viettämään aikaa lapsen kanssa. Jos ei siis ole sitä jo aikaisemmin tehnyt. Enkä siis syylistä ketään erityisesti, itsekin känny aina välillä kourassa. Mutta miehellesi vain huomioksi. Voihan sitä itsekin kokeilla keskustella, kun toinen silmäilee ruutua jatkuvasti. Miltä se tuntuu?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/...t-ja-keskity-vuorovaikutukseen-vauvasi-kanssa
Vanhemmalla usein kädessä oleva kännykkä antaa lapselle mallin, että hän ei ole tärkeä. Varsinkin silloin jos tarkoituksena on tehdä jotain aktiivisesti yhdessä (leikkiä, pelata peliä, jutella tai edes katsella yhdessä elokuvaa). Samalla vanhempi antaa mallin, miten kännykän kanssa toimitaan ja tämä tulee näkymään, kun lapsella itsellä on kännykkä. En tiedä, minkä ikäinen lapsesi on, mutta jo kouluikäinen viettää paljon aikaa kavereiden kanssa, jolloin vanhemman on vähän liian myöhäistä havahtua viettämään aikaa lapsen kanssa. Jos ei siis ole sitä jo aikaisemmin tehnyt. Enkä siis syylistä ketään erityisesti, itsekin känny aina välillä kourassa. Mutta miehellesi vain huomioksi. Voihan sitä itsekin kokeilla keskustella, kun toinen silmäilee ruutua jatkuvasti. Miltä se tuntuu?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/...t-ja-keskity-vuorovaikutukseen-vauvasi-kanssa