Onko teillä tietty tapa jolla haluatte synnyttää?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mini80
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mini80

Jostain jotain jo tietävä
Minulla ei ole. Tietysti kyllä haluaisin silti synnyttää normaalisti alateitse mutta en kauhistu keisarileikkaus asiaakaan.
Kummastakin on kokemukset.

Keisarileikkauksessa olin tosin aivan kuutamolla, kun oli saanut vaikka mitä mömmöjä enen sitä, ja kääntyminen sängyssä yksin ei onnistunut 2 vuorokauteen.. haava parani kuitenkin hyvin ja ei tullut mitään tulehduksia.

Normaali synnytyksessä. oli ihnaa kun heti synnytyksen jälkeen pystyi syömään ja liikkumaan melkein noemaalisti
mutta sitten tulehtui väliliha haava, sitten tuli hiiva ja jotta kaverit eivät loppuisi kaiken kruunasi virtsaputken tulehdus joka meinasi mennä munuaisiin...

Mutta tuohon synnytykseen on vielä aikaa sikäli kaikki menee mahassa hyvin niin sitten saas nähdä millä tavalla tuo meidän papu pullahtaa maailaan... eivät ole tupanneet tuonne mahaankaan jäädä :grin
 
Minä toivoisin alatiesynnytystä, koska molemmat aiemmat on menneet normisti ja palautuminen on ollut nopeaa. En pelkää synnytystä, mutta se puudutteen laittaminen oli kyllä aika kamalaa... ekassa raskaudessa siis epiduraali ja toisessa spinaali.

Jos pääsen valitsemaan kipulääkettä (jäi melkein saamatta mitään kipulääkkeitä viimeksi, kun loppuvaiheen avautuminen tapahtuikin niin rivakasti), niin ehdottomasti tuo spinaalipuudutus seuraavaksikin, synnytys sen jälkeen oli melkein kivuton, mutta tosiaan ei sovellu ensisynnyttäjälle.
 
Mä toivon myös alatiesynnytystä. Ja olen ajatellut että en välttämättä ota epiduraalia. Koko ajatus siitä että mua tökitään jollain neulalla selkärankaan saa melkein paniikin aikaan. Selkäranka on mulle aina ollut jotenkin herkkä kohta. Jääkö niitä sitten paljoa muita kivunlievitysvaihtoehtoja kuin ilokaasu? En haluaisi olla synnytyksen aikana ihan "tunnoton" ja lääketokkurassa. Näin ensisynnyttäjänä kun ei vielä tiedä mitä on luvassa niin on helppo puhua luomusynnytyksestä. :grin
 
Kaksi edellistä synnytystä on olleet alatiesynnytyksiä ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Esikoiselta sain kohdunkaulanpuudutuksen, mikä oli hyvä ja auttoi ainakin minulle. Toisessa ei mitään ehditty antaa ja hengissä siitäkin selvisi vaikka en välttämättä kokemusta haluaisi elää uudelleen :confused:.

Tästä kolmosesta olen neuvolassa heittänyt ilmaan ajatuksen, että tehtäisiin suunniteltu sektio ja samalla sterilisaatio ettei näitä iltatähtiä siunaantuisi yhtään enempää. Yllätyksekseni tämä ajatus on otettu tosissaan ja ehdotettu puhumaan lääkärin kanssa. Toisaalta en tiedä haluanko oikeasti sektion, kun alatiesynnytyksestä toipuminen on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa. Esikosta tuli muutama tikki, kun eppari leikattiin, junnusta ei tullut yhtään repeämää joten ei myöskään tikkejä. Miettimistä siis riittää itselle tästä asiasta.
 
Kaksi alatiesynnytystä kokeneena mielelläni jatkaisin samaa linjaa. Mutta tilanteen mukaan tietenkin mennään.

Mulla myös tuli esikoisen synnytyksestä muutama tikki kun eppari leikattiin. Tämä siitä syystä, että tyttö oli päättänyt tunkea itsensä ulos ei ainoastaan pää edellä, vaan pää ja kyynärpää edellä (käsi oli kaksin kerroin korvan vieressä ja kyynärpää jumissa häpyluun alla). Muuten synnytys meni luomusti, paitsi epparin leikausta varten puudutettiin paikallisesti tietty. Ponnistusvaihe tuntui silloin kivuttomammalta kuin nopea avautumisvaihe (4cm-->10 cm n. 45min), ja tyttö saatiin hyvin ulos epparin leikkauksen ja kätilön avustuksella kyynärpään häpyluun alta vapauttamisen jälkeen.

Toinenkin synnytys meni kivunlievityksen osalta luomusti, tosin oksitosiinia pantiin suoneen, jotta saatiin vähän supistuksiin lisää voimaa loppuvaiheessa. Kivunlievityksen osalta pärjäsin veden, joogan ja synnytyslaulun avulla. Toisessa synnytyksessä kuitenkin jostain syystä ponnistusvaihe tuntui kivuliaammalta kuin ensimmäisessä.

Kivunlievitystä voi kyllä hoitaa luomustikin, mutta minusta se pätee lähinnä avautumisvaiheeseen. Esikoisen synnytyksessä pääsin ammeeseen. Joogaharjoituksista oli myös apua: tietyt asennot, liikkuminen ja lantionpohjan lihasten tietoinen rentouttaminen supistuksen aikana oli tosi hyödyllistä. Toisen kohdalla olin opetellut myös Kätilöopiston Haikaranpesän järjestämän kurssin opastuksella synnytyslaulua (se ei siis ole varsinaista laulua, vaan muistuttaa enemmänkin mölinää - tarkoituksena löytää omasta äänestä sopiva (matala) resonanssitaajuus, jonka avulla saa kroppaa ja lantionpohjaa rentoutettua). Synnytyslaulu ja lantion keinuttelu yhdistettynä kuumaan suihkuun alaselkään oli minusta todella hyvä yhdistelmä kivunlievitysmielessä. Kannattaa Autumn ottaa selvää eri vaihtoehdoista, mutta suosittelen pitämään mielen avoinna, koska synnytys harvoin menee kuten on "suunnitellut". Itse olen ollut aina valmis ottamaan myös lääkkeellisen kivunlievityksen vastaan, mutta tähän mennessä ole pärjännyt ilmankin.
 
Täällä haaveillaan myös mahdollisimman luomun synnytyksen perään (niin kun Autumnkin sanoi, eka kertalaisen on hyvä huudella ja haaveilla :smiley-ashamed005:laughing002).. voi olla, että mieli muuttuu kun supistukset lähtee tosissaan käyntiin. Monesta paikasta lukenut, että kävely auttaa synnytyksen kulussa, joten toiveissa olis, että voisin ns. "kävellä lapsen ulos" ja pysyä siis mahdollisimman pitkään pystyasennossa ennen ponnistusvaihetta.
 
Pariisitar, kävely ja lantion keinuttelu kyllä auttoivat minua paljon. Vesi on myös tosi hyvä. Amme erinomainen, mutta kuuma suihkukin auttaa.

Lapsenhan voi synnyttää vaikka seisaaltaan tai kontiltaan. Minusta se selällään puolimakaava oli kaikista ikävin asento ponnistamisen kannalta. Esikoisen synnytin osittain epparin leikkauksen takia siinä asennossa, mutta lopulta myös siksi, että tuli vähän kiire saada vauva ulos sydänäänten takia, joten toinen kätilö lopulta avusti ponnistusta vatsan päältä painamalla.

Kakkosen synnytin sillai kyykyyssä synnytysjakkaralta, missä mies tukee selän takaa. Se oli minusta tosi hyvä asento ponnistaa - painovoima auttaa hyvin osaltaan ja ponnistukseen saa paremmin itse voimaa kuin selältään. Kätilö tosin joutuu tässä istumaan lattialla, mutta kyllä näissä minusta äidin ehdoilla kuuluu mennä! JA yksilöllisiä ovat tietysti nämäkin asiat. Kannattaa kokeilla ja vaikka vaihdella asentoa (ainakin siinä alussa), että mikä tuntuu hyvältä - tai no ei niin pahalta...
 
Mie haluisin synnyttää alateitse niinkuin kaks aiempaakin. Molemmat on syntyny perätilassa, joten se on aikalailla sanellu synnytyksen kulun. Lapsiveden mentyä en oo saanu olla enää jalkeilla ja oon synnyttäny puoli-istuvassa asennossa. Silti synnytyksistä on jäänyt niin hyvät kuvat, että ihan ootan että sinne asti päästtään. Oonkin joskus sanonu, että jos joku muu ois raskaana ja ottas sit vauvan, mie voisin käyvä synnyttämässä :-D.
Kummallakin kerralla oon pärjänny ilokaasulla. Väliliha on toki puudutettu epparin tekoa varten. Ammetta en oo saanu käyttää, joten jos sattus että tää tuleva ois raivotarjonnassa ja supparit alkas eka, ois kiva kokkeilla. Miulla supistukset tunttuu selässä ja hyvin pitkälle on auttanu lämpimät geelipussit ja se, että mies hierroo alaselkkää. Miusta on ponnistusvaiheessa tuntunu, että se kipu auttaa suuntaamman ponnistuksen oikkeen.
 
Näin ensikertalaisena en ole uhrannut niiiiin kaukaiselle asialle vielä ajatustakaan. Pikemminkin tekisi mieli tehdä vielä yksi raskaustesti varmistaakseni että tää on totta! :p
Mutta kyllä mie varmaan ihan normi alatiesynnytystä toivoisin, tosin olen ollut tukena mukana yhdessä sektiossa, eikä siitäkään mitään traumoja jäänyt, ihan siisti toimenpide. Mutta just tuo että pääsis heti vauvaan tutustumaan painaa vaakakupissa jos saan valita. Ja tällä hetkellä tuntuu että kaikki kivunlievitykset on tervetulleita mitä tarjotaan. :)
 
Mä oon kans miettinyt että istuva/puoli-istuva asento voisi olla itselle hyvä synnytysasento. Painovoima auttaa asiaa niinkuin Janis77 kirjoittikin. Ja tosiaan jonkin verran joogaa harrastaneena hengitysharjoituksia ym. tulee varmasti käytettyä myös hyödyksi.
 
Onhan tuota miettiny, mielellään kaiken tuntisi jotta osaisi kehoansa ohjata. Se tarkoittaa että syntyminen tapahtu mahd.normaalisti eikä komplikaatiota yms.. Tuurissaan taitaa olla :)
Mielellään alateitse ja lieviä kivunlievityksiä käyttäen.. suihkua, hierontaa ymym.. Tosihan se on että mihin "helvettiin" sitä joutuukaan kun kivut yltyy ja pitäis pää pitää kasassa?!?!!? Hauskahan tätä ketjua on sitten lukea marraskuun jälkeen :wink
 
Alateitse kiitos. Kaikki mömmöt mitä ovat auliita antamaan kiitos. Olen ollut yhdessä synnytyksessä mukana tukihenkilönä, eikä sen perusteella tulis mieleenkään luomuna synnyttää. Tsemppiä niille jotka pyrkii siihen. Itse odotan jo nyt ilokaasua ja epiduraalia ;D

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Kaksi aijempaa synnytystä alateitse, ilman komplikaatioita. Luultavammin kolmas sellainen edessä myös. Mää ainaski tahdon kaikki mahdolliset kivulievitykset jos tarve vaatii. Epiduraali oli viimeksi aivan loistava, varsinkin kun synnytykset käynnistetty. Kuopuksen kohdalla supistukset alkoi heti 2min välein, tuntui että taju lähtee niissä kivuissa. Onneksi tässä on kuitenkin vielä aikaa :grin
 
Suunniteltu sektio toistamiseen tulossa, ellei tyyppi nyt päätä syöksyä maailmaan ennen sitä. Esikoisen synnytys kesti kaikkineen 3h50min, josta 50min ponnistusta. Jos tuol vauhil tai nopeamminkin lähtis tulee, ni voi jäädä sektio tekemäti... Sitä mä pelkään, mut yritän olla ajattelematta ku kaikkeen tuohon on niin paljon aikaa vielä :) Melkein puol vuotta :D




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
En muista täsmälleen, miksi alunperin ajatuksenani oli synnyttää mielellään luomusti. Ehkä siinä oli taustalla joku ajatus, että haluan kokea synnytyksen mahdollisimman luonnollisena tai jotain. Toisaalta tiesin itsestäni, että minulla on kuitenkin melko korkea kipukynnys. Jälkikäteen ajateltuna, niin kyllähän se sattui, mutta ei se ollut mitään sellaista, mitä en olisi kestänyt tai en voisi kokea uudestaankin (hehheh, onneksi aika kultaa muistot! :wink). Yritän silti pitää vielä mielen avoinna, vaikka jotenkin on vaikea ajatella, ettenkö tätä mahdollista kolmattakin punnaisi luomumeiningillä.

Muoks. Ai juu, nyt muistinkin, että yksi syy tähän oli ainakin se, etten pitänyt yhtään ajatuksesta, että joutuisin makaamaan paikallani piikki selässäni. Toisaalta tuo toinen synnytys meni niin nopeasti, että riippuen siitä miten nopsaan homma menee, on kuitenkin ihan mukava tietää, että pärjää ilmankin, jos käviskin niin, ettei puudutusta ehdittäis laittamaan. Ja kaikkiaan minusta synnytys kokemuksena on kyllä aika hieno!
 
Muokattu viimeksi:
Alateitse kuten aiemmatkin synnytykset. Ilokaasua ja spinaali (epiduraali ei toiminut viimeksi). Synnytys asento ei tule olemaan istuva/puoli-istuva, viimeks meni häntäluu siinä touhussa.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Stork sanoi:
Alateitse kiitos. Kaikki mömmöt mitä ovat auliita antamaan kiitos. Olen ollut yhdessä synnytyksessä mukana tukihenkilönä, eikä sen perusteella tulis mieleenkään luomuna synnyttää. Tsemppiä niille jotka pyrkii siihen. Itse odotan jo nyt ilokaasua ja epiduraalia ;D

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
Click to expand...

Luin näitä viestejä ja ajattelin että onpa sinnikästä porukkaa, kun niin moni haluaa luomuna synnyttää :) uskomattomia olette!

Tänne yksi kaikenkattava puudutuscocktail, kiitos. Alateitse jos mahdollista. En tarvitse kaunista kokemusta tai kuvausryhmää paikalle, kunhan lapsi pääsee turvallisesti maailmaan :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ainiin, Storkin liitin tähän kun luulin jo olevani ainut kuka haluaa kaikki mömmöt :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla kaksi alatiesynnytystä takana, ja hyvät kokemukset jääny. Samalla linjalla olisi mukava jatkaa, mutta aika näyttää. Kivun lievitystä olen ottanut molemmissa, ekassa oli epidulaari ja toisessa oli 6-7cm ilokaasua ja sitten epiduraali jonka vaikutuksen loppumisen jälkeen olinkin jo valmis ponnistamaan. Loppu tekikin sitten todella kipeää ilman lievityksiä, en ole sellaista kipua ikinä kokenut, muistan vain kuinka meinasin oksentaa melkein kun teki niin kipeää. Sen jälkeen vauva olikin jo ulkona.:) Ilokaasusta oli paljon apua supistusten tullessa, koska keskittyi hengittämiseen. Minulla ei kaasu ollut kovinkaan lujalla joten pää ei mennyt liian sekaisin, lopussa vasta tuli hutera olo jonka ansioista terävin kipu hellitti.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top