Onko sukupuolella väliä?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Kehtaan sanoa, että tyttöjä toivottiin. Nyt tyttöjä on kolme, enkä osaa nähdä itseäni pojan äitinä. Siihenkin kyllä varmasti oppii, jos sellainen tilanne joskus tulee eteen vielä, mutta kasvamista asiaan vaatisi kyllä. Tietysti jokaisesta lapsesta on onnellinen ja kiitollinen, oli sukupuoli kumpi vain. Koen silti tytön äidiksi kasvamisen olleen helpompaa kuin pojan.
Towanda
Asioista perillä oleva
Meille sukupuolella ei ollut väliä, lapsen saaminen ja hänen näkeminen ultrassa oli jo itsessään niin sykähdyttävä kokemus. Emme olisi voineet edes aavistaa, että meistäkin tulee vanhempia. Pääasia oli että lapsi on terve, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Jostain syystä meillä oli molemmilla vahva tyttöolo ja näin jopa unia tyttövauvasta. Syntymän hetki olikin riemukas, kun kätilö nosti vauvan nähtäväksi ja hän olikin poika.
Nyt mietittynä ehkä parempi näin, kun miettii omaa vaikeaa äiti-tytärsuhdetta. Itsekin tykkään enemmän poikamaisista leikeistä ja olin lapsena ihan isän tyttö, kuljin mukana pelto- ja puuhommissa ja likasin vaatteeni, mistä äiti ei tykännyt.
Jostain syystä meillä oli molemmilla vahva tyttöolo ja näin jopa unia tyttövauvasta. Syntymän hetki olikin riemukas, kun kätilö nosti vauvan nähtäväksi ja hän olikin poika.
Nyt mietittynä ehkä parempi näin, kun miettii omaa vaikeaa äiti-tytärsuhdetta. Itsekin tykkään enemmän poikamaisista leikeistä ja olin lapsena ihan isän tyttö, kuljin mukana pelto- ja puuhommissa ja likasin vaatteeni, mistä äiti ei tykännyt.
Valehtelisin jos väittäisin etten olisi pettynyt ultrassa kuullessani sukupuolesta, koska aina sitä on jompaa kumpaa odottanut enemmän.
Mutta se fiilis on laantunut niin nopeasti ja sydän on ollut vain pakahtua siitä tunteesta, että saa terveen lapsen syliin
Mutta se fiilis on laantunut niin nopeasti ja sydän on ollut vain pakahtua siitä tunteesta, että saa terveen lapsen syliin
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Valehtelisin jos väittäisin etten olisi pettynyt ultrassa kuullessani sukupuolesta, koska aina sitä on jompaa kumpaa odottanut enemmän.
Mutta se fiilis on laantunut niin nopeasti ja sydän on ollut vain pakahtua siitä tunteesta, että saa terveen lapsen syliin
Sama. Jostain syystä toivoin tyttöä, vaikka en suhtaudu sukupuoliin mitenkään stereotypisesti. Pientä pettymystä siis tunsin, kun esikoinen osoittautui rakenneultrassa pojaksi. Se tunne kuitenkin kaikkosi nopeasti enkä lapsen syntyessä olisi voinut kuvitella hänen olevan mitään muuta kuin se täydellinen pieni ihminen, joka hän oli.
Vähän sama toistui kakkosen kohdalla, joskin lievempänä. Kolmosesta ajattelin että ei olisi itse asiassa hassumpaa saada kolmas poika, mutta sitten sainkin tytön.
Sama. Jostain syystä toivoin tyttöä, vaikka en suhtaudu sukupuoliin mitenkään stereotypisesti. Pientä pettymystä siis tunsin, kun esikoinen osoittautui rakenneultrassa pojaksi. Se tunne kuitenkin kaikkosi nopeasti enkä lapsen syntyessä olisi voinut kuvitella hänen olevan mitään muuta kuin se täydellinen pieni ihminen, joka hän oli.
Vähän sama toistui kakkosen kohdalla, joskin lievempänä. Kolmosesta ajattelin että ei olisi itse asiassa hassumpaa saada kolmas poika, mutta sitten sainkin tytön.
Kumma, kun ei koskaan mene niinku suunnittelee :D
Ei ole väliä, olisi silti kiva saada molempia. Poikaa toivoin jostain selittämättömästä syystä ensimmäiseksi lapseksi, ja olen aina nähnyt itseni enemmän poikien äitinä. Varmaankin, koska olen itse aina ollut enemmän poikamainen kuin tyttömäinen.
Seuraavien mahdollisten lapsien sukupuolella ei ole ajatuksissa koskaan ollut väliä, jostain vain tuli olo, että olisipa ensimmäinen poika. Myös raskauden alusta asti oli 110% poikaolo, mikä vielä vahvisti poikahaavetta. Olen tyytyväinen, että olen saanut tän yhdenkin lapsen. Ikionnellinen, jos lisää joskus saan, olkoot kumpia vaan.
Seuraavien mahdollisten lapsien sukupuolella ei ole ajatuksissa koskaan ollut väliä, jostain vain tuli olo, että olisipa ensimmäinen poika. Myös raskauden alusta asti oli 110% poikaolo, mikä vielä vahvisti poikahaavetta. Olen tyytyväinen, että olen saanut tän yhdenkin lapsen. Ikionnellinen, jos lisää joskus saan, olkoot kumpia vaan.
Muokattu viimeksi:
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Toivon ihan tosi tosi paljon toista! Ja mieheni myös.siksi ehdottomasti haluan tietää sukupuolen etukäteen. Jos hän ei olekaan sitä mitä toivoimme, ehdin järjestää ajatukset uusiksi ja olla ihan yhtä iloinen. Toki nyt pitkän, pitkän yrityksen jälkeen vihdoin olen raskaana niin puntit tuntuu tasoittuneen. Loppujen lopuksi ei väliä kunhan ylipäätään saamme vauvan ja toivon mukaan terveen ♡
Ei ole väliä kumpi tulee mutta nyt kun rv 30 ei vielä tiedä kumpi on tulossa olisi kiva saada selville. Itse ounastelen tyttöä vaikka onkin vähän poikaolo, mies vähän toivoo tyttöä esikoistytön seuraksi. Yhtäältä olisi kiva jos olisi molempia yksi, toisaalta yksi tyttö ollaan jo hanskattu, kaikkea löytyy kasvatusmetodeista vaatteisiin. Suurin syy miksi haluaisin tietää sukupuolen on se, että saisi esikoiselle konkretisoitua vauvaa puhumalla pikkusiskosta tai -veljestä. Nyt puhutaan vain vauvasta.
Emmastiina
Oman äänensä löytänyt
Meillä vasta lasta yritetään, mutta mun puolesta sukupuolella ei väliä, kunhan lapsi on terve. Tytöt on kyllä hankalempia kuin pojat, mutta tietysti ihanahan se tyttö olis kun sais ostaa vaaleanpunaisia juttuja, letittää tukkaa, laittaa kivoja vaatteita jne. [emoji56]
Mato
Silmät suurina ihmettelijä
Mä en oo mikään barbeilla leikkijä, en osaa laittaa ees omaa tukkaani jne joten ehkä poika voisi olla helpompi :D
On se kumpi vain, niin varmana ruuvaa isänsä kanssa vielä mopoa autotallissa ja istutaan sen kanssa nuotiolla makkaranpaistossa, kameroiden kanssa odottamassa revontulia.
On se kumpi vain, niin varmana ruuvaa isänsä kanssa vielä mopoa autotallissa ja istutaan sen kanssa nuotiolla makkaranpaistossa, kameroiden kanssa odottamassa revontulia.
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Mä juuri tänään(kin) letitin meidän 2,5-vuotiaan pojan tukan. 
Tämä aihe lienee vähän arka, ainakin itselle on tällä hetkellä. Toivoimme poikaa kovasti, mutta nyt odotankin tyttöä. Esikoinen tulossa. Saako olla pettynyt luvan kanssa? On ehdottoman hienoa, että ylipäätään olen raskaana ja lapsi vaikuttaa kaiken mukaan terveeltä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että olisi toivottu poikaa. Itse näköjään miestänikin enemmän. En tosin halua, että hän peittelee pettymystään minun vuokseni. Ei sekään ole hyväksi kenellekään. En tiedä miksi otan tämän näin raskaasti. Antakaa anteeksi, en voi sille mitään, enkä voi teeskennellä ettei tunnu missään. Itselläni ei ole veljiä ja päässä pyörii uhkakuva siitä, etten itsekään saisi koskaan poikaa puolisoni kanssa. Entä jos poikaa ei tule, vaikka saisimme useamman lapsen? Onko muilla samanlaisia ajatuksia? 
Näillä nyt mennään. Ymmärrän, jos vaikutan kiittämättömältä. Tuntuu vain voimakkaasti siltä, että minun on määrä saada myös poika.
Näillä nyt mennään. Ymmärrän, jos vaikutan kiittämättömältä. Tuntuu vain voimakkaasti siltä, että minun on määrä saada myös poika.
Minä koin itseni tyttöjen äidiksi ja kaksi ensimmäistä ovatkin tyttöjä. Sen verran kova koulu tyttöjen äitinä oleminen oli, että salaa toivoin kolmannen olevan poika ja niin hän onkin. Ja toiveideni mukaisesti pojan äitinä elämä on miljoona kertaa helpompaa.
Stereotypioissa pojat ovat vauhdikkaita ja rämäpäisiä, mutta minulla tytöt ovat myös vauhdikkaita ja omaPäisiä ja etenkin murrosikä oli tyttöjen äidille aivan hirveä. Toivon että pojan kanssa sekin on helpompi.
Stereotypioissa pojat ovat vauhdikkaita ja rämäpäisiä, mutta minulla tytöt ovat myös vauhdikkaita ja omaPäisiä ja etenkin murrosikä oli tyttöjen äidille aivan hirveä. Toivon että pojan kanssa sekin on helpompi.
Tämä aihe lienee vähän arka, ainakin itselle on tällä hetkellä. Toivoimme poikaa kovasti, mutta nyt odotankin tyttöä. Esikoinen tulossa. Saako olla pettynyt luvan kanssa? On ehdottoman hienoa, että ylipäätään olen raskaana ja lapsi vaikuttaa kaiken mukaan terveeltä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että olisi toivottu poikaa. Itse näköjään miestänikin enemmän. En tosin halua, että hän peittelee pettymystään minun vuokseni. Ei sekään ole hyväksi kenellekään. En tiedä miksi otan tämän näin raskaasti. Antakaa anteeksi, en voi sille mitään, enkä voi teeskennellä ettei tunnu missään. Itselläni ei ole veljiä ja päässä pyörii uhkakuva siitä, etten itsekään saisi koskaan poikaa puolisoni kanssa. Entä jos poikaa ei tule, vaikka saisimme useamman lapsen? Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Saa olla pettynyt. Kaikenlaiset tunteet kuuluu raskauteen ja elämään. Kyllähän siinä pettyy jos toivoo jotain ja tuleekin muuta, vaikka vauva ihana asia onkin. Eikä se pettymys peittelemällä tai kieltämällä katoa. Ehkä pettymys hiljalleen helpottaa, kun totuttelette ajatukseen. Varmaan miehen kanssa asiasta juttelu ja toistenne tukeminen voisi auttaa.
Olin aina ajatellut itseni pojan äidiksi. No esikoinen oli poika mutta tokan kohdalla toivoin ehkä hieman salaa tyttöä vaikka olikin poikaolo. Tyttö tuli ja nyt mielessä kolmannen yritys ensi vuodelle ja kumpi vaan tervetullut, kerta kumpaakin löytyy jo..