Onko sinulla traumaattisia kokemuksia?

[Vargynja]

Tämä asia tuntuu nyt tulevan siellä täällä (mm. toisessa keskustelussa) vastaan, joten teen aiheelle oman keskustelun. Täällä myös artikkeli, jossa kerrotaan miten vanhempien lapsuuden traumat voivat vaikuttaa vanhemmuuteen. Kaikilla ja kaikki traumat ei varmastikaan vaikuta samalla tavalla. Omasta kokemuksesta kuitenkin sanoisin, että raskaat kokemukset kannattaa käsitellä eikä jättää päähän hautumaan ja hautautumaan.

Eli onko sinulla traumaattisia kokemuksia? Tässä kohtaa muistutan että tämän ketjun pystyy näkemään ihan kaikki. Siltä kannalta siis kannattaa miettiä mitä haluaa jakaa ja millä tarkkuudella. Jokainen vastaaja myös jakaa juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jos haluat kertoa että on traumoja, mutta et kertoa asiasta enempää se on ihan ok. Jos haluat kertoa tarkemmin, se on ihan ok. Muistetaan kohteliaisuus muita kohtaan. Tässä ketjussa ei ole sallittua esim. vertailla tai vähätellä kokemuksia (jokaisen kokemus on yksilöllinen ja jos se on jättänyt jälkensä se on trauma, vaikka vaikuttaisi "pieneltä" asialta). Vertaistuki ja empatia on sallittua. :) Nämä ohjeet tähän alkuun aiheen vakavuuden ja arkuuden vuoksi ettei kehenkään satu.

Minulla on traumoja. Miehen sairastaminen (kaksi syöpää ja mielenterveysongelmia) on tainnut olla aika traumaattista. On myös traumoja lapsuudesta ja teini-iästä, mutta en halua niitä availla osittain koska olen täällä hyvin helposti tunnistettavissa, osittain koska niiden käsittely on niin vaiheessa.

 

[Ginger]

Sen verran voin tässä kertoa, että kyllä on. Olen käynyt jopa psykoterapiassa saadakseni lapsuuden aikaisia asioita läpikäytyä, koska en halua olla samanlainen äiti kuin äitini on ollut. Osittain kokemukseni ovat johtaneet alalle töihin, jotta voisin auttaa niitä, joilla tilanne on sama, ettei asiat menisi niin ikäviksi mitä itselläni.

 

[Rosalina]

On (tai oli). Liki 30 vuotta (eli koko elämä) traumaperäistä stressiä takana, useampi päällekkäinen käsittelemätön trauma. Kaiken pidin aina sisälläni, koska en ollut oppinut, että tunteista on ok puhua.

Mutta traumoista voi selviytyä ja mä selvisin. Menneisyys on enää vain tarina, osa mua, mutta en anna sen enää määritellä mua tai estää mua olemasta onnellinen.

 

[Vargynja]

Todella hienoa että olette saaneet traumat käsiteltyä Ginger ja Rosalina. Itse työstän sitä parhaillani psykoterapiassa.

 

[Bella Swan]

On traumoja, lapsuudessa oman isän tuottamia vanhempien eron jälkeen. En ole yhteydessä isääni enkä tule koskaan enää olemaankaan. Käsitellyt olen perheen ja ystävien kanssa puhumalla, en muuten.

 

[Liirumlaarum]

On traumoja, nuoruudesta ja lapsuudesta osa. Lapsuudesta lähinnä vanhempien alistava/nolaava/väkivaltainen kasvatustyyli. Nuoruudessa sitten kaikkea. Osaa olen käsitellyt enemmän ja osaa vähemmän. Tällä hetkellä koen, että olen käsitellyt asioita tarpeeksi tähän elämän tilanteeseen nähden. Toki kaikki pitää vielä joskus käsitellä kunnolla läpi. Pikku hiljaa.

 

[Uusperhesatu]

On, mutta ne eivät johdu vanhempieni tai muun perheeni toiminnasta.

 

[Dissoäiti]

On traumoja. Osasta traumoista en edes pitkään aikaan osannut ajatella niitä traumoina. Vasta kun nyt aikuisena uudet traumaattiset tapahtumat repi vanhatkin haavat auki tajuan kuinka isoja asioita ne on olleet. Näistä uusista traumoista en halua puhua, koska ne on niin liki ja toisaalta joku saattaisi tunnistaa minut niistä. Lapsuudesta on painolastina mm. koulukiusaamista, yksinäisyyttä, vanhempien ero ja veljen agressiivinen ja väkivaltainen käytös.