Onko oma huone synnärillä lapsivuodeosastolla välttämätön?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Tuli keskusteluita ja omia kokemuksia miettiessä mieleen, onko teille oma huone synnytyksen jälkeen sairaalassa välttämätön? Toki aina ei saa valita, mutta miten korkealle arvotatte sen?

Itse koin super ahdistavaksi kun olin monen hengen huoneessa. Tuntui ettei saa yksityisyyttä. Muutenkin herkässä mielentilassa. Ekalla kertaa 2017 olin kuuden hengen huoneessa (?) ja tokalla 2020 kahden potilaan huoneessa. Nämä Helsingin naistenklinikalla. Kävi tuuri ja molemmilla kertaa olin vikan vuorokauden tai ylikin ainoa potilas huoneessa.
 
No ei se sinänsä siinä mielessä välttämätön ole, että toki ilmankin pysyy hengissä, mutta on se ihan ehdottoman tärkeä asia kyllä. Olisin valmis synnytyssairaalan sillä perusteella valitsemaan, jos esim. 15 minuutin matkan päässä perhehuonetta ei pystytä takaamaan, mutta tunnin matkan päässä varmuudella kyllä.

Ei ole jaetusta huoneesta kokemusta onneksi, mutta en pystyisi sellaisessa rentoutumaan hetkeäkään.
 
Olin ekan yön jaetussa ja taisivat kyllästyä kellon kilkatteluun, kun tekivät siitä perhehuoneen seuraavaksi yöksi huonekaverin lähdettyä. 🙈 Olin tosi huonossa kunnossa sektion jälkeen niin en pystynyt esimerkiksi nostelemaan vauvaa ollenkaan itse tai edes nousemaan itse sängystä. Isästä oli iso apu hoitajillekin silloin, kun tämä oli paikalla.

Olin tosiaan niin huonossa kunnossa, että ainoa mitä kaipasin oli se apu vauvan ja itseni kanssa eikä niinkään yksityisyys. Oli onneksi mukava huonekaveri, joka toi mm. ruokaa, kun hoitajat jättivät minut aikalailla oman onneni nojaan.❤️
 
Ekassa synnytyksessä oli kahden hengen huone. Lapsivuodeosasto oli väistötiloissa ja huone oli tosi pieni. Huonekaveri oli hiljainen uudelleensynnyttäjä, joka pääsi aiemmin kotiin, enkä kokenut hänen olevan mitenkään häiriöksi. Olin kaikesta niin pyörällä päästäni, että se huonekaveri oli vain sivuseikka. Silloin perhehuone oli varmaan aika harvinainen asia, joten sitä mahdollisuutta ei ollut miettinytkään ja huonekaverin otti itsestäänselvyytenä.

Toisen kohdalla oltiin uusituissa tiloissa ja silloinkin oli huonekaveri, joka pääsi aiemmin kotiin. En koe hänestäkään olleen häiriötä, mukava oli kuitenkin olla yksi yö kahdestaan vauvan kanssa.

Kolmas synnytys oli toisessa sairaalassa, jossa oli perhehuone. Meillä oli sinne pitkä ajomatka ja oli mukava, kun saatiin se huone jo siinä vaiheessa, kun synnytys oli vasta käynnistymässä (mentiin näytille verenvuodon ja mahdollisen lapsivedenmenon takia ja jäätiinkin sairaalaan). Oli mukavaa olla synnytyksen jälkeen rauhassa, vaikka ei huonekavereissakaan ollut aiemmin mitään vikaa. En kyllä tajua, miten kukaan on voinut nukkua jossain 4-6 hengen huoneissa, joten hyvä, että edes vuodepaikkamäärät ovat maltilliset, jos ei perhehuone ole mahdollinen.
 
Oon onnekseni saanut olla omassa huoneessa joka kerralla. Varmaan lähtisin kotiin samantien, jos joutuisin jakamaan huoneen synnytyksen jälkeen.
 
Esikoisesta olin miehen ja vauvan kanssa 3vrk perhehuoneessa. Mies nosti mut joka kerta sängystä ylös ja hoiti vauvan muuten kuin ruokkimisen. Itsellä oli selkä sen verran pahasti kipeytynyt epäonnistuneesta epiduraalista. Oli itsellä varsinkin ensimmäisen kanssa tärkeää saada rauhassa opetella uutta.

Toisesta olin jaetussa (4?) huoneessa, kaikkien vauvat itkivät ja muut puhuivat puhelimessa/heillä oli vieraita. Yhtään lepoa siellä ei saanut, onneksi vain vajaa puoli vuorokautta siellä (polikliininen synnytys)

Kolmosesta sama juttu kuin toisesta, muistaakseni oli kuitenkin pienempi huone ja vähemmän porukkaa, olin onneksi taas myös alle 4h siellä ennen kotiutusta, joten tällä kertaa ei niin väliä missä sen ajan vietin.

Nelosesta sain suurena yllätyksenä 2vrk yhdenhengen huoneen perhesiivestä, oli ihanaa olla yksin muutama yö, sai ainakin levättyä rauhassa. Miehellä oli myös rajaton vierailuoikeus, tosin lapset ei päässyt vierailemaan, joten eipä ehtinyt paljoa käymään. Ehkä korona vaikutti tuohon oman huoneen saamiseen.
 
Ekassa synnytyksessä oli ihanaa olla perhehuoneess 🥰 Jos seuraava synnytys menee yhtä hyvin niin pärjäisi varmaan ihan hyvin jaetussakin huoneessa.
 
Nuo 4-6 hlö huoneet kuulostaa kyllä ajatuksena jo tukalalta 🫣😬 mun vauvat on ainakin olleet kovin äänekkäitä ja tiuhaan itkijöitä, joten oltaisi varmasti valvotettu kaikkia muita 😐

Esikoisen synnyttyä olin ekan yön osastolla 2 hlö huoneessa, mutta yksin. Siitä sitten hotellille, jossa majoitustilat on mukavammat ja yksityisemmät. Toisen synnyttyä ei ollut hotelliin mahdollisuuttakaan, ei niillä kivuilla ja traumoilla. Päädyin taas 2 hlö huoneeseen (melkein tekisi mieli sanoa että tismalleen sama huonekin kuin esikoisesta 😅). Kaksi ekaa yötä olin yksinäni. Kolmantena yönä tuli huonekaveri, jonka vauva oli ilmeisesti teholla tms seurantaosastolla, kun ei ollut mukana. Mun vauva itki, ja minä itkin. Vauva huolittiin onneksi hoitajien kansliaan sinäkin yönä (❤️ niille kätilöille ja hoitajille jotka vauvaa ihan omasta ehdotuksestaan ottivat aina muutamaksi tunniksi) vähän tuttipulloilemaan lisämaitoja ja samalla mulle mahdollistui nukkuminen. Ja huonekaverikin taisi hengityksen äänestä päätellen saada nukuttua. Hän läksi aamulla aikaisin vauvansa luo ja me kotiuduttiin sen päivän aikana, joten ei ehditty ns. tutustua.

Oma anoppi muistelee vieläkin synnytyssairaalassa syntynyttä ystävyyttä jonkun toisen esikoisäidin kanssa 😄 Mulle tällä toisella kertaa jäi kivana mieleen kun joku isä höpötteli mukavia aamupalaa hakiessa. Tosi tilannesidonnaisia siis se, että haittaako toisiin ihmisiin osastolla törmääminen tai huoneen jakaminen.

Jos saisi rakentaa "unelmien synnyttäneiden osaston" näin asiakasnäkökulmasta, niin jokaiselle olisi oma (perhe)huone omalla vessalla ja suihkulla. Kenties se aulatila, missä on aamu-, ilta- ja välipaloja voisi sitten olla viihtyisä ja loungemainen, ja houkutella tarpeeksi voimissaan olevia synnyttäneitä hetkeksi istahtamaan ja näkemään toisia saman rutistuksen juuri läpikäyneitä.
 
Tuli tuosta mieleen kun äiti on kertonut miten heitä taisi olla 12 naista samassa huoneessa, mutta vauvat olivat muualla. Kärrättiin vain syömään. Vähän erilainen meininki ollut silloin.

Minulla oli luokkakaveri joka oli päivän nuorempi. Näin hänen äitinsä sattumalta viime vuonna ja vieläkin muistaa hyvin minut kun on "tuntenut" jo synnäriltä asti, vaikka ei tuon luokkakaverin kanssa ikinä kovin ystävystytty. Mutta voisihan siellä syntyä vaikka mitä tuttavuuksia kun vauvat on niin saman ikäisiä 🤔
 
@litranmitta tuo olisi mukava tuo siun "unelmien synnyttäneiden osasto". 👍

Ymmärrän, että tilat ovat varmasti kortilla eikä perhehuoneita riitä kaikille halukkaille, mutta perhehuoneiden priorisointi huonokuntoisemmille äideille vähentäisi painetta osaston hoitajilta.

Ainakin meillä taisi isoin syy sen ekan yön jälkeen siitä 2hlö huoneesta perhehuoneen tekemiseksi olla juuri se, että työllistin henkilökuntaa niin paljon. Miehen apu oli siinä tilanteessa oikeasti tärkeä myös henkilökunnalle. Ja mehän oltiin yhteensä viikon verran siellä sairaalassa. 🙃

Muistan, että toivoin ennen synnytystä perhehuonetta ihan mukavuussyistä, mutta siinä kun oli henki säilynyt vain nykylääketieteen ansiosta niin olisin halunnut sen ensinnäkin siitä syystä, että olin aika peloissani ja uupunut ja mieheni läsnäolo toi turvaa ja toiseksi juuri siksi ettei kaikkea apua olisi tarvinnut aina odottaa niin kauaa. Onneksi se järjestyi toisesta yöstä alkaen.

Jos toinen lapsi tulee niin perhehuone ei ole niin tärkeä. Todennäköisesti mies lähtee esikoisen luokse kuitenkin. Ja toivon siis, että joskus jos raskaudun vielä niin se ei ole samanlainen kauhureissu. 😅
 
Kummankin lapsen kanssa jaoin huoneen. Esikoisen kohdalla meitä oli osan ajasta kolme samassa huoneessa (alkuun vain kaksi). Kuopuksen kanssa meitä oli kaksi äitiä samassa. Olisihan se oma huone ollut mukavampi, mutta ei nuo mitään kauhukokemuksia ollut. Vähän juteltiinkin ihan mukavasti.
 
Esikoisen aikaan olin jaetussa huoneessa ja se oli kyllä karseeta. Huonekaveri puhui monta kertaa isoon ääneen puhelimessa ja kaikenlaista porukkaa ravasi siinä, vaikka ei ollut edes vierailuaika. Hän oli ulkomaalaistaustainen ja siinä oli miehen lisäksi varmaan tädit ja mammat ja kaikki jotka siellä huoneessa ramppasi. Olin itse ekalla paikalla niin minun sängyn ohihan ne meni. Synnytin vielä sektiolla, niin olis ollut kiva että olisi saanut rauhassa toipua. Muista lapsista oltiin perhehuoneessa ja potilashotellissa ja kaksi nuorinta syntyi kotona, niin ei ollut enää tätä ongelmaa 😄 kyllä mun mielestä pitäisi olla omat huoneet kaikille synnyttäjille.
 
Omat huoneet synnyttäjille ehdottomasti! Minä olen molemmilla kerroilla ollut omassa huoneessa ja varmaan mielenterveys hajoaisi jos siinä herkässä tilassa olisi vielä joku muu.. aion esittää toiveen, jos tämä raskaus etenee siihen pisteeseen, että ihan mielenterveys syistä olisi hyvä jos olisi oma huone. Viimeksi tuli paniikki/ahdistuskohtaus ihan ilman huonekaveriakin.
 
Pingviiniemo sanoi:
Omat huoneet synnyttäjille ehdottomasti! Minä olen molemmilla kerroilla ollut omassa huoneessa ja varmaan mielenterveys hajoaisi jos siinä herkässä tilassa olisi vielä joku muu.. aion esittää toiveen, jos tämä raskaus etenee siihen pisteeseen, että ihan mielenterveys syistä olisi hyvä jos olisi oma huone. Viimeksi tuli paniikki/ahdistuskohtaus ihan ilman huonekaveriakin.
Click to expand...

Mulla on mennyt ohi ilouutiset! Paljon onnea! 😍
 
Täälläkin perhehuoneen kannattaja! 🙋‍♀️ Tai no muusta ei ole kokemusta. Kummankin synnytyksen jälkeen ollaan saatu perhehuone ja varsinkin esikoisen aikana en tiedä kuinka olisin jaksanut edes hoitaa vauvaa yksin ja päälle imetyshaasteet ja sinivalolaite jossa vauva ei viihtynyt yhtään. Miehen apu ja tuki oli kyllä korvaamaton. Kuopuksenkin jälkeen olin mieluiten miehen kanssa vaikka vointi olikin huomattavasti parempi ja haasteita ei ollut. Osastokin oli uusittu ja huoneessa oli omat suihkutilatkin! Itseni tuntien ahdistaisi jakaa huone toisen kanssa ja se että pitäisi jäädä yksin sinne. Tiedän että jos vielä kolmas saadaan niin haluan miehen ihan yhtälailla mukaan, jotta saan vain levätä ja imettää ja olla rauhassa😅
 
Esikoisen jälkeen sain oman huoneen, koska tilanne oli sen verran poikkeuksellinen vauvan joutuessa sektion jälkeen teholle. Toisen kohdalla oli korona, silloinkin sain oman huoneen. Kolmannen kohdalla oli uusittu koko synnytys- ja äitiysosasto, ja remontin jälkeen kaikki huoneet olivat yhden hengen huoneita omilla vessoilla ja suihkuilla! 🤩 Huoneen sai omaan käyttöön heti aamusta ennen sektiota ja sinne sai kivasti jätettyä omat tavarat jo valmiiksi. Huoneet toimivat myös perhehuoneina, ja lapset ja muu perhe saivat olla vierailulla koko päivän😊 vaikka tämä uudistus oli ehdottomasti hyvä aiempien yhteishuoneiden ja -vessojen/suihkujen jälkeen niin jollain tapaa koin oloni vähän yksinäisemmäksi, kun hoitajia näki harvakseltaan (en tarvinnut liiemmin apua kolmannella kerralla, joten he tulivat oman kierroksensa mukaisesti) ja muita perheitä näki ruuanhakutilanteissa, mutta muutoin ei liiemmin, kun kaikki olivat tietysti omissa huoneissaan😅 mutta joka tapauksessa valitsisin mieluiten nämä uudet, yksityisemmät tilat vanhojen sijaan😁
 
Ensimmäisen jälkeen 6 hengen huoneessa, jossa kaikki paikat koko ajan täynnä. Äidit vaihtuivat eikä kukaan todellakaan yrittänyt tehdä tuttavuutta vaan enemminkin vain selvitä tilanteesta. Hoitajista ei paljoa apua ollut ja puoliso ei saanut olla paikalla kuin vierailuajan ja sektiohaavasta räpsähtikin pari tikkiä rikki, kun nostelin sängyn laitoja ym. Toisen jälkeen sitten puolison kanssa hotellissa paljon helpomman synnytyksen jälkeen ja olisin hyvin pärjännyt tarvittaessa yksinkin. Eli kokemukset kuin yö ja päivä. Surettaa sekin, että toisinaan traumaattisen synnytyksen jälkeen joutuu monen hengen huoneeseen ja sitten vielä pahimmillaan kokemaan henkilökunnankin taholta epäasiallista käytöstä (itsellä ei siis tällaista kokemusta kuitenkaan, hoitajilla oli vain kiire), kun sen vaikean synnytyksen jälkeen nimenomaan olisi tarve sille omalle rauhalle ja puolison avulle.
 
Toivoin omaa huonetta, mutta en saanut vaan jouduin 3hh keskipetiin. Tuosta parista yöstä jäi niin kauheat traumat, että jos joutuisin synnyttämään uudestaan harkitsisin kotisynnytystä.

Toisesta huonetoverista ei ollut mitään haittaa, mutta toinen sektioäiti… Hän vaati kaikenlaista erikoiskohtelua; jonon ohi perhehuoneeseen, miehen tulee saada jäädä yöksi sairaalaan + suvun tulla vierailulle (korona-aika), erikoisruuat ja kauramaidot (oksentaa jos joutuu syömään mikrolihapullia) ja jos nämä plus muut vaatimukset eivät toteudu, hänet tulee siirtää kotiin sairaalasänkyineen. Hän painoi kutsunappia parin minuutin välein ja juoksutti miestään siinä välissä, kyseenalaisti kaikki hoitajien toimet ja vaati kahden henkilön selitykset jne. Hoitajat olivat lähinnä hänen palveluksessaan.

Pahinta itselle oli, että valitti vauvani itkusta, meidän muiden kuorsauksesta (ei vissiin hän itse kuorsannut yhtään…) jne. Lopulta en uskaltanut hievahtaa sängyssäni ja meni itkuksi. Hoitajat ehdottivat, että vauvani nukkuu yön kansliassa heidän kanssaan, että huoneen prinsessa saa unta. En osannut kuin suostua ja koittaa maata ja olla edes hengittämättä. Silti prinsessa oli häiriintynyt minusta ja valitti hoitajille verhon takana.

Lopulta huone muutettiin hänelle yksityishuoneeksi, hän ja mies saivat syödäkseen ja eiköhän heille oma hoitajakin valjastettu.
 
Kokemusta vain perhehuoneesta, onneksi sellainen saatiin. Etenkin ensimmäksen lapsen ollessa kyseessä pidän kyllä tosi tärkeänä, että saa rauhassa puolison kanssa tutustua vauvaan ja harjoitella vauvanhoitoa! Mielellään kyllä aina saisi olla omat huoneet.
 
Takaisin
Top