Onko lasten hankkiminen itsekästä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Onko sinusta lasten hankkiminen itsekästä? Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?

Omasta mielestäni se pohjimmiltaan on, sillä lapsi hankitaan koska itse haluaa lapsen. Mutta koska kaikki itsekkyys ei ole paha asia, en pitäisi sitä pahana. Eri asia toki sitten jos lapsen hankkii vain jotta lapsi sitten huolehtisi vanhemmastaan isona. Tai tehdäkseen lapsestaan vanhemmalle mieluisan piittaamatta siitä, mitä lapsi on ja haluaa.
 
Vargynja sanoi:
Omasta mielestäni se pohjimmiltaan on, sillä lapsi hankitaan koska itse haluaa lapsen. Mutta koska kaikki itsekkyys ei ole paha asia, en pitäisi sitä pahana. Eri asia toki sitten jos lapsen hankkii vain jotta lapsi sitten huolehtisi vanhemmastaan isona. Tai tehdäkseen lapsestaan vanhemmalle mieluisan piittaamatta siitä, mitä lapsi on ja haluaa.
Click to expand...
Samaa mieltä. Lisäksi lapsen hankkiminen jo hukkumassa olevaa tai muuten huonoa parisuhdetta "pelastamaan" on mielestäni itsekästä.
 
Syyt haluta lapsi voi olla itsekkäitä, mutta asiat mitä lapsen eteen pitää tehdä "nollaa" sen. Ehkä vähän tyhmästi sanottu, mutta tarkoitan että itsekkyys alkaa karista siinä vaiheessa kun se arkitodellisuus tulee eteen.
 
En pidä lasten saamista itsekkäänä, pikemminkin epäitsekkäänä. Lasten kasvattaminen kasvattaa vanhempaakin ja siinä joutuu laittamaan lapsen tarpeet omien edelle. On myös yhteiskunnalle tärkeää, että syntyy uusia kansalaisia, jotka voivat huolehtia aiemmista sukupolvista.
 
Mie uskoin, että on, kunnes tuli plussa tikkuun ns. epätoivotuissa olosuhteissa. Siinä, kun piti päättää lopettaako pienen sydämen syke vai pystyykö antamaan sille hyvän elämän, joutui katsomaan sitä tilannetta todella epäitsekkäiden lasien läpi ja kysymään mitä pystyy sille pienelle tarjoamaan.

Toki voidaan mennä myös sille filosofiselle linjalle, että kaikki mitä teemme, on jollain tapaa itsekästä. Että vähintään saamme palkinnoksi sen, että voimme uhrauksiemme edessä tuntea olevamme hyviä ihmisiä.

Eli miullakaan ei taida olla tähän suoraa vastausta. 🤷🏼‍♀️
 
Dementoitunutta, viisasta äitiäni lainaten: "onneksi tuli teitä aikanaan tehtyä, niin on joku järki tässäkin perheessä! "
Samaa, aivan samaa huomaan usein itsekin ajattelevani saadessani sivusta seurata noiden kahden yhteisiä tai erillisiä oivalluksia.
Olenkin iloisesti itsekäs ja aivan joka päivä. 😅
 
Täällä on hyviä pohdintoja enkä uskokaan tähän olevan yhtä ja oikeaa vastausta. Riippuu mistä kulmasta asiaa katsoo. @Emp sanoi mielestäni hyvin! Lapsen haluaminen on itsekästä, mutta siitä huolehtiminen on kyllä todella epäitsekästä. Ja sehän alkaa jo raskaana, kun noudattaa ruokarajoituksia ym. vauvan hyvinvoinnin vuoksi.
 
Kai se myös riippuu ihmisen omasta näkulmasta? Mulle on ollut hyvin puhtaasti itsekästä, haluan et omat geenit jatkuu ja haluan kokea tämän osan elämästä, jotta pääsee pätemään et minäkin pystyin 🤣🤣🤣 mut niin kuin sanottu kyllä itsekkyyttä karisee pois kun ns tekee kaikkensa sen vauvan eteen. Omaan korvaan särähtää itsekkäänä kun kuulee jonkun sanovan jotain sen tyyppistä et "oispa nää aina vauvoja, kasvaa liian nopee" jne eli kuulostaa et ihminen haluu vaan niitä vauvoja hoidella ja elää ikuisessa vauvakuplassa.
 
En osaa ajatella itsekkäänä. Ei kai se, jos tekee jotakin siksi koska itse haluaa, tee asiasta lähtökohtaisesti itsekästä. Kai itsekkyyteen kuitenkin liittyy myös se, että asian tekee jotenkin huonolla tavalla toisten kustannuksella tai muista piittaamatta. 🤔 Tai näin ainakin itse ymmärrän tuon sanan. Ja lapsethan taas ovat lähtökohtaisesti myönteinen asia kuitenkin 😁
 
No joo, mutta niiltä lapsilta et voi suostumusta kysyä, että haluatko nyt ylipäätään syntyä. Ettäpä tuota. Jos olet itse valinnut hankkia lapsia, se on itsekästä. Hoivaaminen taas ei, mutta jos jätät hoivaamisen retuperälle niin se sitten taas on jopa itsekkäämpää kuin hankkiminen. Yleensä tästä näkee keskustelua, että lapsettomat ovat itsekkäitä, kun eivät hanki lapsia. Sehän se vasta ekoteko onkin ja yleensä veloilla on realiteetit ja resurssit paremmin hanskassa tän asian suhteen kuin niillä ketkä tekee lapsia itsekkäistä syistä eivätkä sitten anna lapsille riittävää hoivaa ja huolenpitoa. Ihan liikaa muutenkin lapset on sijaiskärsijöinä tässä maailmassa ja yhteiskunnassa imho.
 
Niin, toisethan ovat sitä mieltä, että olisi parempi vain olla syntymättä, koska elämään kuuluu väistämättä kärsimystä ja jos et ole olemassa, et myöskään kärsi. Minusta tuo on aika hassu ajatus, taidan olla tässä aika vastakkaisella laidalla ja ajattelen, että elämä on ainutlaatuinen lahja, jonka arvoa elämään väistämättä kuuluva kärsimys ei mitenkään mitätöi. Miettisin sitä jo ihan sitäkin kautta, kuinka moni ihminen kysyttäessä vastaisi, että mieluummin olisi valinnut olla syntymättä kokonaan. Veikkaisin, että hyvin, hyvin harva 🤔
 
Minusta lapsen tekeminen on itsekästä, samoin kuin vapaaehtoinen lapettomuus on sekin itsekästä. Elämässä pitää olla terveesti itsekäs.
Eipä sellaisesta elämästä mitään tule, jossa itsetuhoisesti estää itseään tekemästä valintoja joista tulisi onnelliseksi.
 
Uskon, ettei lasten saamisella ole mitään tekemistä itsekkyyden tai epäitsekkyyden kanssa. Eikä lapset tai lapsettomuus tee ihmisestä itsekästä tai epäitsekästä. Molempia tapoja voi elää kummin vain. Todennäköisesti epäitsekäs vanhempi olisi epäitsekäs myös lapsettomana. Ja toisin päin.
 
Phedina sanoi:
Uskon, ettei lasten saamisella ole mitään tekemistä itsekkyyden tai epäitsekkyyden kanssa. Eikä lapset tai lapsettomuus tee ihmisestä itsekästä tai epäitsekästä. Molempia tapoja voi elää kummin vain. Todennäköisesti epäitsekäs vanhempi olisi epäitsekäs myös lapsettomana. Ja toisin päin.
Click to expand...
Mie kyllä uskon, että on. Ennen lasta se oma pylly oli tärkein, nyt sen oman pyllyn on valmis uhraamaan jonkun toisen vuoksi. 😅

Ainakin henkilökohtasesti väitän viettäneeni varsin itsekästä elämää ennen lasta. Pyrin järjestelemään asiat niin, että minulla oli itselläni varsin hyvä olla. Nyt lapsen myötä olen itse valmis kärsimään, jotta sillä lapsella on asiat hyvin. En tekisi samanlaisia uhrauksia kenenkään muun vuoksi. Eli näen, että teen vähemmän itsekkäitä valintoja elämässäni.

En toki sano, että tämä pätisi kaikkiin, enkä varmastikkaan ole ollut niin hirveän itsekäs lähtöjäänkään, mutta kyllä se lapsen saaminen on vähentänyt ainakin omaa itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä. Isossa mittakaavassa välitän paljon enemmän myös yhteiskunnan tulevaisuudesta — pitkälti sen oman lapseni tulevaisuuden vuoksi.
 
Musta tuntuu että eri ihmiset ajattelee itsekkyydenkin eri tavoilla. Mun mielestä on sitä huonoa itsekkyyttä, jossa tehdään oman pään mukaan piittaamatta muista. Ja sitten on tervettä itsekkyyttä, jonka ajatelisin olevan enemmän sitä ettei miellytä muita unohtaen oman hyvinvoinnin. Tai sitä että tekee asioita ylipäätään ihan vain itseään ajatellen, omaksi hyväkseen ja ilokseen. Mielestäni lapsen hankkiminen on tavallaan sillä terveellä tavalla itsekästä. En minä ainakaan ajatellut hankkivani lapsia tehdäkseni uusia veronmaksajia. Vaan tein heitä, koska minä halusin. Mutta se itsekkyys tosiaan päättyy (terveessä vanhemmuudessa) siinä kohtaa kun testiin ilmestyy plussa ja aletaan tehdä valintoja lapsen hyvinvoinnin eteen. Se sen sijaan on väärällä tavalla itsekästä, jos plussa ei saa lopettamaan vaikka alkoholin käyttöä. Tai ei huolehdi lapsesta rakkaudella.
 
Mä en oo hankkinut lapsia. Oon saanut yhden ja oon kiitollinen siitä. En tiiä miten itsekkyys tähän yhtälöön kuuluu enkä oikein välitäkkään tietää.
 
Mää ajattelen myös tuon terveen itsekkyyden niin, että siitä asiasta pitäsi koitua muille jotain haittaa, että se on itsekästä. Esimerkki vois olla vaikka, että kieltäytyy tekemästä jotain asiaa oman jaksamisen takia, ja jonkun muun pitää sitten venyä tekemään se kyseinen asia. Tuon ajattelisin olevan sellaista tervettä itsekkyyttä 🤔 Mutta minusta koko sana itsekkyys on aika merkityksetön, jos se tarkoittaa ihan kaikkea sellaista, mitä tehdään siitä syystä koska itse haluaa. Eikö suurin osa elämä valinnoista yleensä tehdä sillä perusteella, että itse haluaa valita niin? Oliko juuri oman opiskelualan valinta itsekäs päätös? Jne. Voihan sitä varmaan ajatella, että ihminen tekee kaiken itsekkäästi, mutta on se silloin myös aika turha konsepti... 😄

Ja tosiaan lapsen hankintaa ajattelisin itse ennemmin epäitsekkäänä, eli toimitaan muiden eduksi omalla kustannuksella. Tokihan siinä myös itse saa elämäänsä yhden uuden ihanan tyypin, mutta on se myös iso vaiva ja yleensä joutuu jonkinlaisia uhrauksia tekemään. Mutta sitten taas lapsi itse saa sen arvokkaan elämän lahjan ja lisäksi myös muu ihmiskunta saa yhden uuden ihanan tyypin tänne, jolla toivon mukaan tulee olemaan myönteinen kokonaisvaikutus maailmaan 😄
 
Ja siis minusta joka asiassa on hyvät ja huonot puolet. Lapsen tekemisessä on hyvät ja huonot puolet, vapaaehtoisessa lapsettomuudessa on myös hyvät ja huonot puolet. Isossa kuvassa täysin nollapeliä.
Vapaaehtoisesti lapsetonta vanhana hoitavat ne lapsia tehneiden lapset ja toisaalta vapaaehtoisesti lapseton maksaa siitä hoidosta veroissa.

Suomessa on oikein hyvä väestöntiheys ja väkiluku ei kasva, joten suomalaisten ei tarvitse myöskään kokea syyllisyyttä väestöräjähdyksestä. Väestöräjähdykseen syylliset ovat ihan muualla.
 
Tää oli itselle vaikeaa käsitellä kun siirryttiin adoptioyrityksestä biologiseen ja se olikin niin "helppoa". Silloin ehkä ongelma oli siinä että miksi tehdä lisää lapsi kun maailmassa on jo paljon lapsia jotka on vailla perhettä.

Ainakin näen tämän nykyaikaisen aika tarkan suunnitelmallisuuden lasten hankinnassa itsekkäänä verrattuna vaikka 50-100 vuoden takaisiin motiiveihin ja yleisiin tapoihin, joku voi taas nähdään just toisin päin, että silloin oltiin itsekkäitä. Mutta niinkuin sanottu, on tässä paljon epäitsekästä, ja ehkä sitä itsekkyyttäkin on tosiaan hyvää ja huonoa. Jokatapauksessa tunnistan paljon itsekkyyttä lasten ajankohdan ja määrän suunnitelmissa. Vauvan holhoamisessa ja vaatteiden valinnassa jne, vähän kun nukella leikkisi. Miehelle lapsi on tosi iso ylepeilyn aihe ja hänen itsetuntonsa on vahvistunut kun saa "leikkiä isää" muiden nähden. Sitten on somemaailma ja sen tyylinen esittelymammailu. Ja ylipäänsä lapsesta tulee helposti oman itsearvonsa jatke, siinä peilaa kauheasti miten hyvä itse on ihmisenä että onnistuuko sen lapsen kasvatuksessa.

Nää nyt oli joitain esimerkkejä joita tulee mieleen, mutta en tiedä onko ne välttämättä negatiivisia asioita 🤷🏼‍♀️
 
Mielestäni lasten hankkiminen on itsekästä. Meitä ihmisiä kun täällä on muutenkin jo ihan liikaa, ja luonto nykyisellään ei vain tule kestämään tätä ylikulutusta, mitä me täällä Suomessakin kovasti harrastetaan.
Mutta sitten toisaalta vanhemmuus näin yksilötasolla on osaltaan jopa itsekkyyden vastakohta, kun tässä kuitenkin joutuu laittamaan jonkun muun tarpeet omiensa edelle. Silti mielestäni epäitsekkäimmän ja suurimman uhkauksen tekevät ne, jotka jättävät lapset hankkimatta luonnonsuojelun takia.
 
Takaisin
Top