Onko lapsilukutoive muuttunut matkan varrella?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kuinka monta lasta on toiveissa? Onko toive ollut sama niin kauan, kun olet lapsia toivonut? Vai onko luku muuttunut?

Itse olen pitkään ajatellut haluavani kaksi tai kolme lasta. Nyt on kaksi ja tällä hetkellä tuntuu että meidän lapset on tehty. Ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon vaan katsotaan kaivataanko myöhemmin sitä kolmatta. Eli kun ajatus on ollut se kaksi tai kolme, ei sen voi sanoa muuttuneen.
 
Olen toivonut, että saisin 4 lasta. Nyt on 2 ja haluaisimme vielä ainakin yhden. Jos saamme kolmannen, sitten voidaan pohtia olisiko lapsiluku ehkäpä siinä vai vieläkö haluttaisiin lisää lapsia. Ei ole merkittävästi siis muuttunut.
 
Minulla on ollut ajatuksena, että olisi vähintään kaksi lasta. Pitkään oli ne kaksi ja vauvakuume, nyt on kolme ja ei tee mieli enempää. Eli jotakuinkin samana on pysynyt.
 
Olen aina halunnut kolme lasta mutta näillä näkymin kaksi saa riittää (odotan vasta toista). Tulot eivät ole sillä tasolla että voisi hankkia monta lasta ja raskaudet ovat olleet erittäin koettelevia. En usko että kroppa kestäisi useampaa raskautta.
 
Tokan jälkeen ajattelin että nämä oli tässä, enkä oikeasti enää koskaan vapaaehtoisesti yritä lisää lapsia. Mieli muuttui heti kierukan asennuspäivänä ja 4kk päästä oltiin jo kolmosta yrittämässä.
Kolmosesta päätettiin yhdessä että on viimeinen järkisyistä, asunto ja auto juuri sopiva 5hlö perheelle. Molemmat kuitenkin koko ajan olisi halunnut lisää lapsia.
Pari vuotta myöhemmin päätettiin että kyllähän se ainakin yksi sittenkin vielä mahtuu :)
Nyt kun 4 lasta niin jollain tavalla tuntuu että voisi vielä joskus lisääkin tulla.
 
Miehen kanssa kun puhuttiin ekan kerran mahdollisten lasten lukumäärästä, itse puhuin kolmesta, mies kahdesta. No nyt kun lapsia siunaantunut kolme, niin kumpikin ollaan jätetty optio vielä mahdollisesta neljännestä.
 
Ollaan puhuttu miehen kanssa 4-5 lapsesta, mutta nyt tuntuu että ihan taloudellisista syistä 3 saa riittää. :)
 
Olin aina sanonut, että haluan vähintään kolme lasta. Mies ilmoitti, että korkeintaan kaksi. Esikoista odottaessani mulle tuli paha hyperemeesi, ja ilmoitinkin miehelle, että vielä kerran olen valmis menemään tän läpi. Toisen lapsen kohdalla hyperemeesi oli tuplasti rajumpi, ja se sinetöi lapsiluvun tähän. Olen kyllä muutenkin erittäin onnellinen tähän lapsilukuun, ja näin on hyvä. Hyperemeesi vain oli piste i:n päälle.
 
Aattelin jotenkin reilu 10v. sitten, että kaksi lasta ja se on jotenkin velvollisuus /suoritus minun hoitaa ne raskaudet ja synnytykset. No eihän niitä mies voi hoitaa... :hilarious:

Mutta nyt jotenkin oon kiitollinen niistä raskauksista ja kahdesta lapsesta, jotka on saatu. Samalla toivon, että kehoni vielä raskautuis ja olisi etuoikeus / kiitollisuus / harras toive saada vielä kolmas lapsi. Koen, että mulla on enemmän muuttunut oma suhtautuminen raskauksia kohtaan verrattuna lasten määrään. Jälkimmäinen on ollut 2-3.
 
En osaa sanoa, aina olen haaveillut monikossa lapsista ja niin miehenkin kanssa ollaan puhuttu ennen lapsia. Nyt haaveilen haikeana kolmannesta, vaikka ei ole ajankohtaista.
 
Ennen lapsia toivoin isoa katrasta, 4-5. Mies taas 2-3. Eka synnytys oli traumaattinen, enkä halunnut lisää. Kunnes... :-D
Nyt odotan kolmatta. Olen edelleen sillä kannalla, että ainakin yksi vielä tämän jälkeen, mies on sitä mieltä että lapsiluku on täysi kolmannesta. Olen tehnyt jo nyt tavallaan surutyötä tästä asiasta, kunnes sitten mies tuossa eräänä päivänä lipsautti, että ei hän nyt aivan ehdoton ole. Oho! Noh, mutta katsotaan nyt lapsi kerrallaan miltä tuntuu.

Jos siis jää kolmeen, oma lapsilukutoiveeni ei toteutunut, mutta miehen kyllä. Jos saadaan vielä lisää, oma toiveeni toteutui, miehen alkuperäinen toive ei. Tosin enempää ei tule, jos molemmat eivät ole sataprosenttisesti päätöksen takana. En siis aio suostutella tai taivutella.
 
Takaisin
Top