Onko lapsesi sopeutuvainen?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Sopeutuuko lapsi helposti? Vaikkapa päivähoidon aloittaessa uuteen rytmiin tai uuteen asuinpaikkaan?
 
Neljävuotias ainakin on tähän asti ollut todella sopeutuvainen. Olen oikein ihmetellyt asiaa. Muutama muutto takana, myös avioero ja uusi isäpuoli, pikkusisaruksen syntymä... Kaikkiin on sopeuduttu hyvin, pieniä takelteluja välillä toki, mutta kuuluu asiaan. Päivähoidossakin kun aloitti, sujui se heti mainiosti eikä koskaan ole ollut mitään isompia ongelmia. Myös, jos on tarvinnut olla varahoidossa päiväkodissa (normaalisti pph), on se sujunut myös hyvin.
 
Ei sopeudu mihinkään. Päivähoidon aloituskriisi kesti toista vuotta. Oli juuri sopeutunut kun päiväkodissa päätettiin vaihtaa istumajärjestystä, meni taas kuukausi siinäkin sopeutuessa.

Kotona tykkää, että kaikki on niin kuin ennenkin, mutta ennakoimalla sopeutuu paremmin. Vieraisiin ihmisiin tottuu kyllä hyvin.

Rytmi on paras pitää vakiona. Nälkäisenä ja väsyneenä sopeutuu vielä heikommin.

Taitaa tulla äitiinsä.
 
Ei sopeudu millään. Vaatii miljoona toistoa ja kaikki ahdistaa, itkettää, yöunet menee, pelottaa jne. Pahinta on, jos häntä yrittää valmistella johonkin uuteen etukäteen. Uusi asia pitää sanoa vasta, kun siihen on aikaa enää 5 min tai ollaan jo lähdössä kotoa. Luojan kiitos, häntä ei tarvinnut laittaa hoitoon aikaisemmin kuin 3-vuotiaana.
 
Meillä taitaa olla kyllä aika sopeutuvainen poika. Luulen, että se on ainakin osittain luonnekysymys hänellä, ja osittain luulen sen johtuvan myös siitä, että hän oli niin pieni mennessään päiväkotiin (10,5kk ikäinen). Poika kyllä tykkää rutiineistakin, ja menee vähän "sekaisin" kaikki, jos joku ei menekään normaalissa järjestyksessä. Olen pikku hiljaa koittanut ruveta sotkemaan välillä joitain aikatauluasioita, jotta poika tottuisi myös siihen, että asioita voi tehdä toisessakin järjestyksessä, joskus taas poika itse sekoittaa pakkaa jollain tavalla. Meillä taas nyt pojan ollessa kohta 3v 4kk tuo Ennin mainitsema asioista etukäteen puhuminen on tärkeää, että asiat sujuvat paremmin ja poika ehtii tottua ajatukseen. Lääkärissä käynnitkin sujuvat nykyään hyvin, kun etukäteen kerron, mitä siellä tehdään, esim. katsotaan korviin ja kuunnellaan sydänäänet jne..
 
Minäkin olen sitä mieltä, että tämä asia on vahvasti sidoksissa siihen, millainen kukakin on luonteeltaan. Hyvä pointti! Kaikkeen voi keksiä apukeinoja, totutella ym, mutta perusluonnetta ei voi muuttaa. Se kyllä usein auttaa, jos on itse samanlainen kuin lapsi, häntä on helpompi ymmärtää ja keksiä niitä apuja.
 
Poika on suhteellisen sopeutuvainen. On alkanut nopeasti viihtyä päiväkodissa jne. Jännittää kyllä asioita etukäteen, mutta tilanteessa sitten sujuu. Mutta hänelle kannattaa aina kertoa etukäteen vaikka se jännittämistä ja levottomuutta aiheuttaakin. Aina on paljon hankalampaa, jos jotain tapahtuu yllättäen.
 
Neljävuotias on kyllä sopeutuvainen. Päiväkodin aloitus meni suht kivutta, samoin päiväkodin vaihto lähemmäs kotia. Pikkuveljen syntymän on senkin ottanut mustasukkaisuudesta huolimatta hyvin, ehkä siksi kun rakastaa vauvaveljeä eniten maailmassa ja sai leikkikaverin.
 
1 - vuotias vierastaa kaikkea uutta, eikä pidä muutoksista. Yllättäen, kun muutettiin meidän uuteen ihanaan kotiin, niin poika ihastui ensisilmäyksellä ja oli heti kuin kotonaan ja tutki paikkoja. :)
 
Meillä myös ei sopeutuvainen 3-vuotias. Rutiinit on tärkeitä ja muutokset kauhistus. Herkkä kaveri, jolle ennakointi (ei liian aikaisin, sopivasti etukäteen asiasta riippuen, asian selitystä yms) todella tärkeää. Uudet asiat mietityttää, vie selkeästi energiaa ja vaikuttaa koko arkeen, asiasta riippuen päivästä viikkoihin jopa. Ajoittain melko raskasta itsellekin, mutta aina ollut tällainen luonne, ja voin vain kuvitella kuinka raskasta on muksuilla itsellään.
 
Takaisin
Top