Onko lapsellasi unilelu?

Zeni

Zeni

Tietävä tietäjä
Tammimammat 2017
Kesäkuun äidit 2019
Onko lapsellasi joku ylitse muiden, elämääkin tärkeämpi unikaveri, joka täytyy ottaa joka paikkaan mukaan, uni ei tule ilman sitä ja sinulla on kaapissa ainakin 3 vastaavanlaista hävinneen/pesussa olevan tilalle?

Meillä on vain viidestä nuorimmalla kolme tärkeää unikaveria, on nalle puh jonka tyty sai kummeiltaan syntymälahjaksi, pöllö jonka itse neuloin odottaessani häntä ja muumi mamma joka annettiin synttärilahjaksi. Uni tulee kyllä ilman kavereitakin, mutta on se pieni paniikin paikka, kun nanne, pööpöö ja muummmmi ei olekaan sängyssä odottamassa :p
 
Meillä lapsilla on ollut vaiheita, jolloin tietty unikaveri on ollut tosi tärkeä, mutta kenelläkään vaihe ei ole kestänyt kauhean kauaa. Vanhimmalla se oli iso muumimammapehmo, seuraavalla Mikki-pehmo ja myöhemmin Turtles- sekä autopehmo. 3-vuotiaalla ei muistaakseni vielä koskaan ole yksikään pehmolelu ollut hirveän tärkeä, vaikka usein jonkun niistä viereensä haluaakin. Kuopuksella (1v 8 kk) on ollut yksisarvispehmo kainalossa nyt jostain marraskuusta saakka, jolloin siirsimme hänet omaan sänkyynsä. Tuolloin ihan tarkoituksella markkinoin hänelle tämän unikaverin, jonka hän nykyisin rutistaa onnellisena kainaloonsa iltaisin. Ajattelin, että se helpottaisi omaan sänkyyn siirtymistä, ja niin se taisi tehdäkin. Vielä tämä lelu ei ole ollut kadoksissa, joten en tiedä, mikä olisi suhtautuminen, jos tuttua unikaveria ei illalla löytyisikään.
 
Kahdella ensimmäisellä lapsella oli unipupu, kakkoselle se oli niin tärkeä, että hankin myös kaksoisolennon, mutta lapsi näki ne samaan aikaan molemmat ja sen jälkeen pupuja tarvittiin aina kaksi.
Nuorimmaisella on kaksi uniriepua, mutta ne voi vaihtua ja niitä saa pestä.
 
Pojan syntymälahjaksi saama rättileluhiiri oli pojan sängyssä aina siitä asti, kun kotiuduttiin sairaalasta. Samainen rättileluhiiri matkusti pojan mukana päiväkotiin päiväunia varten muistuttamaan tuoksullaan kodista. En tiedä, miten tärkeä se siellä sitten on, vai onko sille siellä enää edes tarvetta.

Vuoden 2017 äitiyspakkauksessa ollut rättilelukoira löysi tiensä pojan kanssa sänkyyn asti jokunen kuukausi sitten, kun se oli muuten vaan leluna siihen asti. Siitä tuli kyllä nukahtamishetkessä pojalle tärkeä, eikä poika tahdo iltatissille ilman sitä. Sängyssä on lisäksi kyllä isohko sininen pehmolelukoira ja lammaskin, mutta äp:n rättikoira on se, jonka poika haluaa kainaloonsa. Sitten kun poika herää yöllä, niin kaappaa sen kainaloon uudelleen, nukkuessa lelujen ei tarvitse olla edes lähettyvillä. Mutta jos ne ottaa pois sängystä, niin sitten kyllä alkaa ihmettely, että missä kaikki on. Eli taitavat ne kaikki olla tärkeitä kuitenkin, vaikka se yksi vaan on se, minkä poika ottaa kainaloon. Aamulla herättyään poika sitten kasaa kaikki kolme lelua siististi toiseen päähän sänkyä odottamaan seuraavia unia :)
 
Pojalla on pinnasängyssään muutama pehmoeläin, jotka aina heittelee yksi kerrallaan laidan yli. Traktori saattaisi olla rakkain unilelu, jos saisi ottaa sen sänkyyn. :grin
 
Pojalla on ihan tolkuton määrä pehmoleluja ja ainakin kaksi on aina oltava sängyssä mukana. Hoitoonkin ottaa vaihtelevasti jonkun. Mitään isoon suosikkiasemaan päässyttä pehmoa ei taida olla... Jossain kohtaa valkoinen kastelahjana tullut pupu oli hirveän tärkeä, sitten Ähtäristä ostettu kala... Nykyään ehkä eniten kannetaan ruskeaa koiraa, joka on mun vanha.
 
Esikoisella on kaksi tärkeää unikaveria:Mikki-Hiiri ja Ti-Ti nalle. Täällä kotona molempien unikavereiden pitää olla hänen vieressä, kun hän nukkuu ja usein kulkeutuvat mukana muihinkin huoneisiin. Mutta jos yökyläilee mummolassa tai menee päiväkotiin, niin toinen unikavereista lähtee mukaan ja pärjää hyvin yhdellä. :)

Kuopuksella taas ei ole mitään ehdotonta, mutta rätti ja muumipappa tärkeitä, vaikkakin uni kyllä tulee ilman niitäkin. :)
 
Meillä oli kaikilla lapsilla unilelu( jokaisella oma valitsema), vieläkin heillä lelut tallessa nyt aikuisena.
Kaikilla ollut myös Ainu-puput mitkä ovat saaneet jo sairaalassa ensimmäisinä leluinaan.
 
Tytöllä on Finlaysonin keltainen elefantti peitto ja ilman sitä ei uni tule. Sai syntymälahjaksi sen ja siitä asti se on kulkenut mukana. Sittemmin on saanut toisenkin samanlaisen ja yleensä nukkuu molempien kanssa. Antaa onneksi pestä niitä hyvin.. Saattaa itse käydä viemässä pesukoneeseen.
Pojalla ei oo mitään tiettyä
 
Meidän poika alkoi haluta unilelua vasta joskus taaperoiän jälkeen. Vauvana heti kun sen verran osasi alkoi ojentaa hänelle sänkyyn annettua unilelua meille ja oli tyytyväinen, kun se laitettiin pois. Taaperona ei myöskään sellaista kaivannut. Nyt jossain 3-4 vuotiaana hän on alkanut pitää jotain pehmolelua sängyssä unileluna. Ei ole mitään tiettyä vaan hän vaihtaa sitä aina välillä eikä myöskään pidä sitä kainalossa vaan joko leikkii sillä vältellessään nukkumista tai antaa olla tyynyn vieressä. Päiväkodissa tai yökyläillessä ei ole unilelua mukana.

Itselleni oli lapsena unilelut tosi tärkeitä. Oli muutama, jotka piti aina saada ympärille ja suosikki lähti joka paikkaan mukaan.
 
Joku unikaveri pitää yleensä olla mutta se vaihtelee kausittain/päivittäin. Päiväkodista oppinut tavan. Pienestä asti on ollut tärkeitä leluja mutta eivät välttämättä unikaverin roolissa.
 
Kaikilla lapsilla on ollut alusta asti unileluja sängyssä, mutta isommat kiinnostuivat niistä vasta joskus parivuotiaana ja nuorin reilu 1v iässä. Ei ole mitään yhtä suosikkia (paitsi nuorimmalla pitkään oli hyvin rakas tuutulauluja soittava yövalopöllö), vaan vaihtelevat vähän, mikä milloinkin on suosiossa. Tuovat lohtua ja turvaa.
 
Ei mies ei tykkää et karvapallo pyörii yöllä välissä ja on kuulemma tyttöjen juttu (vaikka molemmilla serkkupojilla ollu unipupu) :banghead: mä oon suuttunu ja loukkaantunu tästä sata kertaa. No päikyssä on unipuput molemmilla. Mä olisin kyllä halunnu unilelut kaikille. Itelläkin lapsena ollu tosi tärkee.
 
Minulla jotenkin särähtää korvaan, jos joku vähättelee lapsen kuullen unilelua ja sen tarvetta. Lapsi on lapsi, ja jokainen lapsi on omanlaisensa, ja jos lapsi haluaa unilelun, niin lapsi haluaa, eikä minusta ole aikuisen asia sitä kieltää, ellei siitä aiheudu jotakin vaaraa (esim. kovin pienellä tukehtumisvaara tms.).
 
Kuulostaapa älyttömältä tuo että kielletään unilelu ja vielä sanotaan että se on tyttöjen juttu. :confused: Jos lapsi haluaa unilelun ei sitä pidä kieltää. Sehän tuo turvaa ihan sukupuolesta riippumatta (jos lapsi niin kokee). Enkä kyllä näe turvan tarvetta mitenkään sukupuolisidonnaisena.
 
Mä ooon yrittäny vaikka mistä ratakiskosta vääntää. En tiiä pitäskö laittaa mies ja poika kahestaan 4 vee neuvolaan ja soittaa neuvolan tädille sitä ennen/ laittaa nla-kortin väliin punasella isolla tekstiklä lappu mukaan niin et mies ei huomaa. En oikeen usko et jos lähetään viidestään neuvolaan mitään mahkuja puhuu mistään plus mies ei lähe ees mukaan. Oon raahannu sängyn täyteen unikavereita ainoo seuraus oli et mies lähti patjalle nukkuun. Mä oon aivan täysin luopunu toivosta unilelun suhteen. Ei meiän lapsilta oo koskaan kysytty haluuko ne unikaveria mä en tiiä.

Ps miehen rakkain lelu lapsena on ollu nallipyssy. Oletettavasti ei oo ollu sillon vastasyntyny.

Pps. Oon uhkaillu avioerollakin ei mitään vaikutusta.
 
Muokattu viimeksi:
Niin enkä mäkään oo koskaan ikinä aiemmassa elämässä törmänny vastaavaan etteikö lapsella sais olla unikaveria. Lasua en oo harkinnu. Ei mitään ideaa mitä asialle vois tehä.
 
Nyt 3v haluaa aina samat muutamat pehmolelut viereensä sänkyyn. Joskus harvoin haluaa jonkun muun.
 
Takaisin
Top