onko lapsellasi se nimi minkä halusit?

[Lya]

Me ei periaatteesta paljasteta lapsesta sosiaalisessa mediassa mitään, koska esim. sukunimemme on tosi harvinainen. Tyttö saa aikanaan itse päättää, mitä itsestään haluaa julkaistavan.

Pahoittelen, jos ärsyttää :)

 

[KaamosKeiju]

Tätä ketjua on sitten ärsyttävä lukee (mut ei voi olla lukemattakaan...!) kun kaikki puhuu nimistä mutta niitä nimiä ei kuitenkaan paljasteta.. :D Siis tosi monen viestin kohdalla sitä miettii että mikäköhän nimiehdotus se oli tai minkä nimen lapsi sai tai että mikä se olis ollut jos vauvan sukupuoli ois ollu toinen.

Mä haaveilin vuosia nimestä Ronja Lila Aurora, mutta kuntuttavapiiriin kastettiin tuo Ronja niin se ei enää tuntunu hyvältä, vaikkei tyttö oikeestaan liian lähikaveripiirissä ookaan. Sitten kun meidän neito syntyi, erilaisia nimiä makusteltiin aika kauan. Yllätyksekseni mies ihastui kyllä toisiin nimiin ja etunimen ukkeli sattui kerran mainitseen (olikohan lukenu jostain tms) ja se kolahti molemmille samantien. Lila-Aurora sai vielä väliviivan, mun mielestä on omalaatusta että väliviiva ei oo ekan ja tokan nimen välissä. Tää väliviivan sijoitus on mun parhaan kaverin nimestä pöllitty. :)

no itse olisin pitänyt esim. seuraavista nimistä:
Saaga (Kuutar), Fiona (Illusia), Jade ( Minerva), Myrtti Vivian
Sisu Olavi, Nuutti Victor, Petja Damien

vaan kun on mies niin erikoisille nimille allerginen onneksi löysin kuitenkin tuon nimen Senja, jonka siis esikoisemme sai: tarpeeksi erikoinen minulle, tarpeeksi normaali miehelle .

 

[Lila-Aurora]

Oi, Senja on kaunis! Vivian oli meilläkin listoilla esikon kohdalla, samoin Lilian. Toissapäivänä täyteltiin estietolomake synnärille ja hätäkaste-kohtaan pläjäytettiin pojan nimeks Julius, tytölle Jesmiina. Miehen esikoistyttö on siis Mimmiina ja meidän neitokainen on Emmiina.

 

[ccix]

Tuolla lokakuisissa jo kirjoittelinkin appivanhempien painostuksesta Kalevi nimeen (siis toiseksi nimeksi) ja kun minä en vaan siedä kyseistä nimeä. Miehen toinen nimi, miehen isoisän ja äidin veljen ja oman isä vainaan toinen nimi. Argh! Kas kun ei vielä naapurin koira ole kalevi.

Etunimen päätin periaatteessa jo ennen raskautta, tai ajattelin et jos ikinä lapsia saan ja poika tulee niin nimi on aika lailla päätetty. Miehelle kerroin nimestä vasta joskus kesällä, kun yritin lypsää miehen mielipidettä nimi asiaan ja onko ehdotuksia. Puhuttiin Iirosta, Iljasta ja muutamia muitakin vaihtoehtoja putkahteli, mutta itse olin jo nimen päättänyt joskus vuonna nakki ja juustoleipä. Ja se nyt sitten on juurtunut, ristiäiset tosin vasta ensikuussa, ja en paljasta tätä etunimeä siis vielä.

Toisen nimen suhteen olemme päättäneet tulla puoli tiehen vastaan, Kalevi pojan toisesta nimestä ei tule, mutta Levi tuntui ihan sopivalta :D

 

[Latteäiti]

Mä olen samoilla linjoilla Lyan kanssa, meillä myös harvinainen sukunimi eikä tuo etunimikään kovin yleinen ole. Eikä edes ole toista nimeä, niin etunimen kertomalla kertoisi jo melkein kaiken.

 

[ReginaVeritas]

Minäkin olen niitä, jotka nyt tylsästi nimen salaavat... Meillä neiti ei saanut sitä nimeä, jota raskausaikana halusin hänelle. Mies inhosi sitä nimeä, mutta synnytyksessä antoi sille nimelle luvan. :D Noh, neiti ei kyllä näyttänyt sitten yhtään sen nimiseltä ja nimeksi valikoitui sitten toinen, josta oli kyllä myös ollut puhetta raskausaikana paljon. :)

 

[Bnt]

Meillä periaatteessa muksut saaneet haluamani nimet, vaikka puolisen sataa nimiehdotusta mies lyttäsikin, ja ilman miestä tuskin olisivat lapset tämän nimisiä mitä nyt ovat.

MUTTA onneksi en ole saanut yksin nimiä valita raskaushormonihöyryissä, nyttemmin olen vanhoja nimiehdotus listojani lueskellut ja vähintään joka toisesta on herännyt kysymys että mitä ihmettä olen oikein ajatellut?! :D

 

[Leina]

Kyllä, jo raskausaikana puhuimme hänestä nimellä kun tiesimme, että poika tulee ja onneksi nimi hänelle sopii. Nimi on ihan tavallinen suomalainen (4 kirjainta, alkaa A:lla), mutta nimeä en täällä paljasta, koska en ole sitä aiemminkaan tehnyt. Toiset nimet tulivat suvusta, miehen isältä ja serkulta.

 

[Jannina]

Tyttäreni sai kolme nimeä joista pidin ja miehenikin tykkäsi. Itse ehdotin että tyttö saisi samat nimikirjaimet kuin isällään joten siitä lähdettiin listaamaan nimiä jotka miellyttivät. Mulla oli nimimietinnöissä ehtona että lapseni saa pitää ihan oman nimensä eli ei saa löytyä ennestään kummankaan suvusta samoja nimiä. Piti siis selailla vähän sukupuitakin. Lisäksi halusimme että nimissä ei ole epäselvyyttä kirjoitusasun kanssa (vrt. Nora/Noora esim.) vaan nimet lausutaan kuten kirjoitetaankin.

Aina on ärsyttänyt kun miehen suvussa ollut tapana kierrättää nimiä sukupolvelta toiselle, kaikilla kovin samanlaisia nimiä niin ei tiedä välillä ketä tarkoitetaan puhuttaessa... Halusin katkaista perinteen meidän kohdalla. Nimillä oli myös omat merkityksensä, yksi on kesäinen luontonimi joka sopii syntymäajankohtaan, yksi nimi on tytön syntymäpäivänä nimppareitaan viettävän miehen nimi + yksi konsonantti lisää ja yksi nimi oli itsessään kaunis ja suorastaan rakastettava.

 

[LuJa]

Meidän tytöt ovat Emma Mariella & Matilda Emilia. Etunimet minun antamia ja toiset miehen keksimät :) .

 

[anhe]

Meidän tyttö sai sitten hyvinkin perinteikkään nimen, isomummonsa lempinimen etunimekseen, minun toisen nimeni toiseksi nimekseen ja -tytär-loppuisen kolmannen nimen isänsä nimestä. Etunimi ei ole kuitenkaan mummon nimen väännös vaan hänen aikanaan kouluterveydenhoitajana oppilailta saatu lempinimi Lilli. Hauskaa on ollut kuulla myöhemmin ystäviltäni että nimi sopii tytölle kuin nenä päähän.

 

[Jiin3s]

Päätimme nimen yhdessä. Minulla oli paljon vaihtoehtoja joista pidin ja niistä vain yksi miellytti miestäni. Joten se sitten valittiin. Nimi josta kumpikin pitää.