Onko lapsellasi ollut nirsoilukausi?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Luin jostain (ehkä Yhteishyvästä) että lapsilla on nirsoilukausi jossain vaiheessa 2-6 vuoden iässä. Onko teidän lapsilla ollut tällaista? Vai onko lapsi joko aina nirso tai aina kaikkiruokainen?

Omalla kohta 6-vuotiaallani en tällaista ole huomannut. Vieraassa paikassa saattaa vieraat ruuat hieman arveluttaa, mutta tätä lukuunottamatta hän on ollut aina varsin kaikkiruokainen. Kaipa hän sen ehtii vielä seuraavan vuoden aikana tai sitten sitä ei vain ole kaikilla lapsilla.
 
Tyttö 2,5 vuotta nirsoilee nyt lähes kaikesta ruuasta (yleensä ollut tosi hyvä syömään ja kaikkea maistellut). Samaan aikaan tuli kiukuttelu lähes joka asiasta :D Eli uhman piikkiin laitan tämän ja ehkä kohta taas ollaan normisti..
 
6v poika nirsoilee kaikesta kotona, jokaisesta ruuasta siis löytyy jotain mitä ei voi yhtäkkiä syödä, päiväkodissa kaikkiruokainen.
4v tyttö ei nirsoilee mistään, syö kaiken mitä tarjotaan mukisematta kaikkialla.
2,5v poika nirsoilee suurimmalle osalle kasviksista
 
2,5v poika maistaa melkein kaikkea uutta, mutta kasviksia ei oikeastaan syö. aiemmin on ollut kausia, kun on vain tietyt ruuat kelvanneet.
 
Molemmat maistaa aina kaikkea. 5v on vuoden päivät alkanut dissaamaan muutamia ruokia, oppi sen kerrasta kun lomakotilapsi nirsoili ollessaan yökylässä :facepalm: Mutta silti maistaa aina. 2v maistaa myös mutta on jotain makuja tai tekstuureja joista eivät välitä. Eikä tarvitsekaan, kunhan maistavat. Itsehän olin lapsena todella nirso enkä edelleenkään kaikkiruokainen.
 
Minusta nirsoilu on outo käsite. Jos lapsen suuhun joku ruoka ei sovi, niin se on ihan ymmärrettävää. Kaikki lapseni ovat joskus jättäneet jotain syömättä ja itsekin teen niin.
 
Minusta nirsoilu on outo käsite. Jos lapsen suuhun joku ruoka ei sovi, niin se on ihan ymmärrettävää. Kaikki lapseni ovat joskus jättäneet jotain syömättä ja itsekin teen niin.
Onhan se outoa mutta ihan oikea ilmiö. Kuten sanoin, meillä lapset maistaa kaikkea ja kaikki ei suuhun sovi, ja se on okei, ei nirsoilua vaan mieltymyksien oppimista.

Mutta minä itse olin ja olen edelleen nirso. En edes maistanut monia ruokia vaan annoin mielikuvan ruoasta vaikuttaa päätökseeni syödä. Vielä tänäkin päivänä on vaikeaa kokeilla uusia ruokia. Kotona siihen kyllä kehotettiin, äiti teki monipuolista kotiruokaa, mutta lopulta lapsi vaati spagettia ja kalapuikkoja. Hedelmät ja vihannekset onneksi on aina maistunut.

Mutta siis kyllä nirsoilu on ihan oikea juttu vaikka outoa onkin! :p
 
Onhan se outoa mutta ihan oikea ilmiö. Kuten sanoin, meillä lapset maistaa kaikkea ja kaikki ei suuhun sovi, ja se on okei, ei nirsoilua vaan mieltymyksien oppimista.

Mutta minä itse olin ja olen edelleen nirso. En edes maistanut monia ruokia vaan annoin mielikuvan ruoasta vaikuttaa päätökseeni syödä. Vielä tänäkin päivänä on vaikeaa kokeilla uusia ruokia. Kotona siihen kyllä kehotettiin, äiti teki monipuolista kotiruokaa, mutta lopulta lapsi vaati spagettia ja kalapuikkoja. Hedelmät ja vihannekset onneksi on aina maistunut.

Mutta siis kyllä nirsoilu on ihan oikea juttu vaikka outoa onkin! :p
Minä en ole kaikkiruokainen eikä minusta sellaista tule. Normaaliuden käsitteen mukaan olen nirso, mutta itse tiedän, että tämä on minulle omien aistieni mukaan normaali ruokavalio eikä mikään opittu tai oppimatta jätetty maistelun tai maistamattomuuden tulos.

Äitini on kasvattanut kaksi lasta ja toisesta tuli kaikkiruokainen. Kotiruokaa on monipuolisesti tarjottu, ei makeita välipaloja ja koko perheelle samaa ruokaa. Jos ei kelpaa, seuraava ateria kolmen tunnin päästä. Normaali kuvio.

Useimmat hylkäämäni ruuat aiheuttavat minussa voimakkaan reaktion. Esimerkiksi paprika ja salaatit maistuvat siltä, että ne ovat varmasti myrkyllisiä. Maustekurkku, tomaatti, kirsikka ja tuliset mausteet aiheuttavat oksennuksen.

Monissa ruuissa jo pelkkä haju tai tuntuma on niin hirveä, että aistijärjestelmäni on vakuuttunut siitä, että se ei ole ihmisen ruokaa.

Lapsi ei osaa kuvailla, miksi ei pysty syömään jotain tiettyä ruokaa. Uskon, että lapsilla kuitenkin on aikuisia herkempi makuaisti ja sitä kannattaa kunnioittaa. Ei toki silti voi tarjota suklaavanukasta ja vehnäleipää joka aterialla, mutta ei kannata tehdä siitä numeroa, jos lapsi ei syö kaikkea eikä varsinkaan päivitellä ääneen, että onpa nirso.

Toiset oppivat syömään ja toiset löytävät oman tapansa syödä monipuolisesti.

Omalla kohdallani uskon siihen, että elimistö on viisas. Minulla on refluksitauti ja useimmat ruuat, joita en syö, olisivat sellaisia, jotka pahentavat oireita.
 
Ei ole ainakaan vielä kovin paljoa sellaisia ruokia, joita poika ei syö. Enkä ole huomannut, että olisi erityistä nirsoilukautta ollut, siis sillä tavalla, ettei poika olisi suostunut maistamaan mitään uutta. Toki jotkin ruoat on jo sellaisiksi poika todennut, etteivät hänelle maistu, ja se on ihan hyvä niin. Poika saa itse päättää, mitä ei halua syödä, mutta olen yrittänyt sen pitää, että maistaa täytyisi edes vähän, ja jos ei tykkää, niin ei tietenkään tarvitse syödä. Kotona tehdyillä aterioilla pyritään siihen, että on salaattia tai muuta kasvista tarjolla, ja niitä laitetaan pojan lautaselle samalla kuin omillekin lautasille, söi poika tai ei. Eikä siitä, jos ei syö, nosteta mitään meteliä, syö sen mitä syö ja jättää loput. En minäkään kaikkea syö, ainakin äyriäiset ja sisäelimet jäävät minulta syömättä, enkä mitenkään erityisesti ole veriruokienkaan ystävä, mustaamakkaraa nyt toki täytyy joskus syödä, se on harvoin nautittuna ihan hyvää :)
 
Minä en ole kaikkiruokainen eikä minusta sellaista tule. Normaaliuden käsitteen mukaan olen nirso, mutta itse tiedän, että tämä on minulle omien aistieni mukaan normaali ruokavalio eikä mikään opittu tai oppimatta jätetty maistelun tai maistamattomuuden tulos.

Äitini on kasvattanut kaksi lasta ja toisesta tuli kaikkiruokainen. Kotiruokaa on monipuolisesti tarjottu, ei makeita välipaloja ja koko perheelle samaa ruokaa. Jos ei kelpaa, seuraava ateria kolmen tunnin päästä. Normaali kuvio.

Useimmat hylkäämäni ruuat aiheuttavat minussa voimakkaan reaktion. Esimerkiksi paprika ja salaatit maistuvat siltä, että ne ovat varmasti myrkyllisiä. Maustekurkku, tomaatti, kirsikka ja tuliset mausteet aiheuttavat oksennuksen.

Monissa ruuissa jo pelkkä haju tai tuntuma on niin hirveä, että aistijärjestelmäni on vakuuttunut siitä, että se ei ole ihmisen ruokaa.

Lapsi ei osaa kuvailla, miksi ei pysty syömään jotain tiettyä ruokaa. Uskon, että lapsilla kuitenkin on aikuisia herkempi makuaisti ja sitä kannattaa kunnioittaa. Ei toki silti voi tarjota suklaavanukasta ja vehnäleipää joka aterialla, mutta ei kannata tehdä siitä numeroa, jos lapsi ei syö kaikkea eikä varsinkaan päivitellä ääneen, että onpa nirso.

Toiset oppivat syömään ja toiset löytävät oman tapansa syödä monipuolisesti.

Omalla kohdallani uskon siihen, että elimistö on viisas. Minulla on refluksitauti ja useimmat ruuat, joita en syö, olisivat sellaisia, jotka pahentavat oireita.

Kaikesta tästä olen kanssasi samaa mieltä, mutta minä olen oikeasti nirso täysin epäloogisista syistä ja syön edelleen suht idioottimaisesti. Koskaan ei lapsen nirsoilua tulisi korostaa eikä minunkaan kohdallani niin tehty. Nyt vaan aikuisena mietin että olipa vanhemmillani kestämistä.

Tarkoitus oli vain kommentoida että nirsojakin on. Useimmat lapset (ja ihmiset muutenkin) ovat vain tarkkoja syömisestään ja se heille suotakoon.
 
Meillä on selkeesti nyt nirsoilukausi menossa.

Ja poika on aina ollut vähän epäluuloinen uusien makujen kanssa, eikä kaikki asiat tietenkään voi kaikille maistua heti.
Mutta tässä viiden ikävuoden kohdalla on alkanut sellaisetkin ruuat inhottaa, mitkä on saattaneet ennen maistua hyvinkin. Ihan selkeästi on joku kausi siis - lapsi on alkanut jotenkin tunnustella enemmän sitä miltä asiat tuntuu suussa, ja esimerkiksi perunamuussi, joka ennen maistui vallan hyvin tulee nyt samantien suusta ulos kun se tuntuu pahalta.

Kuulin että tässä vaiheessa kehittyy makusilmut (tai jotkut kielen osat) kovasti, ja saattaa vaikuttaa siihen, miltä ruoka tuntuu ja maistuu.
 
Itse olin hyvinkin nirso pienenä. Vanhemmiten olen oppinut syömään useampia ruokia, mutta kyllä edelleenkin on monia jotka ei uppoa. Mielestäni ei kenenkään aikuisen tai lapsen ole mikään pakko syödä sellaista mikä ei syystä tai toisesta maistu. Lapsen on kuitenkin hyvä maistaa kaikkea. Tai aikuisenkin toki on hyvä maistaa jos tulee uutta ruokaa vastaan, mutta aikuinen yleensä tietää jos jokin aiheuttaa vaikka vatsavaivoja. Eikä sitä silloin kannata maistaa.
 
Takaisin
Top