Onko lääkkeetön synnytys parempi?

[Vargynja]

Mitä ajatuksia aihe herättää? Toivotko/toivoitko sinä luomusynnytystä? Onko luomuna todella parempi synnyttää?

Itse toivoin ettei kuopuksen synnytyksessä laitettaisi epiduraalia liian kevyesti, sillä se vaikeutti esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihetta. Kuopuksen synnytyskokemus oli hyvä, suorastaan voimaannuttava. Mutta en ajattele olevani mitenkään parempi, kun kuopus syntyi käytännössä luomuna. Voimaantuminen tuli enemmän siitä että onnistuin ylipäätään synnyttämään alakautta, kun esikoinen syntyi sektiolla.

Mieltäisin, että hyvä synnytys syntyy äidin turvallisesta olosta on se sitten lääkkeiden kanssa tai ilman. Eikä puudutus tai lääkkeettömyys tee automaattisesti synnytystä toista paremmaksi tai huonommaksi.

 

[Hemppa87]

Ensimmäisessä synnytyksessä kokeilin ilokaasua, josta tuli vain huono olo. Sen jälkeen mennyt luomuna. En voi verrata, onko luomu parempi kuin lääkkeellinen, koska kokemusta muusta kivunlievityksestä ei ole. Synnytykset olleet myös aina niin nopeita ettei mitään puudutteita olisi kerennyt antaa. En pystyisi antaa kenenkään tökkiä neulalla selkäytimeen, siinä on niin isot riskit mennä joku pieleen, ennemmin sitten vaikka nukutus. Kaikista paras olisi synnyttää kotona omassa rauhassa, se vain ei ole missään vaiheessa ollut mahdollista.

 

[pilvikirsikka]

Olen samaa mieltä, että se kokemus lähtee äidistä itsestään, ei siitä, millä tavoin on synnyttänyt. Synnytyksiä on aina vaikea vertailla, kun siihen kokemukseen vaikuttaa ihan kaikki. Miten synnytys on käynnistynyt, onko se käynnistetty, missä kunnossa äiti tai vauva on, onko käytetty puudutteita tai keinotekoista oksitosiinia ym ym. Lähtökohta pitäisi olla, että jokaisen synnyttäjän toiveita kuunnellaan, niitä kunnioitetaan ja yritetään luoda yhdessä paras mahdollinen synnytyskokemus eikä vain että kunhan äiti ja lapsi jää eloon... Se tuntuu olevan valitettavan yleinen asenne sairaaloissa nykypäivänä.

Itse olen synnyttänyt sektiolla, epiduraalin voimin, luomuna sairaalassa ja luomuna kotona. Sanottakoon, että kotisynnytys oli paras kokemus kaikista kyllä siinä omakin järki luistaa kaikista parhaiten, kun on lääkkeettömästi synnyttänyt ja vauvatkin on usein virkeimpiä silloin, kun eivät ole missään lääketokkurassa synnytyksen jäljiltä. Ja kokemus toki itsessään ihan omaa luokkaansa, kun on saanut olla omassa kodissa tuttujen ihmisten kanssa. Itselläni on vähän huonot kokemukset jäänyt sairaalassa synnyttämisestä.

 

[Aaltokukka]

Poika syntyi "luomuna" sairaalassa, ilokaasua kyllö otin. Puudutusaineallergia ja lääkeherkkyydet puolsivat riskien minimointia lääkkeettömällä synnytyksellä.
Onneksi oltiin jo siellä valmiina kun synnytys eteni pikavauhtia, kunnes vauvan käännyttyä väärin hän juuttui/ jämähti tms kanavaan ja tarvittiin useita imukuppivetoja ulos auttamiseen. Vauvalle tarvittiin välittömästi myös ylipainehoitoa... Loppu hyvin, kaikki hyvin! Kotona en uskaltaisi synnyttää. Itse en ymmärrä luomusynnytyksen ihannointia. Synnytyksen ei pitäisi olla suoritus jota muut arvostelevat tai jätetään kivun lievitystä pois isän toiveesta.

 

[Pingviiniemo]

Minulla on kokemusta liiallisesta määrästä epiduraalia ja sitten sopivasta määrästä.

Ensimmäinen synnytys oli yhtä epiduraalia ja haittasi ponnistusvaihetta ja ponnistamisen tarvetta. Synnytys oli vaikea ja päätyi komplikaatioihin. Ponnistusvaihe 2.5 tuntia.

Toisessa synnytyksessä halusin heti alkuun epiduraalikatetrin selkään ja pyysin lisää harkiten, eli kun avautuminen hidastui niin epiduraalia en pyytänyt, mutta katetri sai olla selässä. Kun synnytys oli hyvin käynnissä, niin uskalsin pyytä annoksen epiduraalia jossain kohtaa. Synnytys sujui lopulta ilman komplikaatioita, ei liikaa kipuja ja ponnistamisen tarve oli valtava ja ponnistusvaihe 3min.

Hoitajakin sanoi, että häntä arvelutti kun pyysin epiduraalia jo synnytyksen alussa, mutta jälkeenpäin se oli hänen mielestään täysin oikea valinta. Käytin epiduraalia vain tarpeeseen ja se loi kuitenkin turvallisuuden tunteen kun tiesin että jos kivut oli kovia niin sain tarvittaessa apua.

Eli oma kokemus on se, että katetrin voi pyytää selkään jo ihan alussa, mutta epiduraalia kannattaa käyttää harkiten.

 

[Luomumutsi]

Musta tuntuu ikävältä ajatus pumpata vauvalle yhtään mitään lääkkeitä, jos ei ole pakko. Kyllähän sen jo näkee, ettei ole hyvä, kun vauva on lääketokkurassa jos käytetty puudutteita! Ja onhan niiden haitat ihan faktatietoa eikä mutuilua.

 

[Hasabu]

Itse olen kokenut, että synnyttäessäni ilman särkylääkettä vahvempaa lääkitystä/puudutusta/ilokaasua oma olo on ollut skarpimpi, ei minkäänlaista lääketokkuraa missään vaiheessa. Toisaalta muissa synnytyksissä en olisi jaksanut ilman ilokaasua ja/tai epiduraalia. Liputan siis sen puolesta, että juuri se määrä lääkkeellisiä tukikeinoja on hyvä, joka antaa synnytyäjälle mahdollisimman hyvän olon ja hyvät valmiudet saada lapsi maailmaan. :)

 

[Liina-Maija]

Ilokaasua oon saanu, mut muuten lääkkeetön. Parempaa oli ponnistus, minuutissa ponnistettu kun lääkkeen kans joutuu hakemaan ja etsimään ja ponnistus hidasta