Onko ketään jätetty raskauaikana?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kiki88
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Milamariaa Kiitoksia tsempeistä. Tuo sinun kertomasi kuulostaa surulliselta, sitä vain tulee itse miettineeksi, että jos miehellä on skitsofrenia, niin eikö sitä saisi lääkkeillä hoidettua. Sitten kun miehesi olisi taas kunnossa, oma itsensä, niin hän varmasti taas muistaisi kaikki teidän ihanat hetket ja rakkauden. Tuntuu niin väärältä, että sairaus erottaa toiset, jos muuten yhdessä on ollut ihanaa. Jaksamisia sinulle ja toivottavasti kaikki menee hyvin.
 
kurjia kertomuksia! [&:] ja lisäänpä joukkoon vielä omanikin..
aloin tapailla lapsen isää tammikuussa ja oikeastaan heti "pamahdin paksuksi". tuleva isä ei ollut yhtään innoissaan ja vaatikin minua tekemaan abortin..mutta minulle se ei käynyt päinsä! muutenkin huomasin että tuo mies on täysin väärä vierelleni ja jätin hänet maaliskuun lopulla (eli ei edes kauaa keritty olemaan yhdessä). hän kuitenkin haluaa olla lapsen elämässä mukana ja sovittiinkin että edetään normaalin kaavan mukaan kun on avioliiton ulkopuolinen lapsi että minusta tulee yh ja hän saa tapaamisoikeuden..mutta eipä mennyt kauaa kun häneltä alkoi sadella puheluita joissa haukkui minua huonoksi ihmiseksi ja aikoo hommata yhteishuoltajuuden! että oikeudessa kuulemma tavataan.. minulla ei ole mitään mielenkiintoa sopia yhteishuoltajuudesta ihmisen kanssa joka ei lasta halunnut pitää ja kun nyttemmin välimme ovat hyvin tulehtuneet..
olin todella stressaantunut tilanteesta monia viikkoja kunnes vaihdoin numeroni että pääsin noista ikävistä puheluista eroon ja aion äitiyslomani alussa vaihtaa paikkakuntaa lähemmäs vanhempiani.. luultavasti aion vastustaa hänen isyyttään koska hän halusi tehdä asioista näin hankalia..siinäs vie oikeuteen ja saa sieltä sen tapaamisoikeuden johon olisin toki myöntynyt muutenkin ilman tälläistä hullua draamaa! en usko että että hänellä on minkäänlaisia mahdollisuuksia yhteishuoltajuuteen oikeusteitse koska kun lapsi on syntynyt asumme eri kaupungeissa.. ja kaiken kukkuraksi hän asuu yhä äitinsä kanssa! ilman minkäänlaista koulutusta ja tekee vuorotyötä...
että tämmöinen juttu minun kohdallani...[>:]
 
Hutajuus kiistat ovat aina tympeitä ja kurjia kaikkien kannalta; etenkin sen viattoman lapsen.[&:]
Täytyy sanoa, että hattua pitää teille nostaa jotka odotatte vauvaa "yksin" ! Ihan totta ! Ei varmasti ole helppoa.
Vaikka onkin yksinhuolta; mutta eihän silti koskaan ole yksin. Aina löytyy sitä tukiverkostoa edes jollain tapaa yleensä, onneksi.[:)] Vanhemmat tms.

Paljon voimia ja tsemppiä teille !
 
Voi Nanatin! Ei ole kyllä mikään helppo tilanne kohdallasi.. :O
Mutta, jos Tuulienkelin tieto on faktaa niin tilannehan helpottuu!

Minulla on nyt vaikeuksia saada mies ulos tästä kämpästä.. Sairaalalasku oli suuri ja miehen varat vähissä muuttamiseen. Eilen täällä suunnilla joutui taas pelkäämään kun hän alkoi yöllä riehua ja heräsin siihen kun hän hakkasi keittiönkaappeja... Hän kuvittelee, että olen maannut hänen kaverinsa kanssa tjtn. Hänen sairautensa myös lietsoo muita uskomattomia juttuja raskaudestani. Milloin olen avaruusolio, milloin lapsi on jonkun salaliiton siittämä.
Ei toivoakaan, että uskaltaisin edes harkita mitään yhteishuoltajuutta.. Eikä hän edes haluaisi, sillä hän uskoo, että isyystestin tuloksetkin sillä tavalla väärennetään, että hän on isä vaikka joku muu olisi hänen kuvitelmissaan oikeasti isä.
TOIVOTONTA!

Ps. jos joku tulee huutelemaan tänne, että "mitäs olet mennyt huonossa suhteessa tekemään lapsen" niin, edelleen.. Miehen sairaus tuli aivan puun takaa! Hän oli vielä raskauteni alussa kuin toinen ihminen.

Myöskin minua ärsyttää muut, jotka arvostelevat toisten tilanteita (oli tilanne mikä tahansa).. Vaikka tässä keskustelussa ei vielä ole hirveästi arvosteltu. Mutta ihmiset eivät aina voi tietää mihin suhde vie. Eihän avioliitotkaan ole ikuisia, vaikka kestäisivät monen monta vuotta. Yhtäkkiä voi se seinä vaan tulla vastaan, oli suhde nuori tai vanha.
Ja aina se sattuu lapseen yhtä paljon. Se, että vanhemmat sinnittelevät huonossa suhteessa ja rikkovat sitten lapsen maailman erolla, niin onko se sitten parempi?
Tai perheväkivalta?
Tai alkoholisti-isä, joka on vaan kännissä kaiket päivät?
Tai joka päivä riitelevät vanhemmat, joilta rakkaus on puuttunut aina?

Tietenkin on ihanaa, jos liitto kestää.. Se onkin se, mihin varmasti jokainen ihminen pyrkisi/toivoisi!

Niin, ja saa oman mielipiteensä esittää.. Mutta mielestäni ihmisten pitäisi ajatella, että kaikilla ei tule se "unelmakumppani" kohdalle.
Lapsi on ikuinen, vastuuton mies voi aina lähteä omille teilleen jne.
Mummillani kävi niin, että mies lähti jättämättä viestiäkään. Ei kuulunut mistään mitään. Moneen kuukauteen. Kunnes kuuli jostakin, että oli mennyt vaihtamaan nuorempaan.. hakenut jostakin Venäläisen, nuoren naisen. Mies ei vastannut edes oman lapsensa kirjeisiin.
Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan!

Eli arvostelijoille: Ehkä olisi parempi, että ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ja lopetettaisiin lapsen teko heti, niin ei sattuisi keneenkään!

Maailma ei ole rakennettu pumpulista ja pilvilinnoista, vaikka joku saattaa luullakin siellä aina elävänsä! [:)]

Kuitenkin, hyvää alkavaa kesää kaikille! Nauttikaa raskaudesta, auringosta ja ihanista hetkistä lapsienne/vauvojenne kanssa <3
 
skitsofrenia on sairaus joka tulee aina puun takaa yllättäen ja se voi tulla meille jokaiselle; koskaan kun ei tiedä. Mielenterveydestä kun on kyse.


Mun mielestä on parempi erota, jos siltä näyttää. Okei, kyllähän lapsi siitä jotenkin oikuttelee, jos ei ole molempia vanhempia, isää ja äitiä; mutta se on lapsellekin parempi niin kun se, että isä ja äiti melkeimpä viihavat toisiaan mutta väkisin asuvat saman katon alla; siitähän kärsii kaikki.

Milamariaa ethän sä ole velvollinen huoltamaan sun miestäs. On olemassa esim. hoitolaitoksia yms. mihin miehen voi laittaa ja he hoitavat raha asiat yms.

Vaarallisempaa on kaikille, niin muille kun itse miehellesi on jos hän vain sairastaa mutta ei saa tarpeen mukaista hoitoa riittävästi. Toki kun mä en tiedä taustoista niin mikä mä olen sanomaan. Mutta oman alani puolesta vaan tiedän, että paras paikka hänen kaltaisilliin ihmisille, on joku ihan muu kun koti. Tai varsinkaan koti johon tulossa vauva. nimimerkillä skitsofreenikoita hoitanut ja paljon.



mutta tässäkin asiassa niin kun monen monessa muussakin me palataan aina sanaan yksilöllisyysmitään kun ei saisi yleistää tai laittaa menemään samaa rataa toisten kanssa. Kaikki yksilöinä.
 
Huoh on nää vaikeita juttuja.. kiitos Tuulienkeli tuosta, helpottavaa tietää!! [:)]

eilen kun kirjoitin tuon jutun tänne niin se varmaa jotenkin jäi enemmän ajatuksiin niin näin sitten yöllä hirveää painajaista että lapsen isä tuli ja uhkasi viedä lapsen  minulta kokonaan [&:] onneksi oli vain uni!!

ja niin onpa tuo kysynyt että jos vaikka kuolen synnytykseen niin kai hän saa lapsen itselleen!!! todella sairasta edes kysyä tuollaista!!!!!

aluksi äitini oli hieman vaikea hyväksyä että minusta tulee yh mutta kyllä se on niin että mieluummin yksin kun tuhoon tuomitussa suhteessa!! se on lapsellekkin parasta niin!
 
juu täytyy alkaa ottaa asioista selvää enemmän..
nyt olo on ollut todella helpottunut kun vaihdoin numeroni enkä ole muutenkaan ollut missään tekemisissä lapsen isän kanssa.. voihan se olla että tuo tyyppi "unohtaa" koko jutun tässä kuukausien varrella..
 
Huomasin tänään Keski-Suomalaisesta, että Jyväskylään on perustettu valtakunnallinen totaaliyksinhuoltajien yhdistys Totaaliyhärit ry. Idean äiti, Erja Turunen määrittelee totaaliyksinhuoltajan naiseksi, jolla ei ole tukenaan lastensa isää tai kummankaan vanhemman lähisukua. Eli usein mies on lähtenyt parisuhteesta jo ennen vauvan syntymää eikä välttämättä äidillä ole omia sukulaisia, tai he asuvat kaukana joten eivät voi tai halua osallistua perheen elämään. Yhdistys etsii nyt joukkoonsa jäseniä ja kannatusjäseniä. Lisätietoa saa Yhden Vanhemman Perheiden Liitosta, Itä-Suomen aluetoimistosta.

Tämä ei välttämättä ole tilanne kaikilla raskauden aikana jätetyillä, mutta ajattelin tuoda tänne tietoa tälläisestä uudesta yhdistyksestä, koska jutussa mainittiin, että välttämättä Yksin- ja yhteishuoltajat ry:n toiminta ei kuitenkaan ihan kohtaa kaikkia yksinhuoltajia, varsinkaan totaaliyksinhuoltajia. Varmasti kannattaa kuitenkin johonkin tämän tyyppiseen tahoon olla yhteydessä jo odotusaikana, jos kokee että haluaa ulkopuolista asiantuntija-apua ja neuvoja omaan tilanteeseensa tai ihan vaan vertaistukea muilta saman kokeneilta äideiltä.

Paljon voimia kaikille enemmän tai vähemmän yksin odottaville!
 
Itse olen saanut esikoiseni 16-vuotiaana (täytän pian 19) ja olen ollut lapsen kanssa periaatteessa yksin sillä erosimme silloisesta poikaystävästä, lapsen isästä, ennen kuin esikoiseni oli syntynyt. Minulla on yksinhuoltajuus, mutta esikoiseni näkee isäänsä säännöllisesti. Nyt olen raskaana ja kaksoset sieltä olisi tuloillaan.
 
_Saara_ Sinulle ei voi olla kun kateellinen! Siis siinä mielessä ettei monikaan niin nuorena olisi selviytynyt yksihuoltajana! Hatun noston paikka sinulle !
Niin ja onnea kaksosista ! Ihana uutinen[:)][:)]

Tsempit kaikille !
 
Onhan meitä ihmisiä joka lähtöön. Löytyy niitäkin, jotka kuvittelevat lapsen pelastavan liiton ym. Mutta mistä tietää oikeesti mikä on elämäntilanne 9kk päästä?? Kun ei kukaan voi ennustaa edes huomiseen. Vaikka lapsia ruvettais tekemään silloin, kun on se oma rakas löytynyt, vakiduunit, perheautot, omakotitalot, voi asiat olla jo seuraavana päivänä plussasta ihan päälaellaan. Rakas löytää nuoremman, työpaikka menee alta, auto menee lunastukseen, omakotitalo on homeessa.... Sen jälkeen lohduttaakin varmasti kommentti, oisko pitänyt aatella etukäteen[:@] Kurjaa luettavaa nämä surulliset tarinat, mutta täytyy aina muistaa, että vaikka asiat voi hetkessä olla päälaellaan, voi ne kuitenkin myös hetkessä korjaantua ja kyllä se tulevaisuus tuo vielä ne aurinkoiset päivätkin tullessaan <3 Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa painiville.
 
Niin ihan totta ![:)]

Eikä mitään saa jos ei edes yritä ja uskalla ottaa "riskejä", koskaan kun ei mistään tiedä. Mikään ei ole koskaan varmaa.
 
Takaisin
Top