Onko diagnoosista hyötyä?

Nepeta Cataria

Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Tässä vähän pohdiskelen et 8-veelläni saattaisi olla jonkinmoista ongelmaa keskittymisen kanssa, oma näppituntuma on että hänellä saattaisi olla jotain (tyttö)autismin tai/ja adhd -piirteitä. Mitä iloa on saada diagnoosi tämän tyyppisistä jutuista? Lääkehoitoihin en usko, niitä en lapselleni halua. Onko terapiat tai tuet tällaisessa tapauksessa hyödyllisiä?
 
Tässä vähän pohdiskelen et 8-veelläni saattaisi olla jonkinmoista ongelmaa keskittymisen kanssa, oma näppituntuma on että hänellä saattaisi olla jotain (tyttö)autismin tai/ja adhd -piirteitä. Mitä iloa on saada diagnoosi tämän tyyppisistä jutuista? Lääkehoitoihin en usko, niitä en lapselleni halua. Onko terapiat tai tuet tällaisessa tapauksessa hyödyllisiä?
Vammaistuki ja tilanteesta riippuen omaishoidon tuki. Oikea diagnoosi on ainakin meidän kohdalla ollut helpotus ja mahdollisuus neidille saada hänen tarvitsemansa tuki, kuten avustaja ja puheterapia. Sen lisäksi läheiset ja muutkin ymmärtävät nyt tytön erikoista käytöstä paremmin. ❤️
 
Vammaistuki ja tilanteesta riippuen omaishoidon tuki. Oikea diagnoosi on ainakin meidän kohdalla ollut helpotus ja mahdollisuus neidille saada hänen tarvitsemansa tuki, kuten avustaja ja puheterapia. Sen lisäksi läheiset ja muutkin ymmärtävät nyt tytön erikoista käytöstä paremmin. ❤️
Kiitoksia vastauksesta! Hyviä pointteja asiaan. :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Meidän autismin kirjolla oleva poika on hyötynyt todella paljon diagnoosin myötä tulleista terapioista, puheterapiasta ja toimintaterapiasta. Alkuun miettivät, että oppiiko poika edes puhumaan ja nyt kolme vuotta myöhemmin hän kertoo jo puujalkavitsejä. Vielä on töitä edessä puheen selkeyttämisen kanssa, mutta yksi V-kirjain kerrallaan mennään.
 
Niin, ja voi saada EU:n vammaiskortin. Nimi on vähän hassu, mutta ei se menoa haittaa, koska en koe että meidänkään poika mitenkään vammainen olisi. Kortilla poika saa mm. avustajan ilmaiseksi elokuviin, museoihin, huvipuistoon ja Lintsillä kortilla pääsi joissakin laitteissa jonon ohi. Ei kylläkään hyödynnetty kyseistä etuiluetua, kun meidän poitsu harjoittelee myös odotusta ja kärsivällisyyttä.
 
Mitä iloa on saada diagnoosi tämän tyyppisistä jutuista? Lääkehoitoihin en usko, niitä en lapselleni halua. Onko terapiat tai tuet tällaisessa tapauksessa hyödyllisiä?
Esikoinen (nyt jo 20-v nuori nainen) sai diagnoosinsa (autismin kirjo + ad(h)d + vakava ahdistuneisuushäiriö) vasta teini-iässä vuosien oireilun jälkeen. Hänelle se oli pelkästään helpotus. Oli mm. joutunut kouluissa kiusatuksi vuosien varrella eri tahoilta. Diagnoosista kuultuaan sen oikein näki, että tuli sellainen ahaa-elämys. "En mä olekaan tyhmä tai huono, mun aivot vain toimivat ja reagoivat eri tavalla kuin useimmilla, ja se on ollut mulla syntymästä lähtien." Äidin sydän särkyi vähän, kun hän sen sanoi ääneen, mutta toisaalta myös helpotti itseänikin. Hän pääsi sinuiksi tämän asian kanssa.
Kelan rahoittamat (yksilö)terapiat ovat hänelle olleet iso juttu, on tykännyt ja saanut niistä paljon irti. Osassa jutuissa oli koko perhe mukana, ne tekivät hyvää kaikille. :red-heart:

Itse kirjolla oloon tai adhd:n hoitoon ei koskaan ole halunnut lääkkeitä kokeilla. Masennuslääkkeitä on yritetty jos vaikka mitä, mutta eivät toimi hänen aivoissaan toivotulla tavalla.
 
Takaisin
Top