Oman synnytyksen näkeminen?

[-mansikka-]

Onko kenenkään synnytystä otettu nauhalle/valokuvattu? Tai oletko nähnyt lapsesi syntymän esim. peilin kautta? Itse miettinyt nyt tämän neljännen kohdalla, että haluaisinko nähdä omin silmin tapahtuman ja onko sellainen edes mahdollista.

 

[mangusti80]

Minä pohdin myös lähinnä videokuvauksen mahdollisuutta. Ekan kanssa olin yli vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen ponnistusvaiheessa NIIN poikki, etten juuri muista edes mitään siitä kun lapsi tupsahti maailmaan. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että jos loppuvaihe olisi kuvattu videolle niin olishan sitä ollut kiva fiilistellä myöhemmin :) Tosin kamera saisi sitten osoittaa mielellään hartiapuolelta kohti haaroväliä, turhan tarkkaan en halua ehkä nähdä kun lapsi tulee ulos

 

[-mansikka-]

Minulla myös aika hatarat muistikuvat. Synnytyskertomuksetkin on hukassa, mutta nehän saa varmaan jostain potilastiedoista kaivettua.

 

[Äippä x6]

Mangusti samaa mieltä, navasta alas päin ei tarvii kätilöä ja lääkäriä lukuun ottamatta mennä kenenkään! Varsinkaan kameran kanssa
Mut joo, meilläkään oo kuvia tms tohinan keskeltä... vasta sitten kamera kaivettu esiin kun vauva on jo sylissä oishan se jännää katsoa silleen ”ulkopuolisena” tilanteen eteneminen...

 

[vauvakuume ♡]

Huutelen lokakuisista ! :)

Mä halusin esikoisen synnytyksessä, että mies kuvaa sen. Alapäähän en ukkoa päästänyt ollenkaan ja henkilökunta toivoi ettei kuvissa näkyisi. Ponnistin 3h ja kun H-hetki lähestyi niin mies tosiaan kuvasi sen kaiken, eli mun päätä xD Punanen kun paloauto silmät kierossa mie siinä ponnistan ja kun laps syntyy näkyy häneltä jalat videolla. Toki mies jatkoi niin kauan kun sain pojan rinnalle joten ensimmäinen kosketus lapseen on kyllä nauhalla Kyllä mä oon siihen tyytyväinen vaikka näytän kauhealta, muttei sitä kukaan muu katsokkaan kun minä ja mies ja ehkä joskus lapset sitten kun ovat isompia ja jos haluavat :)

 

[Tepsukka88]

Hyi saakeli mä en todellakaan halua mitään videokuvaa tapahtumasta mua ärsyttää välillä jo se, kun osa sukulaisista kuvaa hautajaiset ja kaikki kissanristiäiset. Ei siinä, varmaan ihan kiva muisto, mut itse en kyl sitä haluaisi nähdä.

 

[-mansikka-]

Kätilö kysyi viimeksi isältä kun pää oli syntymässä että haluaako nähdä. Mies oli jalkojen tälläpuolen, mutta kun lapsi alkoi tulla ulos niin näki kyllä tapahtuman. Eikä siinä mielestäni ole mitään ällöä. Nyt vaan tuli mieleen että olisin ehkä itsekkin halunnut nähdä.

 

[Tiutiutiu]

Hyi saakeli mä en todellakaan halua mitään videokuvaa tapahtumasta mua ärsyttää välillä jo se, kun osa sukulaisista kuvaa hautajaiset ja kaikki kissanristiäiset. Ei siinä, varmaan ihan kiva muisto, mut itse en kyl sitä haluaisi nähdä.

Miekään en haluaisi nähdä itteäni ponnistelemassa siinä pää punaisena :D Varmaan kärsisin niin järkyttävästä häpeästä, etten kykenisi katsomaan. Ainakin näin etukäteen tuntuu, että hyvä vain, jos aika kultaa muistot ja tarkimmat näköhavainnot sekä minulta että mieheltä :D

 

[Nonnuska]

Mulle riittää muutamat napsitut kuvat ennen syntymää ja sitten kuvia kun vauva on syntynyt. Ei missään nimessä videokuvaa

 

[Ahven]

Musta ois kyllä tieteellisestä näkökulmasta kiva videoida ja nähdä oma synnytys. Mut en haluis et se kuvaaja ois oma mies ja kätilöllä saattaa olla jotain muutakin tekemistä
Oon ollu mun ystävän synnytyksessä mutta oli tiukka kielto mennä alapään puolelle ponnistusvaiheessa

 

[Tepsukka88]

Mua jostain syystä "hävettää" katsoa videoo jopa meidän häistä Inhoan vaan kuunnella omaa ääntä, saati sit et punnertaisin lasta maailmaan naama punaisena jalat levällään. Ja et sen karmeuden näyttäisi vielä lapsilleen, juu nou tänks mulla pyörii mielessä yks meemi, taidanpa jakaa sen täällä. Mä näytän varmaan just siltä sen urakan jälkeen
Mut siis hienoa niille keille se on ihan ok, kaunis ajatushan se on.

 

[Tepsukka88]

Sori huono laatu. Mä täällä kuumehouruissani nauran niin paljon tälle kuvalle ja kuvittelen itseni tilanteessa, jossa mies virittelee videokameraa

 

[Äippä x6]

^hauska:D

 

[Tutuuh]

Esikoisen synnytyksessä mies pysyi kanssa tiukasti mun pään vierellä. Kun synnytys oli ohi, hän lähti soittamaan anopille ja jutellessaan käveli ympäri huonetta. Eksyi sitten jalkopäähän kun kätilö tutki istukkaa ja mä makaan vielä jalat levällään. Näin ilmeestä (jäätyi täysin) että nyt näki liikaa

 

[Tiutiutiu]

Esikoisen synnytyksessä mies pysyi kanssa tiukasti mun pään vierellä. Kun synnytys oli ohi, hän lähti soittamaan anopille ja jutellessaan käveli ympäri huonetta. Eksyi sitten jalkopäähän kun kätilö tutki istukkaa ja mä makaan vielä jalat levällään. Näin ilmeestä (jäätyi täysin) että nyt näki liikaa

Voi ei :D Ootteko jutelleet traumasta jälkikäteen? Täytyykin varoittaa mun miestä tuosta... Sillä on kans tapana aina vaellella ympäri kämppää, kun puhuu puhelimessa :D

 

[Häivähdys]

Voi ei :D Ootteko jutelleet traumasta jälkikäteen? Täytyykin varoittaa mun miestä tuosta... Sillä on kans tapana aina vaellella ympäri kämppää, kun puhuu puhelimessa :D

Mun miehen kaverit olivat varoitelleet häntä etukäteen, että pysyä visusti mun pään yläpuolella eikä missään nimessä mennä kurkistelemaan jalkopäähän. Tätä hän noudatti uskollisesti ja niin varmasti seuraavallakin kerralla. :D Traumoilta vältyttiin.

Minäkään en haluaisi nähdä itseäni synnyttämässä. Viimeksi kätilö kysyi, että haluanko kokeilla kädelläni, kuinka vauvan pää hiuksineen tuntuu jo alapään kautta. En halunnut. Kysyi myös synnytyksen jälkeen, haluanko nähdä istukan. En halunnut sitäkään. Mitä vähemmän näen, niin sen parempi. :D Kuvat juuri ennen synnytystä ja heti synnytyksen jälkeen vauvan ollessa rinnallani riittävät myös minulle.

 

[Emppuli_88]

Multa kans kysyttiin et haluunko tunnustella sitä päätä. En halunnu

Miehelle sanoin, et pysyy kans pois sieltä alapäästä, mutta eipä pysynyt vaan pällisteli siellä kätilön kanssa. Ei jäänyt traumoja niistä näyistä, mutta siitä kun sain melkosen verenhukan ja meinasin kuolla niin tais jäädä... Jännityksellä nyt tähän synnytykseen lähetään ja mies kyseli kun sain pelkopolille lähetteen, et onko miehille samantyyppistä palvelua olemassa. Eipä taida olla kyl

 

[Tips]

Mulla ei jäänyt synnytyksestä mitään traumoja, mutta miehellä oli käynyt mielessä että jos hän menettää meidät molemmat. Ei siis edes käynyt mitään, oli vaan tuskalliset supparit kun oksitosiinitippa laitettiin ja vasta sen jälkeen pyysin epiduraalin. Pelkopoli miehille olis kyllä jees :)

Enkä mäkään halunnut tunnustella päätä. Istukan pyysin nähtäväksi mutta eipä siinä paljoa katsomista ole etenkin kun on uunituore vauva sylissä.

 

[Tutuuh]

Voi ei :D Ootteko jutelleet traumasta jälkikäteen? Täytyykin varoittaa mun miestä tuosta... Sillä on kans tapana aina vaellella ympäri kämppää, kun puhuu puhelimessa :D

Ei sille jäänyt traumoja. Sanoi vaan että istukka oli kuin iso, verinen taikina jota kätilö vaivasi (eli tsekkas että onko ehjä). Ei itse ompelua tainnut nähdä Kyllä heti syntymän jälkeen kätilö myös sanoi että isä voisi tulla leikkaamaan napanuoran ja laskemaan varpaat. En oo ikinä kysyny mitä näki siinä kohtaa... pitääpä kysyä

 

[Jaama]

Meillä mies piti myös visusti katseen vyötärön yläpuolella vaikka joutui jalkapuolelta kävelemään.

Ei sille tainnut traumoja jäädä vaikka itse kokemus oli meillä aika rankka ja pitkä. Oli lähettänyt mun äidille tekstarin, että tuo sun tyttäres vaan nukkuu vaik pitäis synnyttää

Nukuin siis 18h aikana ehkä puoli tuntia[emoji28]