Omaan sänkyyn nukuttaminen

M

Margeliini

Puuhakas puhuja
Minkä ikäisenä olette alkaneet nukuttaa vauvaa yöunille omaan sänkyyn? Miten onnistui? Onko antaa hyviä vinkkejä?

Meidän kohta puolivuotias tyttö nukahtaa päiväunille omaan sänkyyn ihan hienosti tutin ja silitysten kera. Yöunille nukutetaan vielä sylissä, jumppapallon päällä hytkyen. Se on kuitenkin tosi aikaa vievää, kun tyttö ei malttaisi nukahtaa, vaan taistelee viimeiseen asti unta vastaan. Niska ja hartiatkin siinä kipeytyy, kun neiti painaa jo sen verran paljon. Joten ajattelin, että pikku hiljaa aletaan nukuttaa yöunillekin sänkyyn.
 
Meillä taisi olla tyttö n.2,5kk kun kyllästyin siihen hillittömään hytkytysrumbaan.  Meillä hytkytystä harrastettiin siis pahimmillaan pari, kolme tuntia per ilta. 

Minä päätin sitten antaa tytön huutaa.  Turvallisesti sylissä.  Samalla hyräilin ja silittelin ja koko ajan tein vauvalle tiettäväksi että on ihan turvassa.  Sitten kun syliin rauhoittui (tää vei ekalla kerralla oikeesti varmaan 45min) niin siirsin sänkyyn ja siellä piti vielä pari silitystä antaa ennen kuin nukahti.  Ja seuraava ilta oli heti paljon helpompi.

Nykyään iltaisin syötän ja siirrän omaan sänkyyn.  Usein on siis jo torkahanut syödessä mutta jos elämöi niin silittelen ja hyräilen.  Olen fyysisesti hyvin kiinni tytössä.  Nukahtaminen tapahtuu (yleensä) suht nopeasti ja koko operaatio yöpukuun pukemisineen ja syöttöineen vie yleensä puolisen tuntia.  Mitä vähemmän pitää ottaa lasta sängystä sen parempi.  Tottakai jos hätääntyy niin sitten otan syliin mutta muussa tapauksessa rauhoittelen sängyssä.
 
Mä oon ruvennut tekemään niin, että nyt kun tyttö heräilee paljon yöllä, niin en ota häntä enää syliin, vaan silittelen ja laitan tutin takas suuhun. Nukahtaa yleensä nopeasti. Siksi ajattelinkin, että vois olla hyvä hetki ruveta nukuttaan sänkyyn, kun yölläkin nukahtaa sinne niin hyvin.

Oon sitäkin tässä pähkäillyt, että kuinka paljon tuota tuttia olis hyvä käyttää... Kun alunperin tytöllä ei ollut ollenkaan tuttia, mutta sitten huomattiin, että imemisen tarve on niin kova, että tutti on tarpeen. Ensin se oli rauhoitteluväline, ei pitänyt olla nukahtamisväline. Mutta sitten kun päikkäreille aloin opettaa omaan sänkyyn, niin tutista tuli nukahtamisväline ja nyt tosiaan öisinkin, kun en viitsis ottaa enää pois sängystä, kerta sinne nukahtaa uudestaan. Tälläistä tasapainoilua asioiden kanssa tämä tietysti on, vaikka olen miettinyt syökö neiti liikaakin sitä tuttia... Hampaita ei ole vielä.
 
Oi mä olisin onnellinen jos meidän tyttö huolisi tutin!  Se oli kyllä niin kätevä vempele pojan kanssa nimenomaan tossa nukahtamispuuhassa.  Ja poika oppi melko äkkiä nukahtamaan itekseen omaan sänkyyn just sen tuttinsa avulla, tyttö vaatis tissiä samaan tarkotukseen ja on tosi vaikeeta opettaa nukahtamaan itekseen!

Anna vaan mennä sen tutin kanssa, siitä ehtii vierottaa sitten myöhemmin kunhan lapsi on ensin oppinut nukahtamaan itekseen!
 
Huolisko teidän tyttö jonkun harson tai unilelun, jota vois imeskellä? Meidän tyttö söi yhdessä vaiheessa sellaisen pupu-unilelun korvaa, kun ei ollut vielä oppinut tutille. En vaan uskaltanut jättää sitä pupua yöksi sänkyyn, ettei tyttö vedä sitä kasvoilleen. Se on siis sellainen uniriepu, jolla on pää ja kädet.
 
meillä taas on päinvastoin että yöllä nukahtaa melkee heti omaan sänkyyn mutta päiväunet vedetää kyl sylissä hytkyten pari tuntii putkeen, muutoin ei nuku, ja sen kyl niskas tuntee...
 
Margeliini, viime yönä kuutisen tuntia tissi suussa viettäneenä totean, että älä tutista huolta kanna :) Itse asiassa tutinhan on todettu vähentävän kätkyt-kuoleman riskiä (tämä on ihan tutkimusfakta, mut en taaskaan muista sun lapsen ikää), hampaille siitä ei ole haittaa ennen leikki-ikää (tyyliin yli 2-4v), ja puheenkehitykselle ei yö-/rauhoitustutilla ole merkitystä. Onhan siinä toki oma vieroittamisensa yleensä sitten aikanaan, mutta ehkä sitä on helpompi murehtia sitten aikanaan eikä yrittää päivittäin miettiä että onko tämä nyt liikaa vai liian vähän tuttia :D

Sitten jos jostakusta itsestä tuntuu, että vauvan omaan sänkyyn nukuttaminen ei tunnu hyvältä tai luontevalta vaikka niin "pitäisi" tehdä, niin perusteluja "kouluttamatta jättämiselle" voi hakea täältä: http://kiintymysvanhemmuus.fi/files/2011/05/kiintymysvanhemmuus-lapsen-perustarpeet-ja-niihin-vastaaminen1.pdf
 
nyt taistelin taas 50 min saadakseni pojun nukahtaa omaan sänkyyn.. 5 min välein sylii rauhottelee eikä huolinu tuttia tai uniriepua ja silmät meni heti kii ku sylii pääs ja heti ku taas laitto omaa sänkyy ni silmät aukes ja huuto alko...
 
Niin, ehkä tuo tutti on vielä tarpeen tytölle ja siitä ehtii sitten myöhemmin vieroittamaan. Itsepähän menin opettamaan lapseni tutille ;)

Mä en ajattele, että mun pitäisi nukuttaa tyttö sänkyyn, kun neuvolan oppaissa ym. niin lukee. Lähinnäkin uskon, että nyt olis hyvä aika meidän kaikkien kannalta. Meillä ei ole perhepedin mahdollisuutta, vaikka olisin ollut ehkä halukas sellaista kokeilemaan. Tyttö nukkuu kuitenkin samassa huoneessa meidän kanssa sänkymme vieressä. Ja aamuisin pääse äidin viereen köllöttelemään. Mä suhtaudun vähän varauksella tuollaisiin sivustoihin ja muutenkin joihinkin tiettyihin suuntauksiin lasten kasvatuksessa. En näe sänkyyn nukuttamisessa mitään huonoa enkä myöskään vieressä nukumisessa. Enkä itse usko, että tuo sänkyyn nukuttaminen vaikuttaa mun ja lapseni kiintymyssuhteeseen, kunhan sen tekee lempeästi ja lasta kuunnellen. Yritän löytää sen kultaisen keskitien perinteisten ja näiden uusien lastenhoitomenetelmien väliltä.
 
Margeliini, ajattelen täysin samoin, ja siksi laitoinkin, että JOS itsestä tuntuu ja kaipaa perusteluja... :) Valtavirran ajatushan on, että lapsi tarvitsee oman sängyn ja esimerkiksi vaunut, ja se on erittäin ok, mutta minä olen ainakin saanut äidilleni selittää että perhepedissä ei ole kyse (vain :D) minun laiskuudestani ja kantoliinailu ei hemmottele lastani pilalle. Linkki oli siis henkilöille, jotka itse kokevat nuo toimintatavat heidän perheelleen sopiviksi (tai eivät saa muita yrityksistä huolimatta toimimaan) mutta potevat huonoa omaatuntoa tai kohtaavat kritiikkiä eivät osaa tai halua opettaa lapsiaan niille tällä hetkellä valtavirtaihanteille. Linkin tarkoitus ei vähimmäsäkään määrin ollut että noin(kaan) pitäisi tehdä. Se oli synninpäästöksi ja stressinhelpotukseksi niille joilla homma ei mene yrityksistä huolimatta neuvolan käsikirjan mukaan ja jotka itse siitä kantavat huolta...
 
Juu, en mä mitenkään sillä sitä ottanutkaan, että se olis ainoa oikea tapa. Niitähän on monia.. oikeita tapoja siis. Itsekin ihmettelen esim. juuri niissä neuvolan oppaissa, että pieni vastasyntynyt lapsi pitäisi alusta asti nukuttaa sängyssä, eikä opettaa nukahtamaan syliin. Mä olen tähän asti nauttinut siitä, kun tyttö nukkuu mun sylissä ja pienempänä, kun kaipasikin syliä koko ajan, oli ihanaa kotonakin kanniskella häntä liinassa ja olla lähekkäin.

Mua harmittaa noissa uusissa suuntauksissa monesti se, että tuntuu, että niissä sitten torpataan täysin ne vanhat ja hyvätkin lastenhoitomenetelmät. Esim. sormiruokailusta kun luin jostain, niin siellä sanottiin soseiden syöttämisestä, että: "äiti työntää lusikallisen sosetta lapsen suuhun, lapselta kysymättä." jne. Mutta ei meillä ainakaan soseiden syöminen niin mene. Lasta ei millään muotoa pakoteta ja ihan itse se lusikankin laittaa suuhunsa, äiti vaan vähän ohjaa. Ja kaikki ei pysty aloittamaan sillä sormiruokailulla puolen vuoden iässä. Meillä aloitettiin soseet 4 kk iässä vaikean pukluongelman takia, jolloin mieluummin halusin kokeilla auttaako soseet yhtään asiaa enkä heti ruveta syöttämään lääkkeitä pienelle. Joo, nyt meni aiheen vierestä, mutta halusin selventää miksi oon niin kriittinen noita "muodissa olevia" suuntauksia kohtaan.
 
Meitin neiti on koko pienen ikänsä nukahtanut hyvin ja nukkunutkin melko hyvin (verrattuna muutamaan muuhun vauvaan), ja likka on nukkunut alusta asti omassa sängyssään. Ei kanniskelua, ei hytkyttelyä, ei heijaamista - mikään noista ei ole ollut tarpeen - yleensä.  Noin 4-5 kk:n ikään mennessä ne illat, jolloin nukuttamisen kanssa sai "tehdä töitä" on laskettavissa yhden käden sormilla. Meillä on alusta asti ollut suht samat rutiinit (tämä oli erään kokeneemman äidin vinkki), joten se on kantanut hedelmää ja tehnyt iltatoimet sekä nukuttamisen melko helpoksi. Samaten kunnon iltapala takaa hyvät ja pitkät unet, eli kun iltapuurot saatiin kehiin 5kk iässä, niin jäivät uni- ja yömaidot pois. Lisäksi meillä likalla on petissä unirätti ja unilelu (eläinhahmo, jonka vartalo on "rätti"). Hyvin usein neiti haluaa nypeltää sitä rättiä tai leluaan nukahtaessaan. Nyt kun likka on lähtenyt liikkeelle, ryömimään siis ja hakee konttausasentoa alvariinsa, se tulee uniin. Nukkumaan laitettaessa kierähtää masulleen n. kerran-kaksi jyräämään ympäri pinnistä, vaikka on selkeästi aivan sippi, mutta asettuu kyllä sitten melko helposti, kun peittelee uudelleen ja silittää pari kertaa. Mutta tosiaan vain "pari" kertaa, lopetan silittämisen ennen kuin tyttö nukahtaa (sama homma, jos laitan päikkäreille vaunuihin parvekkeelle, työntelen edes-takaisin vaunuja vain sen verran, että likka asettuu aloilleen, mutta ei ehdi nukahtaa työntelyyn, ja lähden pois).
 
No nyt on pari kertaa tyttö nukutettu yöunille sänkyyn. Eilen saatiin hyvä alku tähän uuteen asiaan, kun neiti oli iltapalan jälkeen niin väsynyt, ettei vastustellut unen tuloa ollenkaan. Iltapesujen jälkeen laitoin sänkyyn ja n. 2 min. ja tyttö oli unessa :)

Tänään oli sitten vähän eri ääni kellossa. Mies yritti ensin puoli tuntia nukuttaa huonolla menestyksellä. Sitten mä otin tytön syliin rauhoittumaan ja juuri ennen kuin nukahti, siirsin sänkyyn. Hetken aikaa hän katseli mua ja sitten ryhtyi räpeltämään unileluaan ja laittoi silmät kiinni. Ja miestä tietysti otti päähän ;) Olin kyllä antanut vinkkejä, että miten ehkä kannattaa tehdä, mutta hän halus tehdä omalla tavallaan ja se kun ei toiminut tällä kertaa, niin harmitti :( Miehet!

Meidän oli pakko myös laskea pinnasängyn pohja, kun tyttö on ruvennut nousemaan tukea vasten seisomaan, niin ei viitsitty ottaa riskejä, että tulee pää edellä sängystä alas silloin kun ei olla makuuhuoneessa. Nyt vaan tyttöä on vähän vaikeampi nukuttaa, kun täytyy olla joko selkä koukussa tai istua pienessä raossa meidän sängyn ja pinniksen välissä. Toivottavasti tämä opettelu siis ei kestä kovin kauan!
 
Mä ootan kauhulla sitä vaihetta kun pinniksen pohja pitää laskea!  Tällä hetkellä siis sänkyyn nukuttaminen tapahtuu niin että mä käytännössä makaan siellä pinniksessä....

Nyt muuttui muutenkin meidän nukutukset kun tyttö syö semmosta lääkettä joka annetaan tietty aika ruokailun jälkeen.  Se tarkoittaa käytännössä siis sitä että en voi edes yrittää imettää typyä tainnoksiin vaan vasta lääkkeen syömisen jälkeen lähetään makuuhuoneeseen.
 
Voihan tuosta olla myös hyötyä, ettei teidän tyttö voi nukahtaa tissille. Siis pitkällä tähtäimellä. Meilläkin tyttö nukahtais aika paljon helpommin iltamaidon päälle, mutta ollaan ihan tarkoituksella otettu sellaiset iltarutiinit, että ensin syödään ja sitten tehdään iltapesut ja sitten nukkumaan. Siinä vaiheessa kun hampaita tulee, niin ne hampaat pitäisi kuitenkin pestä vielä iltapalan jälkeen, niin päätettiin, että opetetaan tyttö nyt jo tälläiseen järjestykseen iltapuuhissa, ettei sitten myöhemmin tarvitse taas vaihtaa toimintatapoja eikä totu mihinkään nukahtamispulloon.

Toi nukuttaminen on juu tosi hankalaa, kun pinniksen pohja on laskettu. Olis voinut tämänkin tehdä jo silloin, kun pohja oli vielä ylempänä, mutta en sitten vaan kuvitellut, että neiti rupee noin aikasin seisomaan. Ja kun kerran nousi pystyyn, niin on sitten koko ajan nousemassa. Toivottavasti oppisi pian nukahtamaan sänkyyn. Miehelläkin on nyt selkä kipeä eli ei pysty nukuttamaan :(
 
Nimenomaan onkin hyötyä ettei nukahda tissille.  Se kyllä saattaisi olla tässä vaiheessa helpompaa, joskin tyttö on lähes poikkeuksetta karjunut sen tainnutussyötön jälkeenkin.  Mutta parempi tosiaan näin varhaisessa vaiheessa jo totuttaa nukkumaan ilman tissiä, se ois paljon vaikeempaa vaikka päälle vuosikkaana.  Pojalla taas tuli eka hammas parikuisena joten hänen kanssaan sitten tuli se hammaspesu äkkiä kuvioihin.  Poika taas oli paljon helpompi nukahtamaan kun söi tuttia.  Jäi tutteineen valveilla sänkyyn hakeutumaan uneen.  Ehkä tuo tyttökin joskus <:)
 
Hei meilläkin on nyt pari kertaa tapahtunut semmonen itekseen nukahtaminen!  Monesti on kyllä todella vaikeeta ja etenkin päikkärit jää lyhkäsiksi vaikka ite nukahtaisikin.  Ehkäpä tää tästä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa lutviutua, toivossa on hyvä elää!
 
No meidän neiti ei kyllä itsekseen nukahda, se täytyy aina rauhoittaa sinne sänkyyn. Oon pari kertaa kokeillut mitä tapahtuu, jos saa siellä sängyssä pyöriä pyörimisensä. Mutta ei rauhoitu. Rupee vaan itkemään, kun kaipais seuraa. Eilen tein hirveen mokan, kun tyttö oli jo nukahtanut sänkyyn ja katottiin miehen kans Big Brotheria (kyllä, katson sellaista roskaa ;). Tyttö heräs ja kun halusin tuon viimeisen jakson vielä katsoa loppuun, niin kuin mieskin, niin otettiin tyttö olkkariin hetkeksi meidän kans. No sehän piristy ihan hirveesti ja rupes kiipeilemään meidän päällä ja pärisi innoissaan ja sitten kun piti mennä taas nukkumaan, niin raivostui ihan suunnattomasti :( Puoli tuntia nukutin ja siyten kun olin itse jo menossa nukkumaan, niin tytsy heräs taas ja sitten nukutin tunnin. Ja nukutin syliin :( mutta kun siitä nukutusmaratonista ei näyttänyt tulevan loppua ja olin jo ihan väsynyt. Yhdessä vaiheessa kokeilin jo sitäkin, että annoin neidin huutaa sängyssään ja itse silittelin ja tein selväksi, ettei ole hätää. Mutta en mä sitten kuitenkaan pystynyt huudattamaan sitä... Syliin vaan. Tyttö oli niin kiukkuinen, että kesti kauan ennen kuin rauhoittui syliinkään. Ja mulla oli kauan aikaa paha mieli tytön puolesta :( Mä oon jotenkin tosi herkkä sille itkulle.
 
Takaisin
Top