Oma lapsuus/menneisyys vaikuttajana lapseen
- Ketjun aloittaja Ginger
- Aloituspäivämäärä
Tää on varmaan vähän sellainen teema, joka sopisi enemmän tuonne salaiselle puolelle aiheeksi. Itsellä ei näin alkuraskaus vielä ole nostanu omaa lapsutta mitenkään vahvasti mietintään. Jotenki niin kaukana vielä ajatus vauva-arjesta. Kiinnostava aihe kyllä. Ja tosi hyvä että oot keksiny hakea keskustelutukea! Toivottavasti auttaa käsittelemään asioita. Ja kuulostaa ainakin positiiviselta, että oot noin tarkasti osannu analysoida huoliasi ja kokemuksia, luulisi että silloin ois jo hyvät lähtökohdat siihen että onnistut purkamaan negatiiviset kierteet!
Eipäs tullut mieleenikään ajatella tuota salaista puolta :D Itellä kun on vielä hetki ennen kun täytän kriteerit sinne, niin en tullut edes miettineeksi että tämä aihe saattaapi olla sellainen, etteivät kaikki tahdo keskustella näin julkisesti. Voishan tän sinnekin siis siirtää, mulla toi kuukausi palstalla täyttyy vasta parin viikon päästä. :)
saaristotonttu
Satasella mukana keskusteluissa
Lyhyesti: Lapsuus ollut aivan surkea enkä tiedä oliko siitä edes siskon vastuun takia, AA molemmilla vanhemmilla ja katkaisin 10 vuotta sitten välit, johon olen ollut tyytyväinen.
Esikoisen syntymän jälkeen tunne nyt: Olen niin hyvä äiti kuin voin vaan olla, rakastan tyttöäni enemmän kuin mitään, tiedän olevani juuri sellainen kuin toivoin ja olen sitä aivan järjettömän onnellinen.
Parisuhde on se missä tulee piilotetut murheet ja surut ja jota työstämme nyt todella paljon! Meidän molempien tausta on sama. Tämä tuli yllätyksenä minulle kun tyttö ehti vuoden ikään. Voin salaisella puolella laittaa aiheesta enemmän. Joka tapauksessa rakastan perhettäni eivätkä asiat voisi paljon paremmin nyt olla. Töitä on silti tehtävä parisuhteen eteen, älkää unohtako sitä!
Esikoisen syntymän jälkeen tunne nyt: Olen niin hyvä äiti kuin voin vaan olla, rakastan tyttöäni enemmän kuin mitään, tiedän olevani juuri sellainen kuin toivoin ja olen sitä aivan järjettömän onnellinen.
Parisuhde on se missä tulee piilotetut murheet ja surut ja jota työstämme nyt todella paljon! Meidän molempien tausta on sama. Tämä tuli yllätyksenä minulle kun tyttö ehti vuoden ikään. Voin salaisella puolella laittaa aiheesta enemmän. Joka tapauksessa rakastan perhettäni eivätkä asiat voisi paljon paremmin nyt olla. Töitä on silti tehtävä parisuhteen eteen, älkää unohtako sitä!
Manteliina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä voisin myös tästä aiheesta puhua, mutta mielummin tuolla salaisella puolella:)
Hyvä aihe ja olisi hyvä jos tietyllä tasolla voisi myös julkisella puolella keskustella asiasta (aina joku voisi saada siitä itselleen lisäapua).
Olen siinä onnellisessa tilanteessa ettei meillä ollut aidosti suuria ongelmia lapsena, tai ainakaan itse en ole kokenut sellaista. Mutta aina on asioita, joita haluaisi antaa oman lapsen kokea toisin. Mietin miten tasapainoilla "vanhempien sana on laki" vs kannustaa lasta itse ajattelemaan, argumentoimaan ja "myymään" omia ajatuksia. En haluaisi sortua "koska niin sanon", mina määrään tässä talossa jne. Taatusti näin tulee joskus tapahtumaan, mutta jos edes joskus saisin itseni hillittyä...
Olen siinä onnellisessa tilanteessa ettei meillä ollut aidosti suuria ongelmia lapsena, tai ainakaan itse en ole kokenut sellaista. Mutta aina on asioita, joita haluaisi antaa oman lapsen kokea toisin. Mietin miten tasapainoilla "vanhempien sana on laki" vs kannustaa lasta itse ajattelemaan, argumentoimaan ja "myymään" omia ajatuksia. En haluaisi sortua "koska niin sanon", mina määrään tässä talossa jne. Taatusti näin tulee joskus tapahtumaan, mutta jos edes joskus saisin itseni hillittyä...
Minun lapsuuteni kului meidän perheen arkea pyörittäen. Olin vanhin kolmesta, pikkuveli 8 vuotta minua nuorempi. Vanhemmat olivat yrittäjiä, eivätkä juuri koskaan kotona. Minä siivosin, tein ruokaa ja hain pikkuveljeä päiväkodista koulun jälkeen vuorotellen siskoni (2 vuotta minua nuorempi) kanssa.
Muutin pois kotoa 15-vuotiaana, kuten siskonikin, olihan se talouden pyörittäminen jo suht tuttua.. Aika paljon jäi siitä itselle hampaankoloon, vasta aikuisena ne asiat pystynyt hyväksymään osana menneisyyttä.
Vanhemmat lapseni olenkin siitä syystä paaponut täysin, halusin antaa heille lapsuuden. Ennenkuin huomasin, olivatkin isoja. Ja laiskoja.. Tosin olemme aina asuneet kaupungissa kerrostalossa, jolloin sellainen hyödyllinen tekeminen on puuttunut arjesta. Nyt kun asutaan omakotitalossa maalla, pitää haravoida, luoda lumet, kantaa puut ym., jolloin lapset on helpompi ottaa mukaan tekemään ja kantamaan omalta osaltaan vastuuta perheen yhteisen hyvän eteen. Enkä tarkoita nyt tällä, et kaupungissa kasvaa laiskoja ihmisiä..
Vaikka kuinka päättäisi toimia toisin tms, saattaa hyvät aikeet kääntyä itseään vastaan. Nyt pidän itsestään selvänä, että lasten on osallistuttava kotitöihin ikätasonsa mukaisesti. Kokemus opettaa. Mut en mä noita vanhempia muksujakaan pois vaihtais. Fiksuja nuoria ne ovat, vaikka toisinaan saavat oman ärsytyskynnyksen ylittyyn reippaastikin. Jokainen tekee kasvattajana omat virheensä, mut ei niitä virheitä parane liikaa varoa.
Muutin pois kotoa 15-vuotiaana, kuten siskonikin, olihan se talouden pyörittäminen jo suht tuttua.. Aika paljon jäi siitä itselle hampaankoloon, vasta aikuisena ne asiat pystynyt hyväksymään osana menneisyyttä.
Vanhemmat lapseni olenkin siitä syystä paaponut täysin, halusin antaa heille lapsuuden. Ennenkuin huomasin, olivatkin isoja. Ja laiskoja.. Tosin olemme aina asuneet kaupungissa kerrostalossa, jolloin sellainen hyödyllinen tekeminen on puuttunut arjesta. Nyt kun asutaan omakotitalossa maalla, pitää haravoida, luoda lumet, kantaa puut ym., jolloin lapset on helpompi ottaa mukaan tekemään ja kantamaan omalta osaltaan vastuuta perheen yhteisen hyvän eteen. Enkä tarkoita nyt tällä, et kaupungissa kasvaa laiskoja ihmisiä..
Vaikka kuinka päättäisi toimia toisin tms, saattaa hyvät aikeet kääntyä itseään vastaan. Nyt pidän itsestään selvänä, että lasten on osallistuttava kotitöihin ikätasonsa mukaisesti. Kokemus opettaa. Mut en mä noita vanhempia muksujakaan pois vaihtais. Fiksuja nuoria ne ovat, vaikka toisinaan saavat oman ärsytyskynnyksen ylittyyn reippaastikin. Jokainen tekee kasvattajana omat virheensä, mut ei niitä virheitä parane liikaa varoa.
Jokainen rakastava vanhempi tahtoo pärjätä paremmin kuin omansa. Se on vain asia mikä ei muutu mihinkään. Oma lapsuuteni oli hyvä, vaikka en saanutkaan kaikkea mitä olisin halunnut. Oma suhteeni äitiini jäi vain jostain syystä etäiseksi, joka on myöhemmin isäni kuoltua aiheuttanut hieman ongelmia. Sen jälkeen suhde oli pakko luoda uudestaan.
Itse olen pyrkinyt ensisijaisesti siihen, että muistan aina mieheni olevan kumppanini, tärkein tiimitoverini mitä tarvitsen. Tämän satuin huomaamaan omasta lapsuudestani, vanhempani vetivät aina samaa köyttä eivätkä antaneet meidän lasten sekoittaa heidän suhdettaan. Tai no oli heilläkin alamäkensä, mutta silti he hoitivat sen tiiminä.
Oma uskomukseni on, että suurin virhe minkä voin tehdä on liittoutua lapsen kanssa ja jättää puolisoni ulkopuolelle. Siinä vaiheessa voin ihan itse katsoa peiliin ja myöntää aiheuttaneeni eron. Monen tuttavani parisuhteessa näin on käynyt.
Itse olen pyrkinyt ensisijaisesti siihen, että muistan aina mieheni olevan kumppanini, tärkein tiimitoverini mitä tarvitsen. Tämän satuin huomaamaan omasta lapsuudestani, vanhempani vetivät aina samaa köyttä eivätkä antaneet meidän lasten sekoittaa heidän suhdettaan. Tai no oli heilläkin alamäkensä, mutta silti he hoitivat sen tiiminä.
Oma uskomukseni on, että suurin virhe minkä voin tehdä on liittoutua lapsen kanssa ja jättää puolisoni ulkopuolelle. Siinä vaiheessa voin ihan itse katsoa peiliin ja myöntää aiheuttaneeni eron. Monen tuttavani parisuhteessa näin on käynyt.