Meillä raskauden alku oli sen verran haastava että mies vähän "turtui" siihen mun pahaan oloon ja avun tarpeeseen. Ekat nelisen kuukautta oksensin ja välillä ryömin pitkin lattioita niin pahan hyperemeesin takia. Sitten kun se helpotti ja pystyi taas liikkumaan + palasin töihin, niin mies kohteli minua ihan kuin aiemminkin arkena. Silloin olisin ehkä kuitenkin kaivannut vieläkin apua monissa asioissa. Meillä oli esim. muutto meneillään ja sitten kesän helteet kyllä sakottivat tätä muutenkin puuskuttavaa ryhävalasta. 
Lihoin siis 30+ kiloa raskauden aikana.
Tähän vaikutti varmasti myös se, että aina kun esim.kaupungilla näki jonkin muun raskaana olevan naisen niin olivat niin hehkeitä ja jaksoivat iloisesti omien töidensä parissa. Mieheni varmaan vähän oletti että minäkin olisin samanlainen. 
Sama koski työkavereita jotka eivät ollenkaan ymmärtäneet mun huonoa jaksamista.
