Olihan siitä juu iloa, en meinaan olis ikinä saanu itteeni sairaalaan asti 
ja olihan siitä jotenkin kai sielä sairaalassakin jeesiä, mitä sielä nyt ehdittiin olla, tunti suunnilleen? Ehkä enempi henkistä tukea ja pisti hiukset paremmin kiinni ja anto kerran tai kaksi juotavaa. Muuten istu sielä sen näköisenä, että ei tosiaankaan tiiä mitä pitäisi tehdä..
