Mies ollut kaikissa kolmessa synnytyksessä mukana alusta loppuun. Kirjaimellisesti 
ekan kohdalla käyny yliaikaiskontrollissa mun kanssa ja seurannu ku supistukset lähtee vahvistuu. Toisten kohdalla yhtälailla myös. Isäntä tilas synnytykset viikonlopulle että ehtii niissä mukana olla ja kaikki on syntyny lauantaina tai sunnuntaina 
.
Suurin tuki miehestä oli ehkä se henkinen tuki. Kahdessa ekassa synnytyksessä mies ei juurikaan saanut mua koskettaa, mitä nyt vähän auttoi asennon vaihdossa ja tuki jaloista. Tän kolkin syntymä oli pykälää rennompi kokemus ja isäntä joutuikin sit pitelee mulle avuks lämpöpussia ym. Oli konkreettisesti tositoimissa mukana.
Mies myös Pesi ja hoiti vauvat heti syntymän jälkeen. Ja kaks ekaa kun meni yötöiks niin jäi sairaalaan sit mun kans nukkumaan vauvan kera. mikäs sen parempi aloitus kun olla perheenä heti vauvan kanssa 
vaikka lapsen syntymä onkin aika brutaali tapahtuma, niin meitä se on hionut yhdessä koettuna entistä enemmän yhteen :)
