Ensimmäiset synnytykset mies oli paikalla, lämmitti niitä kauratyynyjä ja litki kahvia. En olisi yksin halunnut ollakaan, hyvä oli jonkun olla siinä. Varsinkin se ensimmäinen,pitkä ja uuvuttava synnytys oli tärkeä jakaa miehen kanssa.
Kuudennen syntymään sovittiin toisenlainen järjestely - pyysin mukaan hyvän ystävän, joka on myös sairaanhoitaja ja akupunktio-osaaja. Mies vei meidät sairaalaan ja läksi itse tämän doulani miehen luo. No me synnytettiin mahtavalla naisenergialla, ystävä hieroi selän akupisteitä ja vitsailtiin luppoaika. Vauva syntyi vain reilun tunnin sairaalassaolon jälkeen, koppasin itse hänet syliin ja lähetettiin miehelle kiveskuva
(ei siis tiedetty kumpi tulossa). Juotiin lippukahvit sitten kolmestaan kun mies tuli paikalle. Kätilökin oli tippa linssissä tämän synnytyksen tunnelmasta. Täytyy sanoa etten enää' miestä saliin päästäisi, itsellä se jotenkin häiritsi keskittymistä ja rentoutta. Tämä kaikella rakkaudella, kyllä se vaan on naisten hommaa tuo synnyttäminen
!
Semmonen kokeneiden naisten alkukantainen synnytyspiiri voisi olla melkoinen kokemus.
