Mies oli tärkein tuki 
Hän oli jo esikoisen aikaan mun mukana sairaalassa koko käynnistyksen ajan. (Yöt tietysti nukkui kotona)
Nyt kuopuksen synnytyksessä, kun koin hetkeksi uskoni pettäneen aivan kaikkiin, jaksoin koska mun mies osasi tsempata! Ja piti mun puolia myös silloin kun itse en saanut sanaa suustani. Hän oli siis perehtynyt mun synnytystoivelistaan ja tiesi mitä toivon.
Ja meillä oli muutenkin yhdessä hauskaa! Ennen kuin kivut olivat turhan kovia, me vain jammailtiin radion tahtiin, nyt ovat parhaita muistoja. Hän nimenomaan teki siitä erityistä. 
