Kuulema jokainen vanhempi pudottaa vauvan kerran elämässään. Onko teidän vauva pudonnut?
Oletko pudottanut vauvan?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
1. ja 2. ei ole pudonnut, mutta kolmas vauva putosi 10kk ikäisenä yöllä meidän sängyltä. Nukkui vielä miehen ja minun välissä, mutta jotenkin oli kummaltakin huomaamatta päässyt jalkopäädyn kautta putoamaan. Kalloon tuli murtuma, onneksi parani hyvin itsestään. Ei ole tämän jälkeen liikkuvilla vauvoilla enää asiaa viereen nukkumaan.
Meillä ei esikoinen onneksi ole pudonnut mistään ( paitsi kun itse hyppäsi päiväkodissa liukumäestä)
Pienempi yrittää liikkua ja kääntyä joka paikasta, joten vaikka ei vielä osaakaan liikkua mihinkään, en jätä koskaan minnekään korkealle yksin. Tosin nukkuu kyllä aika usein meidän vanhempien sängyssä, kun emme jaksa normaalin yökukkumisen lisäksi yrittää saada vauvaa nukahtamaan pinnasänkyyn.
Pienempi yrittää liikkua ja kääntyä joka paikasta, joten vaikka ei vielä osaakaan liikkua mihinkään, en jätä koskaan minnekään korkealle yksin. Tosin nukkuu kyllä aika usein meidän vanhempien sängyssä, kun emme jaksa normaalin yökukkumisen lisäksi yrittää saada vauvaa nukahtamaan pinnasänkyyn.
Molemmat on kontanneet sängyltä alas. Ei tullut mustelmia tai muuta vammaa, iso itku vain. Tosin naureskelen joskus kuinka paljon äo on laskenut erinäisten kolhiintumisten myötä. Vaan kuulemma pienten päät ja muu kroppa joustaa kivasti, kävelemään ja kiipeämään oppiminen ynnä muu tutkailu kun harvoin onnistuu täysin kolhuitta.
Sängystä meilläkin on kaikki lapset tulleet alas. Tosin vasta siinä vaiheessa, kun ovat itse jo kunnolla liikkuneet, joten ei ole pieniä vauvoja meillä pudoteltu. Vaunukopan joskus laskin lattialle ja luulin sen jo olevan siellä, kun päästin kantokahvasta irti. No, eipäs ollutkaan - vaan matkaa oli vielä useampi sentti jäljellä. Vauva pelästyi pahanpäiväisesti, mutta mitään isompaa vahinkoa ei onneksi käynyt. Sen jälkeen olin kyllä ihan extra-varovainen, kun laskin vaunukoppaa tai turvakaukaloa lattialle kädestä.
Ovenpieliin olen sen sijaan kolhinut jokaisen vauvan ainakin kerran. Todella hyvä äiti -fiilis..
Ovenpieliin olen sen sijaan kolhinut jokaisen vauvan ainakin kerran. Todella hyvä äiti -fiilis..
Meillä kans tultu alas sängystä ei ihan vauvana vaan ihan liikkuttiin jo (ryömien) iso itku pääsi vain ei mitään muuta. Kävelemään oppiessa kans kolissu pää ja aina tullu ajateltua, että vieläpä saa jonkun aivovamma, kun pää kolisee lattiaan, mutta ei oo koskaan onneksi käynyt mitenkään.
Sylistä ei ole tippunut, mutta sohvalta ja sängyltä kerran.
Otsikon kysymykseen: en ole pudottanut vauvaa
Toiseen kysymykseen onko vauva pudonnut: taisi olla vuoden ikäinen kun piti kiipeillä vaikkei mitään siitä ymmärtänyt ja pää edellä alas, ei onneksi kovinkaan korkealta.
Oikeasti onnittelen itseäni jos poika on hengissä vielä 10 vuotiaana
semmoinen rämäpää, joka päivä sattuu joku haaveri.
Viimeksi käytiin päätarkastuksessa viime viikonloppuna kun kiipesi stokken selkänojalle istumaan ja siitä tippui selälleen lattialle
Toiseen kysymykseen onko vauva pudonnut: taisi olla vuoden ikäinen kun piti kiipeillä vaikkei mitään siitä ymmärtänyt ja pää edellä alas, ei onneksi kovinkaan korkealta.
Oikeasti onnittelen itseäni jos poika on hengissä vielä 10 vuotiaana
semmoinen rämäpää, joka päivä sattuu joku haaveri.Viimeksi käytiin päätarkastuksessa viime viikonloppuna kun kiipesi stokken selkänojalle istumaan ja siitä tippui selälleen lattialle
En ole pudottanut vauvaa, eikä hän ole pudonnut. Pahin pelkoni se kuitenkin on tällä hetkellä. Hän on niin hauras ja pieni. Olisi kauheaa, jos hän putoaisi. Tai kompastuisin johonkin ja hän lentäisi sylistäni/jäisi alle 
Tuntuu, että haluan vain itse pidellä häntä ja suojella kaikelta. Pelottaa että joku muu pudottaa vauvan ja tämä kuolee.
Tuntuu, että haluan vain itse pidellä häntä ja suojella kaikelta. Pelottaa että joku muu pudottaa vauvan ja tämä kuolee.
Sama pelko oli mullakin tosivahvana kun vauva oli ihan pieni. Serkkuni kaatui rappusissa vauvan kanssa niin että vauva lensi lattialle ja hän itse mursi solisluunsa. Sen kuultuani olin ihan hyperparanoidi pitkän aikaa.En ole pudottanut vauvaa, eikä hän ole pudonnut. Pahin pelkoni se kuitenkin on tällä hetkellä. Hän on niin hauras ja pieni. Olisi kauheaa, jos hän putoaisi. Tai kompastuisin johonkin ja hän lentäisi sylistäni/jäisi alle
Itse en ole vielä tiputtanut ja lapsi ei juuri tästä samaisesta syystä koskaan ole nukkunut sängyssämme (+mieheni nukkuu niin syvään että vauva olisi voinut jäädä hänen alleen). Omassa pinnasängyssään vauva on ihan pienestä pitäen nukkunut tai sitten minun sylissäni.
Odotan kauhulla sitä päivää kun meidän rämäpää kiipeää ekaa kertaa pois pinnasängystään...
Sama pelko oli mullakin tosivahvana kun vauva oli ihan pieni. Serkkuni kaatui rappusissa vauvan kanssa niin että vauva lensi lattialle ja hän itse mursi solisluunsa. Sen kuultuani olin ihan hyperparanoidi pitkän aikaa.
Itse en ole vielä tiputtanut ja lapsi ei juuri tästä samaisesta syystä koskaan ole nukkunut sängyssämme (+mieheni nukkuu niin syvään että vauva olisi voinut jäädä hänen alleen). Omassa pinnasängyssään vauva on ihan pienestä pitäen nukkunut tai sitten minun sylissäni.
Odotan kauhulla sitä päivää kun meidän rämäpää kiipeää ekaa kertaa pois pinnasängystään...
Joo niinpä. Olen kai tullut jotenkin omistushaluisemmaksi vauvasti muutenkin, toki alusta lähtien olen ollut. On jotenkin alaston olo, jos joku muu pitelee vauvaa ja sitten tarkkailen onko kunnon ote vauvasta ettei putoa tai niska retkahda. Joo kuulostaa siltä etten usko muiden osaavan pidellä vauvaa
Sitä alkaa pelätä kaikenlaista, kun katselee pahoja dokumentteja ja ohjelmia. Näin painajaista kadonneista tai kaapatuista vauvoista/lapsista tässä yksi yö. Kauhean ahdistavaa. Totta kai itsellekin voi vahinko sattua, ei kukaan ole erehtymätön. Ehkä sitä on ihan ylivarovainen, kun on esikoinen kyseessä. Koitan minimoida riskit, vaikka siitäkin huolimatta vahinko voi sattua. Miehellekin olen jakanut "huomautuksia", jos on esim. turvaistuimen vyöt liian löysällä, istuin väärin kiinnitetty autoon, koira liian lähellä vauvaa, mies metrin päässä vauvan ollessa hoitopöydällä, vauvan huoltaminen päihtyneenä tai sitterikeinun vyöt kiinnittämättä. Meinasi nimittäin yksi ilta vauva oikeasti valahtaa siitä pois ja totesin ettei ne vyöt siinä turhan takia ole. Ei voi olla niin kiire tai väsynyt olo, ettei niitä voisi kiinni laittaa. Ei taida mieskään aina hyvällä näitä huomautuksia ottaa, vaikka aiheesta sanonkin 
Pieni virhe voi maksaa ihmishengen, niin paasaavalta kuin se kuulostaakin.Itse aina illalla ja päivän mittaan raivaan käytävillä ja kulkuväylillä olevat tavarat pois, ettei niihin kompastuisi. Lisäksi jätän yövalon vessaan ja makkariin päälle, etten pimeässä kompuroisi. Kävelen aina tosi varovasti. Tosin vauva nukkuu jo pitkiä pätkiä öisin, jopa aamuun asti, eikä yöherätyksiä välttämättä tule ollenkaan.
Myös täällä vauva on jokaisen yön nukkunut pinnasängyssä. Mies on niin liikkuvainen, etten uskalla senkään takia ottaa vauvaa sänkyyn. Pelottaa että vauva rusentuu tai tukehtuu. Lisäksi pelkään, että jokin tavara katuu vauvan päälle tai koira polkaisee. Jopa omilta koiriltamme suojelen häntä, koska ovat isohkoja, enkä usko että villiintyessään osaisivat varoa vauvaa. Kaikenlaiset tavarat voivat oikeasti kaatua vauvan/taaperon päälle. Kun vauva oppii kävelemään, ruuvaan varmaan kaiken liikkuvan seinään ja pidän vauvaa olohuoneen keskellä jossa on tyhjää
Näen vaaroja lähes joka puolella
Muokattu viimeksi:
Sylistä ei ole minullakaan koskaan pudonnut, ja sängystäkin vain kerran pienenä vauvana, kun en tajunnut, kuinka hyvin poika osasi siinä vaiheessa kieriä. Ei siis lattialla ollessaan juurikaan kierinyt mihinkään suuntaan, mutta sängyssä pyöriskeli sitten sillä kerralla laidalta toiselle ja siitä alas, kun jätin hänet sinne omalle laidalleen (jossa oli putoamisesteet) hetkeksi. Pinnasängystä ei kiipeillyt eikä pudonnut koskaan. Nyt 2v 8kk ikäisenä on pudonnut juniorisängystä kaksi kertaa.