Oletko ollut pettävä osapuoli suhteessa?
Oletko pettänyt?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Itse olen nuorena pettänyt, tosin erosin heti sen jälkeen vaikka silloinen kumppani olisi halunnut jatkaa suhdetta pettämisestä huolimatta. Täysin väärin tein, olisi ensin pitänyt erota eikä pettää.
Olen pettänyt. Aiemmassa suhteessani olen suudellut toisen kanssa, suhde tosin jatkui tämän jälkeen vaikka asian kumppanille kerroin. Suhde päättyi myöhemmin muista syistä. Olen myös ollut ihastunut toiseen suhteen aikana, mutta siinä menen vähän kahden vaiheilla, onko se pettämistä vai ei. Kallistun vähän jälkimmäisen puoleen, koska mitään konkreettista ei tapahtunut. Nuoruuden hölmöilyjä olleet 
Suhtaudun kuitenkin nykyään varsin tiukasti tällaisiin asioihin.
Suhtaudun kuitenkin nykyään varsin tiukasti tällaisiin asioihin.
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Nuorena ja tyhmänä, kyllä. Mutta siitä on ikuisuus niin ajassa kuin henkisessä kasvussakin mitattuna. En todellakaan usko sanontaan "kerran pettäjä, aina pettäjä". Voihan se olla joidenkin kohdalla totta, jos ei ole valmis yhtään kasvamaan ja kypsymään, mutta minuun se ei ainakaan päde lainkaan.
Muokattu viimeksi:
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Olen myös ollut ihastunut toiseen suhteen aikana, mutta siinä menen vähän kahden vaiheilla, onko se pettämistä vai ei. Kallistun vähän jälkimmäisen puoleen, koska mitään konkreettista ei tapahtunut. Nuoruuden hölmöilyjä olleet
En kyllä itse osaa ajatella ihastumista pettämisenä. Eihän tunteilleen mitään välttämättä voi. Se on sitten eri asia, tekeekö asialle jotain. Tunteet eivät siis nähdäkseni ole pettämistä, teot voivat sitä olla (riippuen teosta ja parisuhteen rajoista).
En ikinä. Ei se olisi edes mahdollista minulle. Kun olen parisuhteessa, en kykene tuntemaan minkäänlaista halua muita miehiä kohtaan. Parisuhteen loppumisenkin jälkeen kestää aina noin 5 vuotta ennen kuin edes noteeraan muita miehiä millään tavalla.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka kykenevät tuntemaan vetoa vain yhteen ihmiseen kerralla, ja niitä, jotka kykenevät tuntemaan vetoa useampaan ihmiseen kerralla. Näistä toiset pystyvät pettämään, toiset eivät. Tämä ominaisuus ei muutu.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka kykenevät tuntemaan vetoa vain yhteen ihmiseen kerralla, ja niitä, jotka kykenevät tuntemaan vetoa useampaan ihmiseen kerralla. Näistä toiset pystyvät pettämään, toiset eivät. Tämä ominaisuus ei muutu.
Olen. Tai pikemminkin vein avoimen suhteen pidemmälle kuin oltiin sovittu satunnaisista kohtaamisista vakipanoihin. En kuitenkaan valehdellut, vaan kerroin aina missä olin yöni viettänyt. Meillä oli suhteessa vaikea vaihe ja koska mieheni oli ainoa jonka kanssa olin ollut ja suhde oli alkanut kovin nuorena, koin jonkinlaisen tarpeen "kokeilla". Mitään se ei oikeuta, mutta asiat käsiteltiin ja liittomme jatkui lopulta entistä vahvempana - eikä enää avoimena. Pitää vielä erikseen mainita, että kun avoimessa suhteessa olimme, mieheni ei koskaan tätä mahdollisuutta hyödyntänyt, mutta oli suostunut järjestelyyn koska ymmärsi tarpeeni kokea asioita. Hän on yksi miljoonasta. 
flikka
Näppärä viestien naputtelija
Minäkään en näe ihastumista pettämisenä. Oikeasti pitkissä parisuhteissa tulee varmasti tunteita puolin ja toisin, se on vaan päätettävä mitä niille tunteilleen tekee.
En jotenkin usko, että joku ei muka esim. 10-20 vuoden aikana tuntisi vetoa johonkuhun muuhun kuin omaan puolisoonsa
En jotenkin usko, että joku ei muka esim. 10-20 vuoden aikana tuntisi vetoa johonkuhun muuhun kuin omaan puolisoonsa
Kyllä minulla on hyvinkin mennyt 10 vuotta etten ole tuntenut vetoa kuin yhteen ihmiseen. Ja eteenpäin siirtyminen vaati sen edellisen täydellistä unohtamista, ja siinä unohtamisessa menee aina vuosia, vaikka ei tapaisi edellistä sinä aikana kertaakaan.
Sehän se rasittavinta parisuhteissa onkin, että vaikka suhde kestäisi vaikkapa vuoden, niin sitten menee seitsemän vuotta ennen kuin kykenee edes näkemään muita miehiä. Aika kuluu ja biologinen kello raksuttaa. No, onneksi nyt lapsiluku on täynnä, eikä enää tarvitse stressata tuostakaan.
Yhden nelikymppisen ystäväni mies kuoli 18 vuotta sitten, eikä hän ole tuntenut yhteenkään mieheen vetoa edes sen jälkeen. Onneksi hänelläkin tuli silloin lapsiluku täyteen, joten hänellä ei ollut enää mitään painetta ihastua uudestaan. Kyllä meitä erittäin yksiavioisia on olemassa vaikka kuinka paljon, ja meille on taas aivan käsittämätöntä, miten joillekin on edes mahdollista ihastua kahteen yhtä aikaa.
Sehän se rasittavinta parisuhteissa onkin, että vaikka suhde kestäisi vaikkapa vuoden, niin sitten menee seitsemän vuotta ennen kuin kykenee edes näkemään muita miehiä. Aika kuluu ja biologinen kello raksuttaa. No, onneksi nyt lapsiluku on täynnä, eikä enää tarvitse stressata tuostakaan.
Yhden nelikymppisen ystäväni mies kuoli 18 vuotta sitten, eikä hän ole tuntenut yhteenkään mieheen vetoa edes sen jälkeen. Onneksi hänelläkin tuli silloin lapsiluku täyteen, joten hänellä ei ollut enää mitään painetta ihastua uudestaan. Kyllä meitä erittäin yksiavioisia on olemassa vaikka kuinka paljon, ja meille on taas aivan käsittämätöntä, miten joillekin on edes mahdollista ihastua kahteen yhtä aikaa.
En ole pettänyt, sillä tiedän millaista on, kun tulee petetyksi suhteessa ja se on ihan kamalaa. En vaan pystyisi tekemään toiselle ihmiselle niin kurjasti. Mutta eivät nuo pettämisjutut toki ole niin mustavalkoisia eli jokaisella varmasti omat syynsä siihen, vaikkakaan ei se tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää.
Towanda
Asioista perillä oleva
Olen pettänyt nuorena kostoksi. Eihän se fiksua ollut, eikä vahingonilo kestänyt kauan. Ei kuitenkaan kaduta. Itseäni on petetty joitain kertoja, en edes tiedä kuinka monesti. Pahinta on se, kun toinen jää kiinni, muttei myönnä mitään vaan pitää ihan tyhmänä. Nykyinen mies on ihana, eikä ikinä satuttaisi minua.
Olin silloin tyhmä ja nuori, menojalka vipatti liian kovaa ja alkoholia kului runsaasti, onneksi olen viisastunut noista ajoista 