Oletko luovuttanut verta?

[Vargynja]

Otsikossa se tulikin: oletko luovuttanut verta? Jos et, voisitko ajatella luovuttavasi? Joitain rajoituksiahan siinä on, ettei kaikki voi luovuttaa ollenkaan. Eikä esim. raskaana tai imettäessä myöskään voi, mutta ne on kuitenkin väliaikaisia (joskin pitkäkestoisia) esteitä.

Itse en ole vielä, mutta varasin ensi viikolle luovutusajan. (Ei varmaan tarvitse selittää, mistä aihe tuli mieleen.) Haluan auttaa tarvitsevia, kun kerran voin. Mulle pienestä vaivasta voi kuitenkin olla toiselle iso apu. Vähän jännittää, tuleeko luovutuksesta huono olo. Saa kertoa kokemuksia, jos olet joskus luovuttanut! Voin sitten ensi viikolla tulla kertomaan omani.

 

[Emp]

Kerran menin luovuttamaan. Kone alkoi piipata eikä piippaus loppunut ennen kuin hoitaja tuli ja irroitti minut koneesta. Tapahtui semmoinen ilmiö että mun suonet supistui jännittämisen takia niin ettei verta tullut. Hoitaja vielä sanoi jotenkin ettei ehkä kannata tulla uudestaan . Tulipa typerä olo. No nyt on lääkityksiä ja en ole tarkastanut, onko ne esteenä. Jäi vain semmoinen kuva että jaahas en ole kelpaava.

 

[Elsae]

Mulla ihan sama, että en oo luovuttanut koskaan, mutta nyt on aika varattu. Soitin niiden sinne palveluun ja kyselin kelpaanko ja joo! Synnytyksestä piti olla se puol vuotta aikaa. Sehän täyttyi justiinsa. Sattui vielä sopiva väli tatskojen ottamisen väliin niin mikä jottei!

 

[Foreverfever]

Olen luovuttanut 9 kertaa. Nykyään kun ei ole rajoitteita niin säännöllisesti 3 kertaa vuodessa. Mulla molemmissa käsissä myös tullut epäonnistuneita luovutuksia, yhdestä tietystä suonesta onnistuu joka kerta, saa vaan pitkään pumppailla kättä, että se tulee tarpeeksi esiin ja välillä joku on hakenut kokeneemman pistäjän tilalle.

 

[Pikkuvarpunen]

Olen luovuttanut nuorena aikuisena säännöllisestikin, lähemmäs kolmekymmentä luovutuskertaa. Nyt on monta vuotta tullut oltua raskaana ja imettämässä. Tarkoitus olisi kyllä jatkaa, kunhan imetys päättyy ja sen aiheuttama karenssi poistuu. (Korjaus: riittää näköjään, että imetys on päättynyt, ei ole mitään vaatimusta tauosta sen jälkeen.)

Kokemukseni mukaan Veripalvelussa ohjeistetaan hyvin ja on mukavan kiireetön tunnelma

 

[Mustikkatäplä]

Mä menin heti kun tulin täysi-ikäiseksi ja silloin nuorena tuli jonkin verran käytyä. Kantasolurekisteriin tuli myös liityttyä. Nyt sit ollut raskaudet ym. esteenä verenluovutukselle. Raskauksien välissä en halunnut käydä, koska omissa rauta-arvoissa oli ongelmia, enkä halunnut niihin lisähaastetta luovuttamalla.

Nyt on rauta-arvot ihan ok. Jos niitä sais viel vähän hilattua ylöspäin, niin ehkä sitten voisi taas harkita luovuttamista. Onko kokemusta tai tietoa kuinka kovan kolauksen rauta-arvot ottaa luovutuksesta?

Ja @Emp onpa outoa, et kerrasta on sanottu, ettei kantsi tulla. Kyl mullakin on ollu epäinnistuneita luovutuksia. Jos aina järestään epäonnistuis, niin sit ei olis järkee, mut ei yhestä kerrasta viel voi tietää. Eli jos se vielä kiinnostaa, niin kannattaa mennä uudestaan kokeilemaan.

Mulla myös nuorena pistäminen esim. verikokeissa, meni AINA vähintään kerran mönkään. Ekassa raskaudessa piti pistää 5 kertaa, et saatiin verikokeet otettua Mut nykyään ne onnistuu joka kerta. En tiiä mikä on muuttunut

 

[Emp]

Nojoo ehkä muistan väärin mitä se hoitaja sano. Mullakin rauta-arvot sellaiset ettei nyt kannata.

 

[problemsolved]

Mulla haluttais, mutta en tiedä uskallanko. Mulla on kerran ollut valtimokatetri(?), jonka pistäminen meni erittäin pieleen mennessään hermoon ja oli ihan helevatan kivuliasta, ja olen ymmärtänyt että verenluovutuksessa mennään yhtä syvälle suoneen, ja kun mulla se hermo ja suoni näyttää olevan vierekkäin, niin jännittää. Haluaisin kyllä auttaa ja se kipu paskan osuessa tuulettimeen on kuitenkin vaaratonta. Mutta nyt raskaana ei onneksi tarvi edes harkita

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Täällä toinen vähän nuorempana 1-2 kertaa vuodessa luovuttanut! Aiemmin säännölliset luovutukset jäi kun aloin säännöllisemmin treenaamaan kestävyysjuoksua ja tuntui että aina oli joku isompi tapahtuma kiikarissa, jota ennen en halunnut ottaa riskiä suorituskyvyn droppaamisesta. Mutta voisinkin hyvin jatkaa tapaa sitten vauvantekovuosien jälkeen, ei ne juoksukilometrit niin tärkeitä ole.

Ekoilla kerroilla tuli hieman heikottava olo. Mutta nämä menneet nopeasti (viimeistään sillä tarjotulla mehulasillisella ja voileivällä) ohi, kun maltoin makoilla pedillä riittävän pitkään luovutuksen päätyttyä ja ottaa illan riittävän rauhallisesti. Kokemuksen rintaäänellä voin esim. todeta, ettei kannata pyöräillä luovutusta varten 15km:n päähän koska sieltä pitää polkea takaisinkin, tai käydä luovuttamassa heti juoksulenkin jälkeen jos ei halua kärsiä eeppisestä nestehukkapäänsärystä koko iltaa. Tarjotut rautatabletit olen aina syönyt ja ainakin hemoglobiini on pysynyt oikein hyvänä.

 

[litranmitta]

Kerran luovuttanut nuorena, kun osui sopivasti kohdille. Ei vaan tullut ehdittyä uusiksi, joskus katoin luovutustilaisuuksia mut en silleen tosissaan ettinyt sopivaa aikaa käydä. Jos meille ei oo suunnitelmissa uutta vauvaa, niin ehkä kohta puoliin voisi alkaa olla rautavarastot semmoiset, että kerran vuoteen luovutus olisi mahdollista. Itsekin synnytyksen yhteydessä punaista takaisin saaneena ymmärtää luovuttamisen tärkeyden.

 

[Kesäsade1]

Olen luovuttanut joskus useammankin kerran. Kerran oli luovuttamaan mennessä hemoglobiini liian alhainen. Nykyään rauta-arvot ovat olleet niin pielessä, etten ole uskaltanut luovuttaa ja nyt olen raskaana ja menossa rautainfuusioon. Kiitollinen kaikille luovuttajille.

 

[Olive]

Menisin, mutta aina kun tullut mieleen on ollut joku syy miksei voi otettu tatuointi, uusi seksikumppani, ollut matkalla, raskaus jne. Ehkä joskus vielä