Olen rakastunut parhaan kaverini vaimoon.

[Mies29]

Kiitos ja anteeksi jo näin etukäteen. Ja toivon että " lässyttäjät" voi jättää kokonaan kommentoimatta, on muutenkin kova paikka kirjoittaa asiasta.

Olen siis 29- vuotias tavallinen suomalainen mies. Tämän kaverin kanssa ollaan oltu parhaita ystäviä aivan pienestä asti. 5 vuotta sitten hän alkoi seurustelemaan erään naisen kanssa ja eikä silloin ollut vielä minulla mitään tunteita, ajattelin kyllä monesti kun on hyvännäköinen tms.
He menivät kihloihin, sitten naimisiin ja saivan lapsen. Kun he ilmoittivat kihloihin menostaan, sanoin leikilläni kaverille että harmi kun menitte että olisin minäkin voinut tätä tyttöä yrittää. Kihlautuminen on tottakai hyvä juttu, mutta jollain tavalla se harmitti, en vain tuolloin vielä itekkään tajunnu mistä oli kyse.
Aloin pikku hiljaa tutustumaan kaverin naiseen ja mehän tultiin hyvin juttuun, oikeasti helvetin hyvin, nykyään tämä nainen on yksi parhaista kavereistani.
Kaksi vuotta sitten he kertoivat menevänsä naimisiin, ja silloin tajusin itekkin mikä mätti. Olin rakastunut parhaan kaverini vaimoon. Häät olivat iloinen asia, mutta mulle yhtä tuskaa. Katsoa kun toinen kävelee kauniina alttarille ja toivoa että olisi itse vastassa odottamassa.
Aika pian häiden jälkeen muutin 300km päähän heistä, ja ajattelin että tunteet pikku hiljaa häipyis pois, välttelin enkä enää pitänyt niin paljoa yhteyttä. Mutta kailkea muuta, aina kun näin hänet teki mieli kertoa että rakastan häntä.

Tämä nainen on monet kerrat puhunut kuinka huonosti heillä menee miehensä kanssa ja kuinka ero ois paras ratkaisu.
Kertokaa viisaampina kannattaako kertoa että rakastan häntä?

Kertoa nyt vai sitten kun he (luultavimmin) eroaa vai kannattaako kertoa ollenkaan.

 

[Annmarie]

Moi.

Minä en kertoisi vielä mitään.
Jos on tarkoitettu että eroavat niin sitten eroavat. On helpompi kaikille että päätös on täysin heidän.
Ystävänä ja kuuntelevana tukijana voi toki olla.

Mä koen että avioero ei oikeastaan ole kenenkään vika, niin vain joskus käy.
Mutta helposti ystäväsi tai joku muu, saattaisi syyttää erosta sinua, mikäli kertoisit tunteistasi ennen eroa.

Kysyttäessä toki olisin rehellinen.

Aika näyttää miten elämä menee.
Ja elämällä on tapana järjestyä.

Tsemppiä sulle.

 

[della_79]

mä ajattelen myös, että kannattaa antaa tämän parin rauhassa selvittää asiansa ja se, ollako vai eikö olla.

 

[..lindada..]

Mä antasin olla vielä. Ko hän on kumminki aviossa, ja vieläpä sun parhaan frendin kanssa.. Antasin hein selvittää välinsä ja tukisin päätöksessä oli se mikä tahansa. En hötkyäis omien tunteiden paljastelulla. Ko kyllä sinä sit tiiät ihan varmasti millon aika on oikee. Sen vaan tuntee jossain tuolla sisällä, et nyt mun täytyy päästää nämä tunteet pihalle. Ja mun mielestä sun täys sanoo mitkä fiilikset, sit ko se aika on oikee. Koska myö ei olla täällä ko hetki.. Elämä on oikeast aika pirun lyhyt. Ja sinä oot ite se joka illan päätteeksi taputat itseäs selkään ja sanot että äijä hei, täst päivästäki selvittiin.

Mut elä hötkyä. Kyll se hetki tulee kun on aika sanoo suu puhtaaks. Saada päätös asioille. Uskaltaa ja olla valmiina vastaanottaa.