KevättäOdotellessa
Oman äänensä löytänyt
Heippa kaikki. Olin näemmä kirjautunut tänne joskus viime vuonna, vaan nytpä onkin ihan uusi tilanne päällä; muutettiin isompaan asuntoon ja hankittiin isompi auto, koulu on saatu päätökseen ja työpaikka löytynyt. Nyt sitten viime menkkojen jälkeen mies yllätti täysin näyttämällä vihreää valoa! Mikä parasta, aloite tuli häneltä; en ollut ehdottanut yrittämistä sanallakaan vaan parien menkkojen ollessa myöhässä oireilin turhaan niin voimakkaasti että mies näki vauvakuumeeni ja onneksi sitten "sai tartunnan" itsekin :)
Ensimmäinen yrityskerta on siis meneillään; ovis bongattiin viime viikonlopun aikana ja hyödynnettiin erittäin huolellisesti..
Ja tiedän ettei oireet kerro yhtään mitään, mutta kun niiden arvuuttelu on vaan niin hauskaa, testipäivää odotellessa! Lämpö on koholla, joskin heittelee 36.8-37.4. Olo on väsynyt ja päätä jomottaa jo kolmetta päivää, mikä on mulle aika harvinaista. Nenästä tuli aamulla pieni veriklöntti (yäk), ovislimojen jälkeinen kuiva kausi loistaa poissaolollaan. On kylmä ja sitten kuuma. Janottaa. Mahaa nippailee milloin mitenkin ja selkä on kipeä kuin menkkoja ennen. Olen ollut koko viikon ihmeellisen seesteinen, tyyni ja rauhallinen, onnellinen, joskin eilen meinasin alkaa haastaa riitaa kauppajonossa kun raivostuin silmittömästi siitä kun edellinen asiakas ei tajunnut laittaa sitä "seuraava asiakas"- kapulaa liukuhihnalle ;) Mulla on yleensä hirveän pitkä pinna enkä juuri koskaan hermostu vähästä. Aamulla itkin yhtä kanivideota netissä, siis ihan täysillä. Onneksi olin yksin :)
Hauskin "oire" on se että toinen kaneistani seuraa minua yhtäkkiä joka paikkaan. Sen pitää koko ajan kölliä kainalossani sohvalla, seurailla lattialla ja olla sääressäni kiinni. Katsoo minua ihan oudosti ja pussaa. Yleensä tämä pikkuneiti on mieheni tyttö, mutta nyt minäkin kummasti kelpaan. Olen kuullut että koirat saattavat alkaa näin huolehtimaan emännistään jotka ovat raskaana.. Tosi kaukaa haettu ajatus, tiedän, mutta ehkä sit kuitenkin...?
Tulipa pitkä sepustus. Onko muita samassa tilanteessa, eli jännittämässä ja ihmettelemässä mahdollisia (kuviteltuja?) oireita?
Ensimmäinen yrityskerta on siis meneillään; ovis bongattiin viime viikonlopun aikana ja hyödynnettiin erittäin huolellisesti..
Ja tiedän ettei oireet kerro yhtään mitään, mutta kun niiden arvuuttelu on vaan niin hauskaa, testipäivää odotellessa! Lämpö on koholla, joskin heittelee 36.8-37.4. Olo on väsynyt ja päätä jomottaa jo kolmetta päivää, mikä on mulle aika harvinaista. Nenästä tuli aamulla pieni veriklöntti (yäk), ovislimojen jälkeinen kuiva kausi loistaa poissaolollaan. On kylmä ja sitten kuuma. Janottaa. Mahaa nippailee milloin mitenkin ja selkä on kipeä kuin menkkoja ennen. Olen ollut koko viikon ihmeellisen seesteinen, tyyni ja rauhallinen, onnellinen, joskin eilen meinasin alkaa haastaa riitaa kauppajonossa kun raivostuin silmittömästi siitä kun edellinen asiakas ei tajunnut laittaa sitä "seuraava asiakas"- kapulaa liukuhihnalle ;) Mulla on yleensä hirveän pitkä pinna enkä juuri koskaan hermostu vähästä. Aamulla itkin yhtä kanivideota netissä, siis ihan täysillä. Onneksi olin yksin :)
Hauskin "oire" on se että toinen kaneistani seuraa minua yhtäkkiä joka paikkaan. Sen pitää koko ajan kölliä kainalossani sohvalla, seurailla lattialla ja olla sääressäni kiinni. Katsoo minua ihan oudosti ja pussaa. Yleensä tämä pikkuneiti on mieheni tyttö, mutta nyt minäkin kummasti kelpaan. Olen kuullut että koirat saattavat alkaa näin huolehtimaan emännistään jotka ovat raskaana.. Tosi kaukaa haettu ajatus, tiedän, mutta ehkä sit kuitenkin...?
Tulipa pitkä sepustus. Onko muita samassa tilanteessa, eli jännittämässä ja ihmettelemässä mahdollisia (kuviteltuja?) oireita?
