Odottavan aika on pitkä!

[bluehusky]

Pakko kirjoittaa hieman vuodatusta tänne, kun en ole kirjoittanut aikaisemmin mitään..lukenut vaan toisten vuodatuksia =) Eli olen 29.vuotta ja mieheni on 29.vuotta. Hieman yli vuoden ollaan nytten yritetty lasta..periaatteella tulee sitten kun tulee...eli ehkäisyt jätettiin pois (aikaisemmin söin pillereitä 8.vuotta putkeen). Joka kuukausi sama pettymys..kun kuvittelee itsellään jo vaikka mitä raskaus-oireita ja testi näyttäkin negaa =( varmaan tuttu tilanne monelle.

On ollut huono-olo, oksettanut, hajuaistin herkistymistä, päänsärkyä, huimausta, vatsan nippailua ja rintojen arkuutta (taitavat olla myös normaaleja kuukautis-oireita). Monta kuukautta ollaan elelty ihan normaalia elämää...syöty terveellisesti jne. Viime kuukausina tullut mukaan vitaaminilisä, ovulaatiotikut jne. Ovulaatiolaskuri ollut mukana alusta asti. Täytyisi varmaan kokeilla sitä viimeistä keinoa..eli lopettaa vaan stressaamasta ja heittää kalenterit roskiin. Tai sitten täytyy lähteä hakemaan apua lääkäristä (siitäkin tulee sellainen epäonnistuneen olo).

Asiaa ei helpota yhtään se että lähipiirissä syntyy uusia lapsia...tuntuu että toiset tulevat raskaaksi heti kun vaan näkevät miehen.

Nytkin mulla on ollut oksettava olo pari päivää ja eilen mun mielestä maito maistui metallilta? Tiedä sitten...varmaan flunssa tulossa kun nenäkin tuhisee ja kurkku on kipeä...

Tässähän sitä vuodatusta onkin jo kerrakseen..

 

[ReLeKa]

Tiedän tuon tunteen varsin hyvin!!

Ollaa yritetty pari vuotta viimeset pari kuukautta tikkujen ym kanssa. tutkimuksissa kävin vuos sitten ja mussa on kaikki ok, silloin aloitettiin terolut ko kierto oli pahimmillaan 60 päivää.

Lähipiirissä on kanssa vauva tullu ja tulossa... Miehen pikkuveljestä tuli isä, miehen isästä pienen pojan isä ja hänelle on tulossa toinenki vauva parin kuukauden päästä. Nyt sit saatii iloinen uutinen, miehen pikkusisko saa lapsen. Veljelläni on 4 ihanaa taaperoa.

Ollaan hirveän lapsirakkaita, aina sukujuhlissa ollaan lasten kanssa ja muutenki tullaa hyvin toimeen pikkuisten (ja vähä isompien kanssa)

Totta kai ollaan iloisia vauvauutisista, mutta aina tuntuu pisto sydämessä, joko voisi olla meidän vuoro. Oon jo miettiny, että pitäiskö päästää mies pois, jotta hän saisi lapsia... mutta onneksi hän on tehny mulle selväksi, että haluaa olla minun kanssa.

ja eniten vihaan sitä ko ihmiset kysyy, että koska te aiotte hankkia lapsia. silloin tekis mieli huutaa ja kiljua...

Tsemppiä sulle bluehusky!!

 

[bluehusky]

Niinpä...pikku hiljaa alkaa tuntumaan, että musta kehittyy aika katkera/kiukkuinen nainen. Vaikka miehen kanssa paljosta jutellaankin niin silti mun oman pääni sisällähän mä näitä raskaus-oire ym. juttuja läpi käyn =(

Nuo "millonkas te niitä lapsia teette?" kyselyt on tosi ärsyttäviä...yleensä tokasenkin, että tulee sitten kun on tullakseen. Ja tuntuu, että jotkut vieraat/puoli tutut katsovat kieroon kun tulee lapsista puhe...ihmettelevät että, miksi kohta 30.v.-nainen ei ole jo lapsia tehnyt ? Voi, kun ne nii helpolla tuliskin silloin kun itse haluaa..

No..joo. Loppujen lopuksi..täytyisi vaan oppia ajattelemaan positiivisesti ja rentoutua...niin eiköhän se stressihormonienkin määrä kehossa ala laskemaan =)

Tsemppiä sullekin ReLeKa!!

 

[RautaRouva]

Veit sanat suustani!

Täytämme mieheni kanssa molemmat tänä vuonna 29v. ja lasta on toivottu sekä yritetty välillä aktiivisesti (ja välillä ei-niin-aktiivisesti) pian kaksi vuotta. Minulla on itselläni 7-vuotias poika, jolle mies on isä vaikkei sitä biologisesti olekaan. Mietin monesti, onko minulla oikeus suruun, siihen suruun, kun haikaraa ei toista kertaa kuulu/näy, koska minulla on jo ihana ja rakas lapsonen? Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen katkera toisten vauvauutisille, en osaa iloita aidosti! En osaa olla stressaamatta asiaa, enkä osaa unohtaa asiaa, koska jokapuolella näkyy vauvoja, odottavia äitejä ja kaikkea vauvaan liittyvää..

Ajatukset poukkoilee ja tästä varmaan tulisi katkera vuodatus, jos antaisin tulla.. Tänään otin käyttöön ovulaatiotestit, aikaisemmin en ole käyttänyt, olen vain kalenterista kytännyt mahdollisia ovispäiviä ja seksikin on mennyt jo siihen pisteeseen, että "ei nyt, vaan huomenna sitten tai ensi viikolla, kun sitten on mahiksia", siitä on tullut _suorittamista_. Eilen panin sille pisteen, seksi on seksiä ja jos mieli tekee, niin siinä ei päiviä lasketa! Niin, no ovulaatiotestit nyt siis kuitenkin käytössä, kokeilen muutamalla tässä&seuraavassa kierrossa. Mulla on kiertopäiviä 24, joten aloitin tikuttelun kp9 (ois pitänyt aloittaa jo kp8), tikuttelen nyt lauantaihin asti.

Tutkimukset laitetaan alulla toukokuussa, näin oomma sopineet. Pelkään, että jotain löytyy, siksi viivyttelen..

Miten te muut, joilla lyhyehkö kierto, millon on ovis?

 

[InQ]

Mä söin n. 5 vuotta pilleireitä ja sitten jätin pois. Meillä meni joku 9kk,että tärppäsi ja joka kuukausi oli sama fiilis että joko jo olis positiivinen...
Olen 21v ja mies 28. Nyt ollaan vihdoin  rv 18.
Mulla tosin todettiin tuo munasarjojen monirakkulaoireyhtymä,joka saattaa vaikuttaa hedelmällisyyteen ja yleensä tarvitaan mm. keltarauhashormonia tämän hoitoon(itse en ole käyttänyt,koska sain tästä tietää'vasta kun olin jo raskaana) :D mutta ultraaja mainitsi,että kannattaa raskauden jälkeen aloittaa,jos haluaa vielä joskus lisää lapsia...

 

[Bhelliom]

Hei,

Tuttu tunne.. Itse olen 29v, mies 32v. Mentiin naimisiin 1,5v sitten, joten sen jälkeen alkoivat kyselyt ja ahkera vatsani tuijotus. Taloudellinen tilanteemme ei antanut vielä silloin mahdollisuutta edes ajatella perheen perustamista, mutta vierestä oon seurannut kun peräti 10 kaveriani on vuoden sisällä saanut lapsen. Olen valtavan iloinen muiden puolesta, mutta silti se on nyt alkanut ärsyttää ja ahdistaa. Koko ajan on pitänyt odottaa, et milloin on meidän vuoro. Jätin vasta pillerit pois, menkat on nyt myöhässä 4 päivää, mut tänäänkin testi näytti vaan ilkeästi miinusta. Olen kuullut, että pillereiden lopettamisen jälkeen voi mennä kuukausia, ennen kuin kierto normalisoituu. Tuntuu vaan niin turhauttavalta, että pitääkö tässä vieläkin vain jaksaa odottaa ja kuljettaa siteitä varmuuden vuoksi joka päivä. Jos ei menkkoja, niin ei lastakaan :(

Lohdullista lukea muiden kokemuksia, etten ole yksin tämän turhautumisen kanssa. Varsinkin, kun siihen ei pitäisi olla mitään aihetta, kun nyt vasta aloitettiin yrittäminen "tulee sitten, kun on tullakseen" - periaatteella.